Siivekkeenkiertoa ja on offia

Tänä aamuna suunnitelmissa oli kiertää siivekkeitä ja tehdä kontaktilla seisomishommia.

Erinäköisiä siivekkeitä nurmikolla. Kiertokohteeksi käy vaikka mikä muukin, esim. sanko.

Asetin viisi siivekettä pitkin nurmikkoa 5-10 metrin päähän toisestaan. Jokaisen taa laitoin makupalalautasen ja tarjolla oli kolmea eri herkkua. Sitten kun hain koiran, ylläri odotti aina siivekkeen takana. Lähetin Retron koiranpuolisen käden heilautuksella kohteelle.

Taas kuvauksessa mallina on eri koira kuin minkä kanssa harjoittelin.

Harkassa ei ole väliä meneekö koira hyppykohdasta vai takaakiertona. Pääasia on että se irtoaa, lähtee minusta poispäin kohti osoitettua suuntaa.

Puominpaloja siellä täällä kenttää.

Laittelin maahan myös on off harkkapaikkoja. Asetin kolme puominpalan virkaa toimittavaa puualustaa siten, että yhdellä sivulla oli jonkinsortin este. Tarkoituksena oli, että koira ei mene mielellään sen esteen puolelle, vaan lähtee samalta puolelta kuin missä minä seison ja pää on esteeseen päin. Eli on menossa puomia musta poispäin eikä tulossa puomia mua kohti.

Edistystä on joka päivä tapahtunut. Aina vain harkitummin koira asettuu tasolle kuin tasolle halutulla tavalla.

Mitä tekee flyball-teline meillä? Tuo on semmonen teline jolla ei kyllä oo mitään virkaa flyball-harrastuksessa. Tuohon kun laittaa pallon ja koira menee etujaloillaan laukaisemaan telineen, saa pallon kalloonsa tai rintaansa koiran koosta riippuen.

Mutta paukkeeseen totuttamisessa toi vekotin on hyvä. Se pamahtaa melko kovaa kun laukaisee. Paukuttelin sitä ja Retro sai kuunnella ja kierrellä siinä ympärillä. Ei reagoi paukkeeseen.

Lisänä meidän aksaharkoissa usein on joku tokohomma. Tänään asetin hyppyesteen framille, mutta en ottanutkaan sitä.

Koira päätti että otetaan pöytää, joka on siinä lähellä. Se hyppäsi sinne, josta palkitsin. Retro alkoi jatkuvasti lähteä pöydälle, vaikka olin viidenkin metrin päässä pöydästä ja puuhasin muuta. Aina menin palkkaamaan sen. Tämä on helppoa, sillä tää koira pysyy kauan yhdessä asennossa tai yhdessä paikassa.

Sanoin aina pöytä kun Retro pääsi pöydälle.

 

Vikku sai Retron jälkeen harkata tokojuttuja.

Kun harkkojen jälkeen päästin Vikun nurmikolle ja koirat oli juoksennelleet aikansa, Vikku huomasi puominpalan. Se meni odottamaan mitä nyt tapahtuisi kun meen tähän. Siitä rupesinkin sitten myöhemmin kun olin vienyt Retron pois, ottamaan Vikullakin samanlaisia on off harkkoja. Se muisti oitis käpäläkosketuksen maahan. Sitä on puomilla opetettu koskemaan kosketusalustaa. Homma on ollut silloin lapsenkengissä ja jäänyt kesken. Ehkä voisi alkaa opettaa tätä samaa Vikullekin.
Mutta ei nyt. En jaksa kahden koiran suunnitelmallista kouluttamista yhtäaikaa.

Toivotaan, että seuraavaan juttuun saadaan kuvaa myös siitä koirasta jonka harkoista tässä kerrotaan.

Ei hypellä agilityä

"Käytiin hyppelemässä agilityä, oli mukavaa." Tuo lause on yhtä ärsyttävä kuin: "Tokoa on tylsä tahkota."

Luulen, että kummankin alan ylemmällä tasolla inhotaan tuollaisia lauseita. Agilityn osaaja tietää, että agility ei ole hyppelyä, vaan suurta osaamista vaativaa hommaa. Tokon osaaja tietää, että toko ei ole tylsää eikä tahkoamista, vaan mielenkiintoista koiran ja itsensä sekä yhteistyön kehittämistä. 

Siksi harkkaan aksaa tavalla joka ei muistuta hyppelemistä eikä railakasta menoa. Yritetään sitä, että koira tekee eikä niin että ohjaaja juoksee henkensä edestä ja koira seuraa hänen menoaan. Annetaan koiran juosta suorat edellä, koska se saa paremman ajan kuin ohjaajan sivussajuokseminen.

Olishan se hienoa jos kuvassa olisi myös koira ja ohjaaja.

Aitakuja ja paikallaistuminen

Aitakuja opettaa pennulle irtoamista. Sitä että se voi jättää mut taakseen. Sitä että se voi mennä eri suuntaan kuin mihin minä lähden mikäli olen lähettänyt sen menemään eri suuntaan. Sitä että se ei vilkuile mua silloin kun se on lähetetty tekemään tehtävää. Veturina sillä on makupalakuppi.

Kurssin jälkeen hoksasin että mun ei pidä kurssipaikallakaan hihkua mitään kun koira suorittaa. Eikä saa antaa apuja jos koira kääntyy mua kattomaan. En tiedä miksi siellä kannustan koiraa sen suorittaessa. Kotonahan annan sen tehdä rauhassa ja vasta palkkaamisvaiheessa hihkutaan.

Huomasin kotona harkatessani, että mun kantsii viedä tyhjä kippo ja sitten vasta mennä lähteyspaikalle ja pyytää koira istumaan. Sen jälkeen vien kipolle makupalan ja palaan ensin vimpan siivekkeen tasolle ja lähetän. Myöhemmin seuraavan siivekkeen luo ja lopulta koiran tasolle. Sain tehdä juoksulähtöjäkin kun vein makupalaa. Retro osasi istua paikalla.

Jos paan makupalan kippoon het, mun pitää kuskata koiraa lähetyspaikalla roikottaen kaulapannasta, jota se inhoaa. Joten tää homma saa loppua.

En tykkää että pitää paikalla istumista opettaa heti vaikeassa paikassa. Mutta nyt on pakko, koska ollaan kurssilla, että pääsen etenemään. Teettää paljon enemmän työtä tää kuin jos ensin harkkaisi helpompien häiriöiden alla. Mutta kyllä tästä hyvä tulee vielä.

Tigru katselee mitä se tuolla yksinään häärää.

Keppikuja

Ostin 12 maataloudessa käytettävää lehmänaidan tolppaa ja tein niistä keppikujan. Nämä on niin paksut että keppiohjurit pysyy niissä. Vielä en ohjureita tarvitse tässä.

Makupalakuppi loppuun ja lähetys koiran takaa. Itse liikun taaksepäin, sivullepäin tai olen hiljaa paikallani. Koira oppii itsenäiset kepit, koska ohjaaja ei häiritse sitä. Ei tee itsestään riippuvaiseksi.

Siniset kartiot ja kissa ovat esteitten seassa syystä, että numerokyltit ja muut kisajutut eivät merkkaa koiralle mitään.

Puomi on kutistunut noin pieneksi alustaksi.

On off

Puomiharkat on tällä viikolla nyt olleet operantteja. Lisäksi erona edelliseen on se, että puominpalaa harkataan poikkipäin. On suurempi mahdollisuus että jalat jäävät on off asentoon. On mulla ollut myös iso pyöreämuotoinen puinen koroke, joka on toimittanut on off harkkojen puomia.

Nyt en ole laittanut kuonokosketusalustaa maahan, vaan  harkannut sitä että koira osaa mennä itsenäisesti puomille ja ottaa oikean asennon jaloillaan. Tapahtuu operantisti eli että koira itse oivaltaa. En houkuttele sitä millään tavoin, sillä Retro oppii kaikkein parhaiten kun itse hoksaa mistä se saikaan palkan.

Aluksi menin seisomaan niin että olin puomin kohdalla ja olkapääsuunta samaan suuntaan kuin toivoin koiran menevän. Sitten aloin mennä hiukan taaemmas, että mä en siis olisi veturina. Tällöin tosin koira joskus kiertää mun naamapuolelle ja tekee on offin niin päin.

Palkkana oli ”hanhenmaksaa” eli jotakin kissan sheebaa rähjättynä lautaselle. Näin koira pysyy oikeassa asennossa kauan kun nuolee lautasta.

On off harkkaa olen tehnyt tuvassa ja pihalla. Makupalalautanen on selän takana, ettei ne ole vetämässä koiraa oikeaan asentoon, vaan sen täytyy makupalalautasen sijainnista huolimatta tehdä tehtävä, joka sitten tuo lautasen sen  naaman eteen maahan. Monta kertaa se vain intoilee ja menee puomin yli miten sattuu. Mutta sitten yhtäkkiä se tekee ihan harkitusti oikein: se pysähtyy todella vikkelällä liikkeellä kuin peruutustoiminnossa.

Peruutus kontaktille

Uutena kurssilla meille mainittiin peruuttamisen opettaminen. Retro osaa peruuttaa, sillä olen opettanut taidon sille tokoa helpottamaan. Liikkeestä pysähtyminen on sillä yhtä kuin peruuta ja jää seisomaan.

Kotona het yritin että peruutetaan matalalle tasolle, mutta koira peruutteli vinoon. Mietin että tarvii ottaa joku iso pahvi, mutta peruutuksia alkoi osua tasollekin.

Myös rengasta, pussia ja putkea on harkattu pari viikkoa sitten. Toin ne nyt framille vain kuvauksen ajaksi.

Just keritty nurmikko ja pystytetyt esteet odottavat toimijoita.

Harkkaava pentu ei vielä ole tuotu paikalle, koska sen ohjaaja ottaa kuvia. Vikku leikkii Tigrun kanssa.

Vikku ja Tigru. Kuka ohjaa ketä? Ainakin Tigru on Vikun "makupalakuppi", se vetää tätä puoleensa.