Että kukkoki!

Niin vain tuli kukkokin taloon, vaikka toisin ajattelin vielä heinäkuulla. Ikäeroa kanoihin on kymmenisen viikkoa. Se on paljon tässä vaiheessa, kun kanat ovat aikuisia ja kukko ei. Kukkis tarttee suojelua.

Pikkukukko.

 

Saavat olla vierekkäisissä häkeissä, että niillä on seuraa ja tottuvat toistensa naamoihin.

Eka aamuna, kun kukko näki mut, se sanoi painokkaasti kök. Ja kök kööö. Tänään tuli pitkä litania kok kok kok kok kooooook -ääntä. Luulin jo että se jäi looppiin, mutta loppui äänet sentään.

Tilaa saisi olla enemmän. Verkko tulee heti vastaan kun tässä kääntyy.

 

Kaikenmaailman eläimiä tulee vahtaamaan.

 

Tiedä vaikuttiko kukon tulo siihen, että viimeinenkin kana teki lopulta munan. Niin vain vartijakin alkoi kanaksi pari päivää sen jälkeen kun kukko tuli. Löysin aamulla pesästä kolme munaa tavanomaisen kahden asemasta.

Kakskaks on se vartijan tehtävät jo pikkutrippana ottanut kovanokkainen kana. Se on ensimmäisenä vastaaottamassa tarhalle tulijat. Nyt se kulkee aivan kukon häkin ääressä. Se välillä kävelee edestakasin siinä ja välillä vain on. Ne nukkuvatkin vieretysten verkon eri puolilla. Ajattelin, että se on tykästyny kukkoon. Sen käytöksessä ei vaikuttanut olevan hyökkäävyyttä tai muuta negatiivista.

Lauantaina haimme kukon ja maanantaina kokeiltiin yhdistää se kolmen kanan laumaan. Ovi avattiin ja kanat saivat kukon tarhaansa. Aluksi näytti sopuisalta minuutin tai pari. Sitten alkoi tulla hyökkäyksiä. Pääasiassa Kakskaks mutta kyllä ainakin Seiska ajoi kukkoa. Kukko pakeni ja menin väliin. Kun homma ei yhtään rauhaantunut ja kokoeroakin on niin paljon, kanat ohjattiin omalle puolelleen.

Kakskaks näyttää rumaa naamaa. Höykkyjäkin on jo maahan irronnut.

 

Saa nähdä pitääkö kukon tulla sukukypsäksi ennenkuin voi päästää yhteen, ettei kanat käy sen päälle. Vaiko tottuvat jo tuossa kun ovat jatkuvasti lähekkäin verkon takana.

Minusta näyttää siltä, että kukon selässä on oltu. Eli olisi ollut kuuden samanikäisen kukon (ja useamman samanikäisen kanan) laumassa hierarkian alemmalla tasolla. Hyvin kiltti se on. Ei kukkoileva. Kovaääninen ihana metkan värinen kukkis.

Sen nimi on Metka. Ei saanut nimeään kuitenkaan nimeään siitä että todettiin metkan väriseksi, vaan siitä kun näimme hakumatkalla vanhoja Zetori-traktoreita. Sanoin miehelle, että kukon nimi voisi olla Zetka. Mustaa kukkoa olimme lähteneet hakemaan, mutta paikan päällä ihastuin tähän kirjavaan. Vaalean nimi ei voi olla uhkaava tummanpuhuva Zetka. Etukirjaimen vaihdos, niin saatiin kukolle kiva nimi.

Noin isot valkoiset vaarat!

 

Tilaa piisaa.

 

Ensi kesänä Metkakin on tässä joukossa pihailemassa irrallaan.