Kuntoa ihminen!

Kävin agilitytreeneissä Vikun kanssa. Viimeksi ollaan menty esteitä syksyllä.

Väsyin totaalisesti. Jalat eivät jaksaneet, keuhkot kyllä. Koko vartalossa oli outo väsymyksen tunne. Kotiin ajellessakin oli uupunut olo. Kun yleensä aksatreeneistä tullessa on niin hyvä olo kun on saanut rehkiä ja huhkia.

Että agilitykisoissa menee kivasti, tarvitaan kuntoa. Tosin mulla väsymys johtuu myös muistikuormituksesta. Kun pitää muistaa kilpailurata, jossa sama este mennään samasta suunnasta useammin, tää tuottaa heti vaikeuksia mun päälle joka ei ole niin toimiva kuin saisi olla.

Videoija harkoissa olisi paikallaan. Saisi nähdä virheensä ja miten koira niihin reagoi. Saisi nähdä myös missä tekee jotakin oikein.  Ja miten vaikuttaa pieni ohjauksen muuttaminen tietyn kohdan menemiseen. Tosin itsensä löntystelyn näkeminen ei ole niitä kaikkein hauskimpia elokuvia.

Tää kuva on joku vanha. Nyt mentiin hyppärikilparataa.

Retro tietty oli mukana.

Eikä irrottanut pallosta sitten millään.

Osaamista yleistämässä

Tänään yleistettiin osaamisia. Retrohan ei ole temppuillut muualla kuin ihan kotona tuvassa. Paitsi luoksetuloa ja kontaktia ollaan tehty monessa paikassa.

Yleistäminen tarkoittaa sitä, että koira osaa tehtäviä muuallakin kuin kotona. Mentiin hallille.

Hallilla oltiin nyt kahdestaan toista kertaa. Kahdeksan päivää sitten oltiin eka kertaa niin, ettei hallilla ollut muita koiria tai ihmisiä. Pentu nuuski paikkoja ja välillä sai railakkaan hepulijuoksukohtauksen. Ero silloiseen oli selvä: Retro muisti yhtäkkiä: Minähän olen shetlanninlammaskoira. Menen mamman luo, josko hän olisi jo keksinyt mitä me tehdään yhdessä. Eli se haki kontaktia, mitä ei tapahtunut silloin vielä. Tämä tuli mullen yllätyksenä.

Tämä koira on nyt kyseessä. Tässä kotona.

Päivän ohjelmassa oli tynnyrinkierto (outo tynnyri), putki (tuttu jonka toin kotoa), tokohyppy (outo hyppyeste), pallon tökkäys (oma iso pallo), peruuttaminen, seuraamista. Suurimmassa osassa en käyttänyt vielä mitään sanaa.

Peruuttamista olen ottanut eka kertaa toissapäivänä. Se tapahtuu niin, että oikea käsi koiran etujalkojen väliin, naks ja vasemmasta palkka. Aluksi muutama kerta palkka tuli oikeasta eli kädestä joka meni jalkojen väliin. Käveli hyvin taaksepäin. Vielä ei peruuta käden lähestymisestä.

Pallon tökkääminen oli tosi railakasta. Kuono palloon, joka oli kädessäni. Myöhemmin se oli maassa ja lierui pitkästi tökkäyksen voimasta.

Menin tokoesteen viereen ja odottelin toimintaa. Kun heti ei tapahtunut mitään, laitoin käden alas toiselle puolelle. Se on merkki että kädessä on hyväskää. Se auttoi ja pentu hyppäsi. Sitten se jo lähtikin aina uudelleen hyppyyn kun sai makupalan nieltyä. Asetuin metrin päähän sivusuunnassa esteestä. Sana hyppy kun pentu oli ilmassa.

Tynnyrinkierrossa samaten houkuttelin koiran ensimmäiseen kiertoon. Sitten se alkoi tehdä kiertoja itsekseen. Etenin parin metrin päähän ja pentu kävi kiertämässä kohteen. Tässä käytin sanaa kohdassa jossa olisin naksauttanut.

Seuraamista kokeilin, toka kerta oli tämä. Viime kerralla mietin, että otan kosketuskepin tähän. Tämä kerta vahvisti asian. On helpompi kuljettaa matalalla olevaa koiraa kepin nenäs kuin kumartua niin alas että saa käden sen kuonon tasalle.

Uutena kokeilin tunnelia. Se on temppu, jossa istun lattialla jalat suorina, kun koukistan jalat, koira syöksyy tunnelin alta. Tein tätä houkuttelulla. Temppuun tulee myöhemmin jatkoa.

Näissä kuvissa Retro on Noppiksessa kylällä.

Paavo sai pallon.

Sulo sanoo hauhauhau.

Melkoiset kaverit

Remmirähinä ja remmiriippuja kävivät tänään eka kertaa yhdessä hihnalenkillä. Kuvaajaa tietenkään ei ollut saatavilla, mutta otin pihassa nää kuvat.

Lenkille laitoin Vikulle taluttimen pidemmälle ja Retrolle lyhyemmälle, niin ettei se poukkoile Vikun päällä. Retro riippui taluttimessa tämän tästä. Vikku veti sitä siis perässään. Pentu ei nyt poukkoillu mun ympärillä kun se seurasi johtajaa.

Peltotiellä saivat olla irti, jolloin taas Retro seurasi Vikkua. Minä sain mennä missä mielin.

Kun irti ollaan, Vikku menee aina edelläni semmosta kymmentä metriä. Kun käännyn, kestää aikansa ennen kuin se huomaa suunnanmuutoksen ja näin saan juoksutettua sen. Nyt molemmat tulivat minkä kintuista pääsivät kun Vik huomasi kääntymiseni. Vielä Vikku pääsee lujempaa kuin pentu.

Kuvista näkee, että kavereiksi ei ole tultu.

Retro taitaa olla jo hiukan korkeampi kuin Vikku. Painoa Vikulla on 400 g enemmän, se painaa 4,9 kiloa.

Oon nöyrää. Mutta vain niin kauan kun katsot.

Mitäh! Menit ottamaan lelun omin luvin.

Ei me tunneta toisiamme.

Ärsyttää tämä tällainen.

Tigrun kanssa Retrolla menee paremmin kuin Vikun kanssa. Kissasta on tullut hyvä leikkikaveri. Näistä kuvista on jo aikaa. Nyt leikki on vähemmän hammastusta ja piikkikinnasta enemmän tassuttelua ja nenittelyä. Usein pentu riehaantuu ja juoksee päättömänä ympäri huonetta ja Tigru katsoo keskellä.

Hei kuule!

Haukkaan sinua, jos kynsit.

Menikö tämä taas taisteluksi.

Olen vaarallinen minäkin.