Pentujen aksakurssille

Retrolla aloitti kuuden kerran pentuaksakurssi. Yksityisellä Ilmajoella. Eka kerran jälkeen voin sanoa että pätevää, todella pätevää opetusta. Kuonokosketusta, makupala-alustaa, perusteluita asioille. Suoran putken opettamista lopputuloksena itsekseen esteen suorittava koira. Rengas, jota ei voi suorittaa väärin. Ja muita asioita. Paljon saatu tuntiin mahtumaan asioita.

Että koira suorittaa itsenäisesti

Putkella ja renkaalla ajatuksena on, että saadaan koira suorittamaan edellä vilkuilematta ohjaajaa.  Ohjaaja jää paikalleen. Se tehtiin makupala-alustan avulla. Jota olen hiukka ottanut kotona, mutta joka ei ole oikein toiminut silloin vielä mitenkään mainittavasti. Mutta kurssilla toimi todella hyvin ja tänä aamuna kotona. Retro lähtee oitis putkeen kaukaakin ja minä jään seisomaan paikalleni. Tänään lisäsin putken eteen hypyn, joten sain esteeltä toiselle etenemisen. Jäin lähtöön ja koira laukkasi hypyltä putkelle.

Kouluttajalla oli järkevä rengas. Ei kisojen rengaseste vaan tolppiin sidottu renkaanmuotoinen juttu. Mulla kotona on siivekkeisiin sidottu moponrengas, joten homma oli koiralle tuttu.

Kuonokosketus alastulossa

Alastulokontaktit kurssilla opetetaan kuonokosketuksella kohteeseen. Eli koira tökkää pahvia, keltaista lappua tai rasian kantta kuonollaan kun tulee puomin alas ja saa etujalkansa maahan.

Tokikaan itse puomia ei menty, vaan opeteltiin lopputoimintaa, siis kohteen tökkäämistä.

Ensin kohde oli kädessä koiran nenän edessä. Aina kun koira tökkäsi, naks ja nami (tai hyvä ja nami), sitten kohdetta pantiin enemmän maahan päin.

Retrolle kuonokosketus on tuttua, koska olen tökkäyttänyt sitä keltaiseen lappuun, joka on ollut milloin pallossa milloin jossakin muussa lelussa. Mutta kun panin kurssilla kohdetta maahan päin, piti olla nopea naksauttamaan ennen kuin koira meni maahan. Retro näimmä yhdistää käden liikkeen maahanmenoon.

Kurssittaja esitteli esteenpalan, jolla jatkossa kontaktia harkataan, joten hain aamulla kotona semmoisen nurmikolle. Vikulle on pentuna tehty tällainen pieni puominpala, että se pääsi ylänurmikolle. Sillä kun oli niin lyhyet jalat ja on yhä vieläkin. Asetin palan alle kumpaankin päähän tiiliskivet, että sain sen ilmaan maasta. Pennuilla puomia ei nosteta toisesta päästä, sillä se ottaa nivelille.

Mentiin hökötyksen vierelle ja odottelin mitä koira tekee. Kun Retro asetti jalkojaan puulle, naks ja nami. Koska annoin namin siten että koira joutui kävelemään muutaman askeleen puuta pitkin, se alkoi tehdä tätä heti ja sain naksauttaa vasta päässä. Tähän en vielä yhdistänyt kuonokosketusalustaa, sillä ensin tarvii saada homma pelaamaan sileällä maalla. Koiran pitää oppia koskettamaan ja odottamaan rauhassa. Nyt vain totutin sitä menemään puomin päälle.

 

Ylväs shetlanninlammaskoira Retro

Kiva harkata nyt agilityä väliajoilla kotona kun saa kurssilla sitten taas uskonvahvistusta asialle.

Vikku ja käpäläkosketusalusta.

Vikku aikoinaan harkkasi juoksukontaktit, mutta kun tyrin ne, yritin opettaa kosketusalustalla käpäläkosketuksen. Kuvasta huomaa miksi käpäläkosketus ei ole niin hyvä kuin kuonokosketus. Käpäläkosketuksessa koira katsoo ohjaajaa, mutta kuonokosketuksessa sen naama suuntautuu alas.