On poka vähä harkattu

Ilmoitin Vikun avoimen luokan kokeeseen hurjan aikaisin. Siis että siihen kokeeseen oli parisen kuukautta aikaa. Sen jälkeen vasta aloin ajatella, että on paljon vielä tehtävää. Toisaalta oli tosi hyvä että ilmoitin, sillä tulipa puhtia kouluttamiseen. Hei, oikeasti, mun pitää saada tää ja tää sujumaan.

Paikallaolokin oli mennyt siihen jamaan että koira aloitti heti kitinän ja usein nousi istumaankin. Ei se piilopaikallaolosta tähänkään mennessä nauttinut ole, mutta kun hallilla mentiin ovesta ulos, tämä oli sille suuri takapakki. Se käyttäytyi usein kuin olisin tosiaan jättämässä sitä yksin, vaikka miten lähellä piilossa olisin ja paikkikset on aina sitten tehty niin ettei mitään ovea ole lähtöni suunnassa.

Koko koira on mennyt niin koville kierroksille kun Ilmajoen hallille muutettiin. Nyt tälle asialle oli pakko tehdä jotakin. Jätin koiran pois ryhmästä joksikin aikaa, niin paljon kuin me ryhmää tarvitaankin. Ja koulutuksesta lelut pois.

Olen ottanut pieniä treenejä pihalla eri paikoissa: lastentarhan parkkipaikalla, kaupan pihassa ja käynyt eri halleissa jne. Jos olen mennyt koirapaikkoihin, olen pysytellyt etäällä riittävän kauan, ettei koira räyhää muille.

Paikallaolo ja luoksetulon pysäyttäminen sekä kauko ovat olleet suurimman työn alla.

Paikallaolo

Paikkamakuu sujuu tuvassa kuin tanssi. Kotona se koira pysyy vaikka miten kauan, neljä minuuttia on pisin mitä on otettu. Mutta missään muualla se ei juurikaan onnistu. Tulee kitinää ja koira saattaa nousta istumaan. Tätä on monella tavalla koitettu korjata. On otettu eri paikkoja, olen ollut tosi lähellä piilossa, tosi lyhyttä aikaa. Yrittänyt saada onnistuneita kokemuksia.

Koira aina kitisi tai haukahteli joka paikassa, vaikka vain kävin ihan lähellä piilossa.

Vuokrasimme pikku porukalla Pawsin hallia, jossa eka kerralla Vikku nousi alle puolen minuutin makuun jälkeen istumaan, mutta ei äännellyt silloin. Palasin luo, ja käskin takasi maahan ja nyt koira sitten kitaji, mutta makasi. Olin puoli minuuttia poissa.

Toisella vuokrakerralla otin lähellä piilossa kaksi minuuttia. Kitisi jonkun verran.

Kolmannella vuokrakerralla, kun olin sisareni kanssa, menin ulos. Olin kaksi minuuttia, koira teki sataprosenttisen suorituksen. Vaikka menin ulos! Tämä oli outoa. Videolta näin että se oli ihan rauhallinen ja valpas.

Nouto kuntoon

Paljon oli tehtävää, joista kaikki ei näyttänyt järkevältä. Esimerkiksi perunoiden heitteleminen. Heittelin niitä noutokapulan sijasta. Nakkasin kun koira siinä vain oleili lähelläni. Pian perunat menettivät kiinnostavuutensa. Siinä vaiheessa otin koiran sivulle istumaan. Sillä oli nyt tehtävä: istua vierellä. Nakkasin perunan, koira nousi, ei saanut palkkaa vaan hain perunan. Koira uudelleen sivulle istumaan ja nakkasin. Nyt pysyi ja sai makupalan. Pari kertaa meni hyvin, niin sitte taas harkka muuttui. Nyt nakkasin kolme perunaa, yksi, parin sekunnin tauko, toinen, taas tauko, kolmas. Kun koira ei lähtenyt perään, se palkattiin.

En halua estää koiraa lähtemästä, vaan antaa sen itse hoksata. Perunan perään kun lähti, siitä ei tullut palkkaa. Jos ei lähtenyt, sai makupalan ja palloleikin. Siitä huolimatta piti monena päivänä harjoitella näin. Joskus lentävä esine oli pallon näköinen mandariini.

