Seuraaminen on vaiheessa

Retro osaa jo sen verran että istuu sivulla, pari askelta ja perusasento. Eli kutsun koiran sivulle, sanon ”mennään”, otan kaksi askelta ja pysähdyn, jolloin koira istuu. Tämä toimii Retron kanssa hyvin parin askeleen matkassa, mutta ei ollenkaan jos otan vielä askeleenkin lisää. Silloin koira loitontuu musta sivusuunnassa.

Monenmoista olen kokeillut, että saisin pidennettyä matkaa. Muiden muassa imuttamista. (Imuttaminen = koira oikeaan paikkaan sivulle, nakki käteen koiran kuonon eteen ja kävellään. Koira saa koko ajan nirhiä etuhampaillaan nakista paloja, jolloin se kulkee oikeassa paikassa.) Mutta en pidä tästä tavasta, sillä siinä koira kulkee makupalan perässä, se on siis houkuttelua.

Tuo on jo hyvä, että osaa perusasennosta lähteä ja perusasentoon päättää ja edes tuon kaksi askelta välillä. Siitä on hyvä jatkaa sitten kun koiralle saadaan tutuksi oikea seuraamispaikka. Se ei ole puolen metrin päässä sivusuunnassa koira vinossa johonkin suuntaan, vaan se on tosi lähellä jalkaani ja koira suorassa.

Tätä aloin rakentaa toisella tapaa, sheippaamalla. Odottamalla oikeansuuntaista toimintaa, josta voin palkata. Eli mitään ei käsketä, vaan annetaan koiran oivaltaa.

Ensimmäisenä kriteerinä palkkaamiselle oli että koira lähestyy mua kun kävelen. Autoin koiraa siten että pää ja katse oli suunnattu vasempaan, että sain koiran sille puolelle. Se on yleensä metrin päässä sivusuunnassa kun kävelee ja katselee mitä nyt tehtäisiin.

Kun otti askeleen minun suuntaan vahingossa, silloin naks ja nami. Namin sai hakea mun polven kohdalta  eli just oikeasta seuraamispaikasta kun olin vielä liikkeessä eteenpäin.  Palkkasin oikeasta kädestä. Vasen käsi pidetään mahdollisuuksien mukaan puhtaana, ettei koiran seuratessa tee mieli tarkistaa sitä.

Koira sai heti makupalan syötyään lähteä omille teilleen. Oikeastaan minä lähdin omille teilleni. Käännyin niin, ettei enää oltu seuraamisasennossa. Nyt koiralle tuli tilaisuus taas lähteä uuteen yritykseen.

Tässä harkattiin siis vain sitä että koira osaa tulla haluttuun paikkaan. Ei heti kerralla aivan kiinni minuun, vaan sheippaamalla: ensin 20 sentin päässä minusta sivusuunnassa tuli naks. Tähän päästiin ja jäätiin eka kerralla 2.12. Kun koira alkaa osata tämän eli heti alkaa lähestyä mua noin, sitten voin alkaa pitää kriteerinä antaa palkan silloin kun se on vielä lähempänä, jolloin se onkin jo oikeassa seuraamispaikassa. Luulin että tämä tapahtuu vasta monen päivän jälkeen.

Retro menneen talven lumilla piennä ja viattomana kaverinsa kanssa.

Seuraavana päivänä hommaa tehtiin kentällä, kun omassa pihassa oli liukasta. Eipä ollutkaan koira enää sivusuunnassa, vaan oli oivaltanut jo noin pienistä harkoista, että kantsii olla lähellä. Se tulikin nyt takaapäin aina seuraamispaikkaan kun eilen se tuli aina sivusuunnasta. Jos se sattumoisin oli sivusuunnassa seuraavaa yritystä varten, se tuli heti jalkaan kiinni. Tällöin se kyllä oli vinossa toisin kuin takaa lähestyessään. Pyrin palkkaamaan koiran vasemmalta puolen, että ei vinoudu enempää.

Kotona tuvassa otettiin samaa kahdella eri makupalalla. (Siis ensin sai yhtä makua ja loppuosan harkkauksesta nautti toista makua. Pysyy paremmin into kun herkku vaihtuu.) Sisällä kävelin sekä normaalilla vauhdilla että hitaammin, kun tila ei meinannut piisata.

Välillä katsoin koiraa isosta lattialla seisovasta peilistä, ettei pääni asennosta ja katseesta tule vihje. Ja peilistä näkee eri asioita kuin mitä suoraa ylhäältä päin katsellessa.

Ja jälleen seuraavana päivänä seurailtiin pihassa. Taas kävelen nopeammin ja hitaammin. Molemmissa tuli kivasti  vierelle, josta naks ja nami. Hommaa jatkettiin taas sisällä. Tarkkailin peilistä edestäpäin sivuetäisyyttä ja suoruutta. Sivulta tarkkailin että palkkaan koiran kun sen lapa on polven kohdalla. Ulkona Retro helposti edistää, sisällä ei, koska tässä ei juuri pääse kun seinä tulee vastaan.

Muista palkata oikealla kädellä niin että käsi tulee vuoroin koiran oikealle ja vasemmalle puolelle. Ettei koiran takapää heitä ulos tai sisään.

Tänään seuraamisharkkaa tehtiin 60 kilometrin päässä. Vaasan matkalla yleistin osaamista Plantagenin pihalla. Meni aivan kuin kotipihalla, paitsi pidin koiran taluttimessa.

Yhä kriteerinä on se että koira hakeutuu oikeaan seuraamispaikkaan. Vielä ei aloiteta pidentämään matkaa. Pitää olla varmasti oikea paikka hallussa ja koira suorassa ennen kuin nostan kriteeriä, jolloin tuosta jatkankin matkaa yhden askeleen verran ennen palkkaa.

Tämän talven lumilla.