Pennun arkea

Käytiin autoilemassa. Ei sujunut kommelluksitta. Matkahuollossa kesti ja kesti. Keräsin kaupasta tavarat sillä aikaa kun rahtipussin tietoja yritettiin saada koneelle. Autolle kun palasin, Kesä oli auton penkillä eikä kantokassissa. 

Onneksi olin pakettiautolla matkassa, että etupenkki oli yhtenäinen. Mutta tietty pudotusta penkiltä lattialle olisi ollut pitkästi.  Näytti siltä ettei se ollut millänsäkään, mutta kyllä ruoka ja uni maistui seikkailun jälkeen.

Pentu ollut talossa vasta kolmatta päivää ja tuntuu niin kuuluvan kalustoon. Hmm, paitsi Retron ja Tigrun mielestä.

Tigru käveli tuvassa ja Kesä poukkoili sen ympärillä. Lopulta kissa paukautti pentua tassullaan. Kynnen jälkiä ei näkynyt, mutta säikähdys oli melkoinen. 

Kissa on ollut nuorena koiranpentujen hoitaja ja leikkinyt aikuistenkin koirien kanssa, mutta kuka sitä enää 16-vuotiaana jaksaa sellaista. 

Kun Retron pyysin maahan, sain kaksikosta kuvan turvallisesti. Kesä juoksee liian lähi Retroa tai jää katsomaan sitä, joka saa aikaan sen että Retro murisee, näyttää hampaita, haukahtaa ja saattaa tehdä hyökkäyksen. 

Pihalla yhdessäolo on turvallisempaa. Mutta eiköhän tämä tästä aikaa myöden kehity jonkinlaiseksi yhdessäoloksi.

Kuulin ensimmäisen kerran Kesän haukahtelevan kun hyppeli edestakaisin Retron edessä.

Uusia juttuja tuotu tupaan. Tuo jäniksen turkiksella päällystetty pallo on yliveto lelu. Hauskoja kuvia tästä olisi jos olisi, mutta kuvissa näkyi vain joku ruskea sekava viiva menossa tai tulossa. Täytyi tyytyä pysäytyskuvaan.

Palloleikkiä pihalla.

Ruoalla leikkimistä.

Pentu nimeltä Kesä

Tähän taloon muutti pentu. Siitä onkin jo kahdeksan vuotta, kun sellaista meillä on nähty. Kesä tuli syksyn keskelle. Heti käytiin ulkona monet kerrat, koska pentu siellä niin viihtyy.

                                                        Rodultaan Kesä on venäjäntoy.

Lehtien keskellä villaalua. Pudonneista vaahteranlehdistä on näimmä hyötyäkin. Niitä voi käyttää lehtimerenä.

Niin helppo oli aloittaa pihailu, koska nurmikko ja kaikki on sille esitelty jo kasvattajan luona. Pentueella oli siellä jopa kiikku! Matala heiluva paikka missä on mukava alusta makailla.

                                                           Palloa vietiin isännälle.

Terassille rakentamani pissakäytävä on ahkerassa käytössä. Jokainen päiväpissa on osunut sinne. Tuo alue houkuttelee tarpeiden tekoon, sillä se on myös Retron pissapaikka. Poistin jo tuon toisen aidan tarpeettomana, sillä Kesä haluaa pissata sinne missä pissa haisee. 

Kyllä me tuvassakin ollaan oltu. Olkkari sai lisää isoja mattoja, ettei pentu liukastele kun juoksee rinkiä. Näyttää tykkäävän olla just olkkarissa. Keittiössä ei ole mattoja, joten se ei ole kiva paikka.

Sovitin Kesälle pentupaketissa tulleita valjaita. Nippa nappa sopii. 

Siinä meidän yhteisen taipaleen ensimmäisen päivän tapahtumia. 

Laatikkoetsintä

Käytiin kentän nurmikko-osuudella nostettamassa. Osa laatikoista meiltä ja osa kaverin kotoa. Samoin yksi haju meiltä ja toinen kaverilta. Hajuja oli vanhennettu parisen tuntia.

