Juhannuksena tuli pyöräiltyä. Mutta ilman koiraa. Tänään sitten Kesäkin pääsi katselemaan maisemia korkealta pyöränkorista.
Se nuuskii ilmaa, katselee eteenpäin ja sivuille sekä yrittää pitää tasapainoaan seisten. Sarvissa olevan korin sisällön heilunta hiukan heiluttaa koko pyörää.
Ajoin kirkonkylälle 3-4 kilometrin matkan. Pysäköinti S-kaupalle ja siitä sitten kävellen. Kesän nenä sai runsaasti töitä. Ja pissaa piti päästellä niin sitten ahkeraan. Saavat kylän koirat nuuskia mimmonen sankari täällä on mennyt. Kesä potkii usein tottavie kovaa pissaamisen jälkeen.
Nähtiin lampaita asumisyksikön puutarhassa. Niitä on siellä melkein joka kesä. Jännittävät määkijät oli nämä. Koetin sanoa Kesälle, että meillä on noiden vanhemmista sukulaisista tehtyä purkkilihaa kotona, Kaitamäen Karitsaa.
Kuvia ei reissulta tullut, vaan vasta kotoa on tuo yläkuva. Alakuva on toukokuun pyörämatkan jälkeen.
