Kahluuräppöötä

Kuvia kun Retrolla on jännää vedessä. Käpyllä oli jännempää, mutta kuvat keskittyy mun puuhkahäntään. Oli mukana myös Edi, isovillakoira. Leikkaamaton uros ja mun pikkuseltillä on juoksu menossa. Siitä ei pahempaan hämminkiä syntynyt.

Tää roiski vettä, toinen oli hillitty.

Retro on puuhkahäntä ja se käyttää häntäänsä sivusuunnassa paljon. Tasapainoelin.

Jotakin kalanrääpeitäkin siellä syötiin.

Lyhyt agl-treeni

 Ennen hellettä aamulla otettiin pientä tekniikkaharkkaa Retron kanssa. Koiralla on juoksu eikä päästä muualle kuin kotiharkkoihin. Tosin ei oltaisi menossakaan muualle paitsi Ilmajoen tavoitteellisten ryhmään. Kirkolle ajan autolla usein ja pentu saa siellä haistelulenkin.

Eilen aamulla harkattiin takanaleikkausta. Koira hyppää renkaan ja minä juoksen kuvan esteiden vasenta puolta, koira lähestyy hyppyä, minä vaihdan puolta koiran takana ja se kääntyy kolmosesteelle jonne pallo sitten lentää.

Otin radan myös toisin  päin, jolloin sain harkata vetoa. Kauimmainen hyppy, seuraava ja veto renkaalle.

Kuollutta putkikulmaa harkattiin. Eli koiran kanssa olemme putken takana, josta lähetän sen aukosta yksi. Lelun kanssa olen aukon kaksi tällä reunaa vastaanottamassa. Kuvan putkea on sitte menty ja menty, sillä se on Lagun entinen putki. Ei niin entinen etteikö sillä vielä vuosikymmenet harkattaisi. Putki on reikää täynnä, joten laitan sen pressuun aina harkan jälkeen. Jos sinne tulee vettä, sitä on tavattoman vaikea saada pois, sillä putki painaa tuhat kiloa ja on sata metriä pitkä. Siltä tuntuu kun sitä viime kesänä tyhjäsin.

Putken elävääkin kulmaa mentiin. Radalla oli nyt neljä estettä. Rengas, hyppy, putki ja hyppy.

Pöytää harkattiin myös, varmuuden vuoksi. Jos se vaikka on estevalikoimassa jatkossakin.

Kuvan koira ei kuulu juttuun.

Seltti Retro harkkasi, Vikku testasi. Että Vikku tykkää kun saa pyrähtää vähä aksaa. Sen kanssa ei ole harkattu syksyn jälkeen. Tänään kaikilla koirilla on hauskaa, sillä meille tulee kaveri kaukaa. Seinäjoelta. Arvatenkin nurmikko on kovalla koetuksella kun Käpy ja Retro leikkii. Vikku väistelee niitä ja touhaa omiaan. Välillä kokeillaan uintia Säläsjärvellä. Ja syödään ittemme pyöreiksi herkuista. Aaaaa, kesä on ihanaa.

Riistavallilla tokoamassa

Tavoitteellisten eka ryhmässä meitä oli vain kaksi koirakkoa tänä maanantaina. Pestasin toisen ottamaan kuvia.

Luoksetulossa harkkasin vauhtia loppuun saakka. Jopa Vikkukin on alkanut ennakoimaan pysähtymistä matkan puolivälissä. Tää koira kun ei juurikaan ennakoi mitään.

Noudossa Vikku alkaa jälleen ymmärtää, että eteen ei kannata jäädä haahuilemaan, mutta sivulla se ei tiedä mitä tehdä. Joskus kumpikin on onnistunut. Nyt ei tahdo millään tuo sivujuttu onnata.

 Onnellinen koira kiskoi joka välissä entistä hanskaa.

Seuraamisessa korjataan paikkaa. Vikku kulkee muuten täydellisesti, mutta sen takapää on mun jalan kohdalla kun lavan pitäisi olla. Tätä korjaan sormen avulla. Lähtiessä sormi putoaa koiralle merkiksi että tässä. Aluksi sormista sai makupalaa, mutta nyt se on vain merkkinä. Kun paikka muutaman askeleen päästä alkaa pysyä, vedän käden ylös ja pian sen jälkeen palkka.

Sormella jarrutetaan koiraa lähdössä.