Ihmeesti yhden hajun löytyminen tuotti vaikeuksia. Niin Retrolla kuin kaverin kummallakin koiralla. 

                                Tässä pikkulaatikossa oli se hankalasti löydettävä eukalyptushaju.

Retro merkkaa löydön maahanmenolla. Ja minä makupalalla. 😊

Koiralle kirja

 Tuleva koirani sai lahjaksi 103-sivuisen kirjan. Tämä on vähän niin kuin vauvakirjat, joita täytetään, mutta kirja käsittää koko koiran elämän. Kiva ylläri kaverilta.

 Vielä hetki odotellaan sitä koiraa, pentua. Katsomassa on käyty,  tarvikkeita hankittu (liikaa), suunnitelmia ja järjestelyitä tehty.

Nyt pitäisi nauttia pentuvapaasta elämästä, sillä helppoa sen kanssa ei tule olemaan, ei.  Moni kukka kaatuu sen toimesta, monet yöheräämiset, monet pissat, hampaat aina väärässä paikassa. Koulutusta, lenkkeilyä, siivoamista ja ja ja, mutta ennen kaikkea:

                                                HAUHAUHAUUUUUUU !

Nöösä oli

 Koiramme Nöösä ei ole juuri saanut palstatilaa blogissa. Kahdestakin syystä: Se ei ollut minun koirani eikä se kisannut. Mutta se on ollut. Pienestä koostaan huolimatta se on haukannut leijonan osan talosta ja sydämistä. 

Nöösä tuli tyttärelle, ja hänen lähtiessä myöhemmin opiskelemaan, koira jäi meille. Eihän pikku höppänää voinut viedä iloiseen opiskelijaelämään.

Se oli talon vartija. Valvontakamera auttoi sitä hommissa.

Kun jotakin tapahtui, Nöösä aukaisi sanaisen arkkunsa.

Valvontahommaa olkkarin sohvan nojalta. Aivan loppuun asti neljätoistavuotiaaksi se hyppäsi kevyesti tänne. 

Uimarannalla. Mutta ei suinkaan uimassa, kuten en minäkään.

Sohvashamppiooni. Kyllä Nöösä jotakin opetteli. Opetin sen menmään keittiövaa'alle. Mutta siitä ei oikein ollut apua punnitsemiseen, koska koira ei osannut olla niin kuin voipaketti. Sen verran täristi että paino heittelehti.

Ja kosketuskepin se osasi. Jossakin on näistäkin kuvasarjaa. Siihen aikaan tein paljon juttuja lehtiin. Ehkä kaivelen näitä esille joskus.

Yhden koiran talous

 Siitä on kymmeniä vuosia, kun meillä on eletty yhden koiran taloutta. Nyt eletään. Retro on ainut koira.

                                                Retro on pian kahdeksanvuotias.

Koiran käytös muuttui, kun keväällä jäi ainokaksi koiraksi. Siitä tuli vartiokoira aina kun pihalla oltiin.

Aikaisemmin Vikku hoiti tämän homman ja Retro sitten komppasi. Vikku päästi pienen murinan kun näki ihmisen. Josta Retro sai aiheen haukku-säntäilypurkaukseen tietämättä mitä Vikku on nähnyt.

                                            Vikku tärppinä tielle päin.

                                                Kaksi karvapalloa.

Keväällä meillä vielä oli nämä karvapallot. Syksyllä meillä on sitten yksi karvapallo ja yksi erittäin vähäkarvainen. 

Kahden koiran talous

Suloinen ilme yläkuvassa Retrolla. Toisessa kuvassa tyrnevämpi. Oltiin Ylöjärven rally-tokokisoissa koko päivä, joten teltta oli hyvin tarpeellinen.

Sohvakoira Vikku. Syksyllä jo 11-vuotias. Mutta vielä on kesää jäljellä.

Tässä näkyy hyvin koiriemme suhde toisiinsa. Välimatkaa pidetään ja eri suuntiin mennään.
Pitkän blogitauon jälkeen kokeilin miten tää menikään ja menihän se.