Liikaa hampaita

 Ootteko kuullu, että koiralla voi olla liikaa hampaita? Niitä vain voi olla. Me käytiin tänään poistattamassa Kesän liiat hamput. Maitokulmahampaat ei suostunu lähtemään ja pysyvät oli jo puoleen väliin niitä, joten eläinklinikalle meno. 

     Kotona jo ja neljä hammasta vähemmän. Jalassa upea pääkallokuvainen sidos, voitonmerkki.

Oli mukava huomata, että hammastarkastuskoulutus on tehonnut. Vaikka en ole harkannut kenenkään vieraan tekemänä tätä, Kesä rauhoittui heti kun eläinklinikalla lääkäri otti kuonosta kiinni ja nosti huulta. Siihen asti se riekkasi onnessa, kun sai olla uuden ihmisen kanssa. 

Ei potilaana olo inspiroinut koiraa. Heti se kotona oli lempipuuhassaan: nuuskimassa.

No kyllä me lopulta tainnuttiin kumpikin sohvalle. Tunnin unet.

Siitä kun Kesä nousi, sillä oli niin paljon taas jo virtaa että. Näyttää siltä ettei ikenissä tunnu miltään.

Helmikuulla helähtää

 

On ilmoja pidellyt, kylmiä ilmoja. Saatiin sentään kuvia nopeasta pihalla käynnistä. Retro tarkenee, mutta Kesän varpaat jäätyy ja haluaa välillä syliin, vaikka niin kivaa olisi haistella maastoa. Hetken sylissä ja sitten taas köpöttelemään.

Retro ei moisesta ymmärrä. Että jonkun voisi olla kylmä.

                                    Niinkuin varsat kesälaitumella hyppelevät ne.

    Tuossa takana ennen kuusia on tie. Retron voi pitää irrallaan, se ei rynnistä tielle. Kesä saa kesällä         opetella samaa taitoa. 

                                                        Takavarpaita paleltaa.

                                                    Niin mukava olisi nuuskia.

 Koulutuksia ollaan tehty:

Talutinharkkaamassa oltiin Koirakoulu Balanssilla. Ettei tarvi aina sisällä kotona touhata. Paljon muutakin siellä ehdittiin. Jopa yksi aivan uusi juttu tuli mulle.

Kotona on harkattu hoitotoimia. Hampaiden katsominen on saatu melko hyvälle mallille.

Pukeutumista on saatu mukavammaksi. Kesä työntää päänsä päänreijästä, josta se palkataan. Sitten etujalat mun täytyy itse työntää jalanreikiin. Asun jälkeen valjaiden laittaminen.

Siinä hankaluutena on ollut taluttimen kiinnittäminen. Syystä että pieni lukko ei meinaa saada otetta kahdesta valjaan lenkistä. Joten olen laittanut vain yhteen ja palkka siitä.

Nykyään Kesä innostuu kun vaatetta ja valjasta otetaan esiin.

Ehkä vielä jalkoihin lämpöä jollakin töppösillä saadaan. Viimeistään ensi talveksi. On vain hankala ostaa töppösiä, että tulee sopiva koko ja sellainen joka on hyvin toimiva, helppo.  

Hajuhommia

 

Kesä harrastaa hajuhommia. Hajuna sillä on laventeli.

Päästiin lopulta purkkierotteluun. Kaikissa lasikipoissa on pieni metallinen reijitetty rasia. Ensin tein tutuksi tuon metallihärpäkkeen ja sitten yksi hajupurkki radalle. Seuraavaksi lisäsin hajuttoman purkin. Sitten heti kaksi hajutonta lisää ja pian viimeinenkin kippo paikalleen, koska näytti siltä että pennulla homma on hanskassa.

Pikkusintti on hyvin innostunut asiasta. Kuka ei olisi, jos herkun saa kun löytää etsittävän hajun. Kesä on aivan itse alusta lähtien jättänyt kuononsa hajun päälle. Ilmaisu on tullut kaupan päälle.

Ennen purkkirataa on hajua tehty tutuksi monella tavalla ja tehdään yhä.

Hajutippa on ollut ainakin superlonissa, huopatassussa ja vanupuikossa.

Ja tämä hajutippa on ollut erilaisissa kohteissa: purkissa, pinseteissä, pullonkorkissa, metalliastiassa. Ettei koira opi yhdistämään hajua purkkiin, vaan hajua herkkuun.

Kohde on ollut lattialla, kädessä, magneettikrasiassa jääkaapin ovessa.

Aion jatkaa hajua tutuksi -tehtävää, että saisin pennun todella etsimään laventelia aivan kuin jotakin parasta purkkilihaa.

Kuvassa hajua yhdistetään herkkuun niin, että haju on kattilassa ja herkkua lisään jatkuvasti hajun päälle eli sihvilään. Pakostakin erilaiset herkut yhdistyy laventelin hajuun.