Hypyssä ongelmana on ollut yllätys, yllätys, perusasentoon tulo liikkeen päätteeksi. Vikku ei millään opi perusasentopaikkaa. Tää kun ei kestä juurikaan korjaamista, vaan on saatava aina onnistunut suoritus muilla keinoin. Ja muu keino yleensä on vasemman käden pieni liikahdus.

Hypyssä tää koira ei lähde kauempaa kuin juuri edestä. Jos pitäisi ottaa yksi askel ennen ponnistusta, se ei tahdo onnistua. Joten olemme lähes esteessä kiinni ja koira ponnistaa yli paikaltaan.

Nautinnolliset treent kerta kaikkiaan!

Mikkä treenit, kysyy Vikku. Minä ainakin olen leikkinyt.

Möllikokeessa

Kävin eilen Vikun kanssa möllikokeessa Nurmossa, Seinäjoen kennelkerhon järjestämässä. Siellä oli mahdollisuus osallistua arvostelun (ja palkintojen) kanssa tai ilman arvostelua. Otin ilman arvostelua, sillä harkkasin koetta. Palkkasin silloin tällöin. Nyt Vikku meni melkoisen hyvin, paitsi paikallamakuu.

Tästä koirasta on kyse.

Omia koiria ei väsy kuvaamaan. Tässä ollaan metsätiekävelyllä.

Se ei nyt haistellut maata, vaikka paikka oli nurmikenttä. Ihme.

Ja meni maahan (viiveellä, mutta teki sitten nopeasti), jäi seisomaan (ehkä 10 suoritus kokonaisuudessaan), hyppy (mun silmään 10), luoksetulon pysäytyksestä hyvä harkka. Seuraaminen oli mitä se tapaa olla, mutta ei haistellu. Kaukossa tokassa nousussa hyppäsi 10-20 senttiä.

En ottanut perusasentoon nousuja, koska koira on alkanut liikaa niitä ennakoimaan.

Paikallaolossa Vikku alkoi kitaata aika pian ja seisomisen kautta nousi istumaan ehkä kahden minuutin kohdalla. Alku meni hyvin eli yhdellä maahan käskyllä.

Oli tosi hyvä kun sain mennä sanomaan koiralle, että meneppäs uudelleen maahan.

 

Ei sattunut kesäkuvaa olemaan käsillä. Mutta tässä samassa paikassa tänään tokoiltiin.

Tänään tokoiltiin hetki omalla nurmikolla. Voi kun tuosta osaamisesta näkyisi kokeessa edes puolet. Kaikki tapahtuu salamana ja niin innossa! Sitä on hieno katsella ja mukava teettää sillä näitä hauskoja juttuja jotka saa koiran liekkeihin.

Otimme pientä seuraamispalaa, jossa pyrin saamaan koiraa 10 senttiä taaemmaksi, se kun intoilee niin että koiran takaosa on siinä kohdassa missä lapa pitäisi olla.

Sitten tehtiin jättävät liikkeet eli liikkeestä maahan ja liikkeestä seiso. Tässä harjoiteltiin sitä ettei oteta perusasentoa, vaan kun tulen vierelle koira pysyy asennossaan.

Luoksetuloa otettiin sekä alokasluokan tapaan, mutta pitemmältä matkalta että avoimen luokan pysähtymistä. Pysähtymisen saa aikaan oikean käden terävä pieni heilahdus, joka aikaisemmin lennätti koiralle makkaranpalan, mutta nyt on vain tuo heilahdus. Kun koira pysähtyy, sanoin orota (suomeksi seiso). Eli tässä harkkasin sitä että Vikku jää seisomaan pysähtymisen jälkeen ja jaksaa odottaa lentävää palkkaansa.

Vauhti oli niin tajuton että. Samanlaista kuin se on ollut kun Vikku ja holsku Xaya päästetään autosta ja ne kiertää talon. Xaya loikkii ja Vikku menee niin paljon kuin kintuistaan pääsee ja kiljuu kuin terrieri jäniksen perässä.

Suoritettiin myös Retrolle asetettu hyppy, rengas, hyppy. Nämä olivat peräkanaa eli tässäkin sai mennä lujaa. Pallo lensi, mutta en tahtonut ehtiä nakata sitä koiran edelle, kun se viiletti menemään.

Nyt koira nukkuu onnellisena.