Uudesta kentästä hauska paikka

No nyt on paikallinen koirakenttä tehty mielettömän hauskaksi paikaksi varsinkin pennulle.

Ei sillä tavalla hauskaksi, että siellä riehutaan toisten koirien kanssa tai leluilla yksinään. Vaan niin että on aivan mahtavaa tehdä jotakin temppua, josta saa makupaloja. Ja välillä juostaan emännän hansikas suussa.

Retro harkkasi sivulla kääntyilyä kun käännyn paikalla vasempaan ja oikeaan. Vasempaan kääntyessä otan pienen askeleen että pentu pääsee mukaan. Harkattiin myös paikalla istumista. Mennään siinä vaiheessa että palkkaan heti istumisesta, seuraava makupala tulee 3-10 sekunnin kuluttua.  Olen metrin kahden päässä. Välillä seison tokoasennossa hiljaa ja välillä kädet tekee häiriöitä, välillä kääntyilen paikallani. Kun koira saa lähteä, sanon saat mennä. Oikeastaan Retro sanoisi: kun koiran pitää lähteä. Se nimittäin ei meinaa lähteä paikalla istumisesta (eikä muistakaan tehtävistä), vaan jää yhä tököttämään siihen. Vasta kun nakkaan makupalan jonnekin, saan sen nousemaan.

Harkkasimme myös kauko-ohjauksen asennonvaihtoja. Eli istu-maahan ja maahan-seiso. Imutusmenetelmällä, ilman sanoja. Tätä systeemiä en olekaan aikaisemmin tehnyt, vaan opettanut ensin sanat istu ja maahan. (Tai oikeastaan ensin opettanut operantilla eli että koira tarjoaa istumista, sen jälkeen pannut sen käskyn alle. Ja sama tehty maahanmenon kanssa.) Sen jälkeen on tehty asennonvaihtoja ihan sanan voimalla ollessani aivan edessä.

Koska kenttää sisäänajettiin, siitä piti saada mahtavan mukava paikka, niin välillä leikittiin. Pudotin kintaani (pehmeä ihana nahkainen. Joo, minulla käytössä, mutta voihan sitä käyttää myös koiran leluna.), pentu nappasi sen ja lähdettiin juoksemaan. Kun käännyin, se kääntyi myös, sinne tänne juoksenneltiin yhdessä. Kumpikin oli katsekontaktissa toiseen. Retro ei ole yhtään terrieriä, se ei piittaa paljoakaan kiskoa hanskaa kanssani. Palloa en juurikaan nakkaa, vaan ihan lyhyesti laitan pallon pyörimään, ettei tule saalisajoa. Jos siitä vaikka olisi haittaa, kuten kerrottu on. Parhaat lelut kuitenkin ovat hanskan tyyppisiä juttuja, joista saa nirhata paloja irti.

Yksi tärkeä tehtävä harkattiin myös. Sitä teen joka kerta kun mennään jonnekin treenaamaan. Laitan koiran kiinni puuhun tai suljen häkkiin, sanon orota siinä ja kävelen pikkuisen matkan päähän.

Tämän tarkoituksena on, että koira oppii rauhalliseksi odottajaksi, uskaltaa/haluaa jäädä kiinni tai häkkiin harkkapaikoissa. Rauhallisuus, se on asia mitä tavoittelen. Ei siis niin että koira jää huutamaan kuin mieletön.

Harkkapaikoissa toiset koirat tekevät hommia ja palloja lentää, koirat riehuvat ohjaajiensa kanssa tai menevät agilityä, mutta odottamaan jätetty koira pysyy rauhallisena. Retro on tässä todella hyvä, tämä onnistuu kaikissa halleissa missä olemme käyneet.
Kuvissa pentu on häkissä ja koiraportin takana, mutta myös hihnalla puuhun kytkettynä olemista on harkattu monessa paikassa ja tilanteessa. 

Hallilla vuoroaan odottamassa.

Kylässä koiraportin takana oleilua.

Kotona terassilla on nurmikko-osa, kiveysosa ja lasitettu alue. Kaikki on aidattu. Nyt koirille käyttöön on avattu se lasiosakin. Se oli suljettuna, ettei Retro opi menemään pissalle sinne. Terassinovi on kesällä auki, niin koirat pääsee aurinkoon makailemaan ja nuuskaamaan mitä pihalla tapahtuu.

Terassilla kaikki kolme menestyy yhdessä poistiehensä hyvin.

Retro esittelee uusia hampaitaan.

Liikkeiden väliajat ja makupalahäivytys

Vikku kävi tänään eka kertaa Jurvan uudella koirakentällä harkkaamassa. Kokeen jälkeinen harkkatauko on lopetettu parisen viikkoa sitten.

