Uudesta kentästä hauska paikka

No nyt on paikallinen koirakenttä tehty mielettömän hauskaksi paikaksi varsinkin pennulle.

Ei sillä tavalla hauskaksi, että siellä riehutaan toisten koirien kanssa tai leluilla yksinään. Vaan niin että on aivan mahtavaa tehdä jotakin temppua, josta saa makupaloja. Ja välillä juostaan emännän hansikas suussa.

Retro harkkasi sivulla kääntyilyä kun käännyn paikalla vasempaan ja oikeaan. Vasempaan kääntyessä otan pienen askeleen että pentu pääsee mukaan. Harkattiin myös paikalla istumista. Mennään siinä vaiheessa että palkkaan heti istumisesta, seuraava makupala tulee 3-10 sekunnin kuluttua.  Olen metrin kahden päässä. Välillä seison tokoasennossa hiljaa ja välillä kädet tekee häiriöitä, välillä kääntyilen paikallani. Kun koira saa lähteä, sanon saat mennä. Oikeastaan Retro sanoisi: kun koiran pitää lähteä. Se nimittäin ei meinaa lähteä paikalla istumisesta (eikä muistakaan tehtävistä), vaan jää yhä tököttämään siihen. Vasta kun nakkaan makupalan jonnekin, saan sen nousemaan.

Harkkasimme myös kauko-ohjauksen asennonvaihtoja. Eli istu-maahan ja maahan-seiso. Imutusmenetelmällä, ilman sanoja. Tätä systeemiä en olekaan aikaisemmin tehnyt, vaan opettanut ensin sanat istu ja maahan. (Tai oikeastaan ensin opettanut operantilla eli että koira tarjoaa istumista, sen jälkeen pannut sen käskyn alle. Ja sama tehty maahanmenon kanssa.) Sen jälkeen on tehty asennonvaihtoja ihan sanan voimalla ollessani aivan edessä.

Koska kenttää sisäänajettiin, siitä piti saada mahtavan mukava paikka, niin välillä leikittiin. Pudotin kintaani (pehmeä ihana nahkainen. Joo, minulla käytössä, mutta voihan sitä käyttää myös koiran leluna.), pentu nappasi sen ja lähdettiin juoksemaan. Kun käännyin, se kääntyi myös, sinne tänne juoksenneltiin yhdessä. Kumpikin oli katsekontaktissa toiseen. Retro ei ole yhtään terrieriä, se ei piittaa paljoakaan kiskoa hanskaa kanssani. Palloa en juurikaan nakkaa, vaan ihan lyhyesti laitan pallon pyörimään, ettei tule saalisajoa. Jos siitä vaikka olisi haittaa, kuten kerrottu on. Parhaat lelut kuitenkin ovat hanskan tyyppisiä juttuja, joista saa nirhata paloja irti.

Yksi tärkeä tehtävä harkattiin myös. Sitä teen joka kerta kun mennään jonnekin treenaamaan. Laitan koiran kiinni puuhun tai suljen häkkiin, sanon orota siinä ja kävelen pikkuisen matkan päähän.

Tämän tarkoituksena on, että koira oppii rauhalliseksi odottajaksi, uskaltaa/haluaa jäädä kiinni tai häkkiin harkkapaikoissa. Rauhallisuus, se on asia mitä tavoittelen. Ei siis niin että koira jää huutamaan kuin mieletön.

Harkkapaikoissa toiset koirat tekevät hommia ja palloja lentää, koirat riehuvat ohjaajiensa kanssa tai menevät agilityä, mutta odottamaan jätetty koira pysyy rauhallisena. Retro on tässä todella hyvä, tämä onnistuu kaikissa halleissa missä olemme käyneet.
Kuvissa pentu on häkissä ja koiraportin takana, mutta myös hihnalla puuhun kytkettynä olemista on harkattu monessa paikassa ja tilanteessa. 

Hallilla vuoroaan odottamassa.

Kylässä koiraportin takana oleilua.

Kotona terassilla on nurmikko-osa, kiveysosa ja lasitettu alue. Kaikki on aidattu. Nyt koirille käyttöön on avattu se lasiosakin. Se oli suljettuna, ettei Retro opi menemään pissalle sinne. Terassinovi on kesällä auki, niin koirat pääsee aurinkoon makailemaan ja nuuskaamaan mitä pihalla tapahtuu.

Terassilla kaikki kolme menestyy yhdessä poistiehensä hyvin.

Retro esittelee uusia hampaitaan.