Tokokurssit jatkuvat, herra nähkööt!

 

Neljän kerran tokokurssi käytynä ja ilmoittauduin seuraavalle!

Tokokursseja siis käydään, vaikka luulin että ei koskaa enää tokoa. Sitä on menty 90-luvulla monen koiran voimin ja vähän myös myöhemminkin. Suurin koira minkä kanssa olen käynyt tokokokeessa on irlanninsusikoira.

Irlanninsusikoira Beo ja nuori Anni.

Neljä viikkoa sitten tosiaan bongasin Birren koirakoulusta kurssin, jossa oli kontaktia ja muita pentujen alkeisjuttuja. Birre kuitenkin ehdotti sen sijaan pentutokokurssia. No sinne Kesän kanssa mentiin. Saahan sielläkin sitä mitä olin hakemassa: Että koira osaa toimia kanssani vaikka on ihmisiä ja koiria ympärillä. Ja että se osaa tehdä vieraissa ympäristöissä.

Mutta kuinka ollakkaan, innostuin tokosta. Ilmoittauduin kesäkuulla alkavalle kurssille. Tokon täsmällisyys viehättää. Tehtävä näyttää just tältä eikä muulta. Se on kuin kaunista käsialaa, joka ei muutu. Luulen, että koiran on helpompi oppia tehtävä jossa ei ole variaatioita, vaan joka tehdään aina samoin. Lapsellekin kirjainten oppiminen on helpompaa kun A näyttää aina aalta.

Tähän mennessä on opeteltu maahanmeno, perusasento, liikkeestä seisominen, hyppy, asennon vaihdot kauko-ohjauksessa, ruutu ja kosketusalusta. Siis opeteltu miten tehtävät koulutetaan. Kotona sitten kukin opettaa liikkeitä koiralleen.

Yleisistä asioista on opeteltu palkkavihje, makupalan oikea käyttäminen, vapautusvihje, katsekontakti, kosketusalusta ja tauotus.

Minua helpotti kovasti se, että sekä minulla että Kesällä on hallussa nuo yleiset asiat ja vähän muutakin. Esimerkiksi ruutuun lähettämisessä käytetään kosketusalustaa, joten kun koira osaa hakeutua sen päälle, niin helppohan sen on ruutuun lähettää. Kesä sai oppia kosketusalustan ja muut kohdetyökalut jo pikkupentuna.

Ruutu on vasta ylempien luokkien tehtävä, mutta alkeet siihen on helppo opettaa ja koira saa juosta vauhdikkaasti. Ruutua oli pari päivää sitten koirakoulussa. Kesä oppi mitä ruutumerkit tarkoittaa. Huomasin sen kun tein kotona eilen koiralta salaa ruudun nurmikolle. Laitoin sinne kosketusalustan keskelle kuten koirakoulussakin. Ja nyt laitoin uutena sen viereen herkkuruokaa. Päästin Kesän tuvasta nurmikolle ja kun se huomasi ruutumerkit, se laukkasi suoraan keskelle ruutua ja iski käpälänsä kosketusalustalle. Samalla se söi herkun ja näytti onnelliselta.

Toistin saman eli koira sisätiloihin ja laitoin ruudun eri paikkaan. Koira toisti oman osuutensa just samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Vau!

Käpälä kosketusalustalla ja kuono syömässä nurmikolta säilyketölkkilihaa.

Välillä on käyty koirapuistossa Kesääkin pienemmän koiran kanssa. Ainakin matalamman. Koirat eivät piitanneet toisistaan, vaan nuuskivat vieraiden koirien hajuja.

                                           Bassolla koipi oli usein ylhällä.

Tokokurssilla

 

Eilen oltiin toka kertaa tokokurssilla. Tällä kertaa oli ainakin hyppyä, ruutuun menemistä (sen alkua eli kosketusalustalle menoa) ja liikkeestä seisomaan jääntiä. 

Kesällä oli itsensä kokoinen kosketusalusta, kun kotona on ollut monin verroin pienempi. Hyvä kun on vaihtelua alustoissa. 

Heti kun koira näki alustan, siitä palkka. Sitten kun se oli menossa sinne, palkka ja lopuksi kun etujalka koski alustaa. Kesä sai aloittaa suoraan tästä viimeisestä kohdasta, koska innossa meni alustalle.

Hyppyä esteen yli Kesä ei ollut vielä kertaakaan tehnyt. Siis ohjattuna. Kyllähän se on hyppinyt jopa Retron ylitse.

Kotona sitten tänään hyppäsi tosi matalaa estettä: kavaletti käännettynä kumoon. Just soppeli tähän hommaan.

Liikkeestä seisomaan jäänti meni niin, että käveltiin yhdessä muutama askel ja stopattiin koiran kulku kädellä. Kun koira pysähtyi, sai herkun. Asiaa vietiin vielä pidemmälle: Liitettiin siihen vähän kestoa. Se tehtiin luopumalla. Hyvä kun Kesä osasi senkin jutun jo.

Kun koira stoppasi ja söi ekan namin, sitten laitoin koiran eteen avonaisen käden missä oli makupaloja. Koira luopui niistä eli ei tullut eteenpäin vaan oli paikallaan. Siitä palkkasin.

Kurssille hakeuduttiin ensisijaisesti sen takia, että Kesä oppii paremmin tekemään hommia koirien läsnäollessa ja vieraissa paikoissa, kaikenlaisien häiriöiden keskellä. Ja toissijaisesti, että saisin itseni kouluttamaan sille tokonomaisia tehtäviä. Jotenkin jääneet opettamishommat vähemmälle sen jälkeen kun pentuasiat saatiin hyvälle tolalle.

Sivulle meno perusasentoon oli ohjelmassa edelliskerralla. Vain siitä on kuvia.

Käsi käännettynä niin että peukku taaksepäin ja peukun alla on makupala. Kun koira tavoittelee sitä, käsi alkaa kääntyä niin että koira kääntää itsensä samaan rintamasuuntaan kuin ohjaaja.

Kieppi tehty ja palkka saatu.

Tässä pyydän vielä istumaan.

Perusasento on valmis.

No joo, mut tuntien pilkoin tehtävän osiin ja joka osaa harkkasin jonkun aikaa.

Ensin sai palkan aina kun tuli käteen. Kun alkoi heti tulla kädelle, sitten palkka kun siirsi takajalkoja jonkun askeleen ja sitten kun koko kieppi oli tehty ja koira seisoi vierellä. Lopulta sitten palkka tuli vasta istuvalle koiralle.

Kesä kyllä ehdotti aluksi oravana istumista. 

Se kokeili myös noutoa. Nappasi tyhjän juomapurkin.

Tänään tehtiin omalla nurmikolla ainakin hyppyä. Kuvia tapahtumasta ei ole, mutta Retro hakeutui esteelle, josko sekin saisi herkkuja.

Käänsin kavaletin nurin, niin sain Kesän korkuisen esteen.

Kurssi on tehnyt jo tehtävänsä: Sain intoa tokon kaltaisiin juttuihin. En sano että tokojuttuihin, sillä toko on tarkkaa, tokon kaltainen ei.