Tauolta palaaminen

Kuvat on Ilmajoen tavoitteellisten harjoituskokeesta viime kesältä, kun Vikku harkkas muutamaa alokasluokan liikettä.

Kaikki onnistui sataprosenttisesti tänä aamuna. Ollaan oltu pitkällä tokotauolla, vain vähän on repsahdettu välillä tokoilemaan. Koskahan syksyllä tehtiin tokolakko, en muista, mutta päiväkirja kyllä muistaa.

Otin Vikun kanssa nyt noutoa, jossa ekaksi istumista heittäessä. Olkkarissa tietty pidettiin harkat, missäs muualla. No, hyvin pian päästään Ilmajoen koirakerhon mahtavaan ruohopohjaiseen sisähalliin. Sitte joosei ala tulosta tulla, niin ei koskaan.

Heitin muun kuin noutokapulan kuten näissä harkoissa olen tavannut tehdä. Tällä kertaa lensi pallon näköinen mandariini. Palkkasin kolmen sekunnin kuluttua kun koira ei lähtenyt.

Sitten noutokapulalla sama. Kympin arvoisesti.

Seuraavaksi oli vuorossa erottelu eli hiljaisuuden ja sanan hae erottaminen. Nakkasin kapulan, odotin kolme sekuntia, sanoin hae. Ja koira haki. 

Varalla tuossa mulla oli ajatus, että autan sen lähtemään mikäli ei heti lähde. Olisin auttanut äänellä ja pienellä eleellä. Nimittäin aikaisemmin joskus kun noutoa on viimeksi harkattu, lähteminen oli epävarmaa kun on otettu istuharkkoja. 

Miksi nakkasin ensin mandariinin? Siksi, että jos koira tekee väärin eli lähtee vaikka ei käsketä, se ei pääse noutamaan.

Joka välissä pidin taukoa, Vikku sai pallon jonka kanssa touhaili.

Vikku makailee Pohjanmaan lakeuksilla.

Seuraava harkka oli kauko-ohjaus. Aloitin sen kokeenomaisesti sivulta. Palkkasin siitä että ei pläjähdä heti maahan kun siinä odotellaan liikkeenohjaajan toimintaa. Palkkasin myös siitä kun meni käskystä maahan. Seuraava palkka tuli tietenkin siitä kun nousi istumaan. Olin eka harkassa ihan kiinni koiran jaloissa sen edessä. Tätä vaihetta on tehty erittäin kauan, sillä Vikulla nouseminen muuten tapahtuu hypähtämällä, takapää liikkuu.

Toka harkan otin puolen metrin päässä. Sataprosenttinen suoritus eli nopea ja oikeanlainen nousu.

Koiran mittaista seuraamisaskelta.

Ja taas harkka vaihtuu. Piilopaikallaolo 2 minuuttia. Minuutin päässä kävin piilosta ulos ja kehuin koiraa. Peilistä sen takana näin piilooni koiran. Aina käytän peiliä, mulla on pihallakin iso peili siellä hangessa, jäänyt syksyn harkoista.

Sitten mentiin pihalle hengähtämään. Jonka jälkeen otin vielä kauko-ohjausta. Nyt jätin koiran istumaan, menin puolen metrin päähän ja sanoin maahan. Ok osas. Mutta tämän jälkeen kun otettiin normiharkka eli mikä on kerrottuna tuossa ekana, Vikku ei osannutkaan.

Tämmöstä sattuu jatkuvasti. En millään meinaa muistaa enkä ymmärtää mikä vaikuttaa siihen, että Vikun pää tilttaa.

Maailman tärkein asia meneillään, namipussin kaivaminen.

Nyt on kiva ensi lauantaina mennä vuoden ekaan kokeenomaiseen harkkaan. Just sinne hehtaarin kokoiseen Ilmajoen tokohalliin.