Neljän kerran tokokurssi käytynä ja ilmoittauduin seuraavalle!
Tokokursseja siis käydään, vaikka luulin että ei koskaa enää tokoa. Sitä on menty 90-luvulla monen koiran voimin ja vähän myös myöhemminkin. Suurin koira minkä kanssa olen käynyt tokokokeessa on irlanninsusikoira.
Neljä viikkoa sitten tosiaan bongasin Birren koirakoulusta kurssin, jossa oli kontaktia ja muita pentujen alkeisjuttuja. Birre kuitenkin ehdotti sen sijaan pentutokokurssia. No sinne Kesän kanssa mentiin. Saahan sielläkin sitä mitä olin hakemassa: Että koira osaa toimia kanssani vaikka on ihmisiä ja koiria ympärillä. Ja että se osaa tehdä vieraissa ympäristöissä.
Mutta kuinka ollakkaan, innostuin tokosta. Ilmoittauduin kesäkuulla alkavalle kurssille. Tokon täsmällisyys viehättää. Tehtävä näyttää just tältä eikä muulta. Se on kuin kaunista käsialaa, joka ei muutu. Luulen, että koiran on helpompi oppia tehtävä jossa ei ole variaatioita, vaan joka tehdään aina samoin. Lapsellekin kirjainten oppiminen on helpompaa kun A näyttää aina aalta.
Tähän mennessä on opeteltu maahanmeno, perusasento, liikkeestä seisominen, hyppy, asennon vaihdot kauko-ohjauksessa, ruutu ja kosketusalusta. Siis opeteltu miten tehtävät koulutetaan. Kotona sitten kukin opettaa liikkeitä koiralleen.
Yleisistä asioista on opeteltu palkkavihje, makupalan oikea käyttäminen, vapautusvihje, katsekontakti, kosketusalusta ja tauotus.
Minua helpotti kovasti se, että sekä minulla että Kesällä on hallussa nuo yleiset asiat ja vähän muutakin. Esimerkiksi ruutuun lähettämisessä käytetään kosketusalustaa, joten kun koira osaa hakeutua sen päälle, niin helppohan sen on ruutuun lähettää. Kesä sai oppia kosketusalustan ja muut kohdetyökalut jo pikkupentuna.
Ruutu on vasta ylempien luokkien tehtävä, mutta alkeet siihen on helppo opettaa ja koira saa juosta vauhdikkaasti. Ruutua oli pari päivää sitten koirakoulussa. Kesä oppi mitä ruutumerkit tarkoittaa. Huomasin sen kun tein kotona eilen koiralta salaa ruudun nurmikolle. Laitoin sinne kosketusalustan keskelle kuten koirakoulussakin. Ja nyt laitoin uutena sen viereen herkkuruokaa. Päästin Kesän tuvasta nurmikolle ja kun se huomasi ruutumerkit, se laukkasi suoraan keskelle ruutua ja iski käpälänsä kosketusalustalle. Samalla se söi herkun ja näytti onnelliselta.
Toistin saman eli koira sisätiloihin ja laitoin ruudun eri paikkaan. Koira toisti oman osuutensa just samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Vau!
Käpälä kosketusalustalla ja kuono syömässä nurmikolta
säilyketölkkilihaa.Välillä on käyty koirapuistossa Kesääkin pienemmän koiran kanssa. Ainakin matalamman. Koirat eivät piitanneet toisistaan, vaan nuuskivat vieraiden koirien hajuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti