Istuminen ja kohdealusta

Tänään oli sadetreenit. Muuta kuin aksaa, mutta ajatuksena oli opettaa agilityn taitoja, nenäkosketusalustaa ja paikallaoloa vahvemmaksi. Lisäksi ohjelmassa oli leikkiä metallikapulan kanssa.

Ruutu, pöytä ja välineet odottelivat nurmikolla kun mentiin. Teen kaikki valmistelut ennen kuin otan koiran, että pystyn hyödyntämään koiran innokkuuden. Ensin otetaan aina leikkipalkalla juttuja, koska Retro riippuu saappaassani kiinni. Siis haluaa leikkiä.

Metallikapulaleikkiä

Ekaksi nakkelin metallinoutokapulaa. Koira tietenkin innossa sen luo ja juoksemaan se suussa. Iloittiin siitä yhdessä juoksentelemalla. Ennen kuin tää homma alkoi tuntua liian tutulta, vaihdoin tehtävää.

Lähdössä istumista

Otin muutaman paikalla istumisen, jossa etenin jonnekin kuuteen metriin (eka kerralla tietty paljon vähemmän). ”Saat tul” ja palkkana nahkahansikkaalla leikkiminen yhdessä. Jos koira nousi vähääkään ennen sanojani, menin sen luo ja odotin kunnes jälleen istuu. Ja sehän halusi istua että saa leikkiä mitä se niin kovaa odotti.

Kuonokosketusta ilman ruutua

Seuraava harkka oli kuonokosketuskohde. Tähän mennessä aina olen ollut kohteen luona, ja nyt uutena tuli että koira menee kohteelle mun ollessa koiran vieressä tai takana. Ja uutena oli myös että tarvi istua ja odottaa lupaa lähteä. Otin kosketuksia ensin kädessä olevaan kohteeseen, sitten maassa ja seuraavaksi lennätin kohteen metrin päähän. Kun asia tuli tutuksi, aloin odottaa istumisen. Vein alustaa metrin päähän kun koira istui, laitoin alas. Tässä vaiheessa Retro lähti sitä kohti. Nostin kohteen pois ja odotin taas istumisen. 

Vain kun istui, sai käskystä lähteä luokseni tökkäämään alustaa. Seuraava vaihe oli että kohteen laskettuani menin koiran vierelle ja lähetin sen kohteelle. Metriin onnistui hyvin, kauemmas ei vielä.

Eli en tänään vielä saanut otetuksi itse ruutua, mutta alku on asiassa on tehty.  Seuraavissa harjoituksissa pitää saada nopea juokseminen kohteelle. Kun se on valmis, yhdistän asian ruutuun.

 

Ruudun nurkkakartioita pitelee tiilikivet. Reunanauha on metallista mittanauhaa.

Nurmikko on vihreä, kartiot punaiset. Koska koira ei erota punaista vihreästä, asetin siniset kartiot ekammaisiksi. En tosin tiedä millainen näkyvyys sinisellä on koiran silmään. Ehkä olisi syytä vaihtaa kartioiden väriä.

On hiukka hölmöä maalata aksaesteitäkin punaisella. Jos nurmikolla harjoittelee, esteet ovat näkymättömät. Alakuvan pituusesteen punaisen kappaleen paan aina keskelle, ettei koira vahingossakaan kompuroi siihen jos näkee kappaleen liian myöhään hypätessään.

Kuonokosketusta pöytään

Olihan tänäkin päivänä aksaa. Harkkasin kuonokosketuksella pöydälle menemistä. Pöytäni on tosi pieni, joten sen yli helposti valuu. Niinpä panin sen koirankopin viereen. Retrolle pöytä on jo tuttu joten oli helppo aloittaa tämä kosketusalustaharkkauksella.

Nyt harkattiin, että pöydällä on kohde ja pöydälle mennään hallitusti, ettei tipahdeta alas. Alku oli tavoitteen mukainen, koira osasi nousta pöydän päälle ja tökätä kohdetta yhä vain uudelleen ja uudelleen. Joka tökkäyksestä kun saa herkun.

Loppuviimeksi aikaasten päästä koira laukkaa kaukaakin innossa pöydälle, koska siellä se saa tehdä ihanan toiminnon. Kosketusalusta on sitten häivytetty pois ja koira silti tekee toiminnon ja se palkitaan siitä. Koirat on kummia: ne alkaa tykätä mitä kummallisimmista asioista. Tykätä nyt tökätä purkinkantta. Mutta kun siitä saa aina herkkua.

Pöydän takana on koristekopin seinämä ja vieressä eritasonurmikko, joten on jarrutettava ennen hyppäämistä.

Luopuu makupalakiposta

Sitten makupalakipon kanssa harkkaamaan. Yritin opettaa sitä että laitan makupalan kippoon eikä koira ota sitä, vaan lähtee mun kanssani muutaman metrin päähän. Alku sujui hyvin, mutta heti kun käännyttiin, koira sinkosi kipolle. Minä kyllä olin nopeampi ja nostin kipon ylös. Ens kerralla teen viisaammin, en käänny kipolle, vaan olen koiran kanssa vastatusten. Koira saa jäädä vaikka selkä kippoa kohti kun istuu.

Istumista herkkuluulla

Kun tulimme tupaan, otin vielä yhden paikalla istumisen, jossa luopumalla saa. Annoin koirille kanafileet, semmoset lemmikkiosastolta ostetut sitkeät herkut. Muut sai herkkunsa ilman temppuja, mutta Retron täytyi istua. Istui, laitoin luun lattialle metrin päähän, nousi ja tuli, nostin luun ylös. Oli sille uusi kokemus, joten kolme kertaa tapahtui tämä paritanssikuvio. Sitten se hoksasi miksi luu nousee ja jäi istumaan. Silloin sanoin ”saat tul” ja herkku oli koiran.