Kesän
-Hampaat vaihtuu.
-Äänettömyys
pysyy. Tai kyllä se haukkuu silloin kun on aihetta, muulloin ei. Ja
koskaan se ei kitise eikä natise. Lelulle se joskus räyhää.
-Nukkuu edelleenkin
yöt hyvin.
-Täysin sisäsiisti.
-Vilkas.
-Rauhoittuu
hetkessä.
-Pomppiminen on yksi
askellaji ja pomppii myös paikallaan.
-Painii ja kiskoo
lelua Retron kans.
-Järsii paljon
isoja nahkaluita ja kurkkutorvia.
-Syö kohtalaisesti.
-Paino nousee
hitaasti (mutta varmasti). Punnitsee itsensä monta kertaa viikossa.
-Ei pukeudu muuta
kuin kovasti autettuna. Pukeutuminen on vastenmielistä.
-Kynsien leikkuu
onnaa kun seisoo pöydällä. Ei missään nimessä sylissä
pidettäessä.
Viime aikojen
harkkoja
-Seisominen, joka
oli aluksi älä tee mitään vaan odota mitä sanotaan -harkkaa.
Syystä että teki Istu maahan istu oravana maahan -temppuja, kun tiesi
että mä pian sanon sille jonkun tehtäväsanan.
-Alustalle meno ja
siellä makailu. Aivan pentuna homma oli koppaan meno, joten nyt
pelkälle alustalle hakeutuminen oli helppo. Siellä oleilu vielä
vaiheessa. Alustalla oleilua tarvitaan pian eräässä laajassa
opetuskokonaisuudessa. Siitä myöhemmin.
-Kynsien
hiontakonetta tehty tutuksi.
-Pysähtymistä
pesuhuoneen ovelle opetettu, ettei tule aina mukana pesuhuoneeseen.
-Oravana istumista
käskystä, koska esittää oravaa mielellään. (Vielä jos oravana istumisen liittäisi pupuna pomppimiseen, eläimellisyys olisi huipussaan.)
-Aikaisemmin
opittujen juttujen kertausta.
Aktiivisempikin
saisin olla. Ehkä sitä aktivoituu myöhemmin. Viimeistään silloin
kun nurmikko kasvaa.
Sojohäntäkoira. Kesä tänään.
Aktiivisuuslaatikkohärpäkeryhmä joku aika sitten.
Lumihangessa tarpomista silloin kun hankea oli vähän.
Sohvan paras paikka on ihmisen päässä makailu.
Tulentekoapulainen.