Riistavallilla tokoamassa

Tavoitteellisten eka ryhmässä meitä oli vain kaksi koirakkoa tänä maanantaina. Pestasin toisen ottamaan kuvia.

Luoksetulossa harkkasin vauhtia loppuun saakka. Jopa Vikkukin on alkanut ennakoimaan pysähtymistä matkan puolivälissä. Tää koira kun ei juurikaan ennakoi mitään.

Noudossa Vikku alkaa jälleen ymmärtää, että eteen ei kannata jäädä haahuilemaan, mutta sivulla se ei tiedä mitä tehdä. Joskus kumpikin on onnistunut. Nyt ei tahdo millään tuo sivujuttu onnata.

 Onnellinen koira kiskoi joka välissä entistä hanskaa.

Seuraamisessa korjataan paikkaa. Vikku kulkee muuten täydellisesti, mutta sen takapää on mun jalan kohdalla kun lavan pitäisi olla. Tätä korjaan sormen avulla. Lähtiessä sormi putoaa koiralle merkiksi että tässä. Aluksi sormista sai makupalaa, mutta nyt se on vain merkkinä. Kun paikka muutaman askeleen päästä alkaa pysyä, vedän käden ylös ja pian sen jälkeen palkka.

Sormella jarrutetaan koiraa lähdössä.

Hypyssä ongelmana on ollut yllätys, yllätys, perusasentoon tulo liikkeen päätteeksi. Vikku ei millään opi perusasentopaikkaa. Tää kun ei kestä juurikaan korjaamista, vaan on saatava aina onnistunut suoritus muilla keinoin. Ja muu keino yleensä on vasemman käden pieni liikahdus.

Hypyssä tää koira ei lähde kauempaa kuin juuri edestä. Jos pitäisi ottaa yksi askel ennen ponnistusta, se ei tahdo onnistua. Joten olemme lähes esteessä kiinni ja koira ponnistaa yli paikaltaan.

Nautinnolliset treent kerta kaikkiaan!

Mikkä treenit, kysyy Vikku. Minä ainakin olen leikkinyt.