Toissapäivänä kun oli tavoitteellisten harkat ja siellä valmennusryhmän väkeä neuvomassa jos neuvoja kysytään, harjoittelin koiran kanssa palkkion satunnaistamista. Koira kuulkaa on mennyt alokasluokan läpi ja kerran käynyt avoimessakin, enkä ole vähentänyt makupaloja harjoituksista. Alokasluokka meni ihan ok, saatiin jopa tokoruusukekin, mutta avoimessa Vikku oli hoomoilasena. Mitä tämä oikein on, tällaiset harkat, ei yhtään makupalaa, ei leikkimistä. Vähemmästäkin menee koirapolo sekaisin.

Hieno aita, ulkopuolella ollaan.

Siispä tätä harjoitellaan nyt. Vikku osaa suurimman osan avoimen liikkeistä, mutta tällaiset kummat jutut häirittee sitä tavattomasti. Siis ettei yhtään riehuta eikä syödä herkkuja kun kokeessa ollaan. Ja että siinä pyörii ympärillä kaksi tyyppiä hidastamassa tokoamista eli liikkeenohjaaja ja tuomari. Liikkeitten väliajat on myös mikä meiltä on ollut täysin hukassa. Se on toinen juttu mitä nyt harkataan. Sain siihen todella pätevän neuvon ja tänään kentällä oitis aloin opettaa sitä.

Se menee näin: Otan lyhyitä koeliikkeitä, kun liike loppuu ja kuvittelen liikkeenohjaajan sanovan: kiitos, teen erään eleen käsillä ja sanon jeeee, otan pari askelta eteenpäin (myöhemmin enemmän ja ympyrän muodossa) ja retuutuslelu ilmestyy. Tällä tavoin koira saa kivan olotilan, se oppii että pian leikitään. Koska Vikku tykkää tokostakin että se on leikkiä, niin seuraava liike palkkaa sen kokeessa.

Jos kokeessa liikkeitten väliajalla vain oleilen, Vikku poukkoilee mua vasten, leiki leiki, mitä nyt, tehdään jotakin, ai jaa nyt on tauko, käympä sitten hyppimässä tuomaria ja liikkeenohjaajaa vasten.

Tämmönen tokokerta tänään:

Liikkeestä maahan hyvä, nouto hyvä, liikkeestä seiso menikin ihmettelyksi kaksi kertaa, jonka jälkeen otin sen alkeista eli peruuttamalla, jonka jälkeen liike onnas normaalisti, hyppy onnas vaikka otin pidemmältä matkaa tosin perusasento prakasi, seuraamista otin pitkiä pätkiä ja koira oli nyt hyvä, paitsi pysähtyessä unohti ittensä seisomaan. 

Otin liikkeiden alut eli perusasentoon sanalla sivu.  Tämä on ihan uutena, olen kädellä ohjaten sen pyöräyttänyt sivulle. Nyt Vikku joko pyörähti niin tai tuli kiertäen sivulle.

Tähän mennessä ei tullu makupaloja vielä ollenkaan. Joka välissä otin tuon jeeee-jutun, se toimii, koira kävelee mun mukana lähes kuin seuraisi, mutta väljempi sivuttain, intoillen odottaa mitä nyt tapahtuu. 

Ihana riehua hanskan kanssa.

Nyt sitten alkas makkaraa sataa, sillä harkkasin koiran ei-osaamaa liikettä. Tätä on harjoiteltu paljon ennen koetta, ja saatiin siitä ysi. Mutta koira ei oikeasti sitä osaa. (Kyllä, kokeessa voi saada hyvän numeron jostakin vaikka koira ei osaa.)

Se liike oli luoksetulon pysäytys. Eka kerta meni pysähtymättä vaikka Vikku näki että kaivelin makupalapussia. Se tietää että tietty käsimerkki tarkoittaa: iso nakinpala lentää kohti, joten kantsii pysähtyä. Toka kerta oli lähes täydellinen. Kolmas lt pysäys aivan täydellinen. Pysäytysmerkki on tosi pieni terävä, mutta jos siinä kädessä olisi nakinpala, se lentäisi koiralle asti. Mulla on siinä nakinpala, mutta ensin tulee tuo merkki ja vasta sen jälkeen sama kädenliike uudelleen jolloin nakki lentää.

Ja lopuksi otin vielä hyppyä, niin että matkaa esteeseen puolisen metriä eli enemmän kuin mitä

tapaan pitää. Koira ei millää hypänny, ei takaisinkaan. Se oli tiltissä. Vähemmästäkin. Kaikkea uutta kun tehtiin.

Tokoeste on tosi matalaa mallia.