Kun perunoita sai lentää ilman niihin reagointia, seuraavaksi lensikin noutokapula. Koira sai palkan kun istui.

Että koira sai rakastamansa kapulaa kuitenkin noutaa, tehtiin puolimatkanoutoja. Siinä koira jää istumaan, kävelen poispäin ja asetan kapulan maahan ja jatkan matkaa. Hae ja koira noutaa kapulan minulle. Myös niin tein, että vein noutokapulan kauas ja annoin luvan noutaa.

Lopulta pääsimme vaiheeseen että koira sai noutaa heitetyn kapulan. Tietenkin aluksi se ei lähtenyt eka hae-sanan kuultuaan. Tarvittiin hiukka liikettä että koira lähti ja sen jälkeen kannustusta.

Asia saatiin balanssiin: koira istui aina kapulaa heitettäessä ja lähti hakemaan aina hae-sanan kuultuaan.

Itse noutamisen opetin Vikulle jo pentuna, sheippaamalla.

Kauko-ohjaus

Yksi nouseminen maasta oli koiran osaaminen 19.2. Välimatka oli tuolloin kolme metriä. Sen jälkeen alettiin tehdä usein istu, maahan, istu sarjaa. Koira siis jo aiemmin osasi vaikka kuinka pitkästä matkasta mennä maahan kun jätin sen istumaan, joten siihen ei kiinnitetty huomiota. Istuminen on se joka teetti työtä, se kun tahtoi hypähtää eteenpäin tai peräti seisomaan.

Joskus koira tarvitsi kaksi istu sanaa tokalla istumaannousukerralla. Matka aluksi oli alle 2 metriä.

Ennen koetta ei kovin lupaavalta näyttänyt joka harkkakerta. Jostakin ihmeen syystä Vikku nousee usein seisomaan, vaikka koskaan ei sellaista ole harjoiteltu. Luulen, että olen palkannut sitä nakkaamalla makupalan, jolloin se tietty nousi ottamaan kopin ja sai palkan seisten, vaikka naks kuului silloin kun se istui. Tätä sitten ei ole tehty viikkoihin, vaan aina olen vienyt palkan suuhun asti.

Seuraaminen

Läpimurto seuraamisessa tuli eka vuokrakerralla Paws hallilla. Siihen asiaan tuli muutos, että koira ei enää imuroi nenällään maata, josko löytyisi makupaloja. Siis voiko se vaikuttaa näin, että kielsin Vikkua kun katsoi maahan pongaten makupaloja? En koskaan ole kieltänyt koiraa tokoliikkeiden aikana, vaan rakentanut osaamista palkka, palkan poistaminen –systeemillä. Nyt lisäksi uutena oli se että kävelin paljon hitaammin kuin aina kävelen seuraamisessa. Siksi olen kävellyt niin kovaa, että olen yrittänyt päästä koiran edelle, se kun edistää niin paljon. Nyt on lyhyemmät askeleet ja hitaampi vauhti. Silti se ei edistä yhtään sen enempää. Hyvä huomio, mutta tuli vasta parin vuoden harjoittelun jälkeen. Kyllä vanhakin ihminen oppii uusia konsteja.

Edelleen Vikulla on seuraamisessa paljon puutteita, mutta nyt sen nokka pysyy ylöspäin kuten seuraamisen alkuaikoina.

Koira saa nuuskia maata kun oli taluttimes, kun ei ole taluttimes, ei saa nuuskia: äp äp sanon.

Seuraamista otin paljon siinä odotuspuolella. Palkkasin satunnaisesti: aika pian ja joskus menin pitkästi edestakasi ennen palkkaa. Äänellä palkkasin tämän tästä.

Heti hallilla käynnin jälkeen seuraavana päivänä menin kirkonkylälle tokoilemaan. Seuraaminen ei ole koskaan mennyt näin hyvin. Mitä ihmettä seuraamiselle eilen tapahtui? Otin kymmenen metrin matkan, täyskäännös ja sama takaisin. Koko ajan teki just oikein. Ei kertaakaan vilkaissut mihinkään muualle. Katsoi vain minua. Äimän käkenä! Ja meillä oli yleisöä sekä autoja meni kirjastontietä.

Sama juttu sitten seuraavana päivänä omassa pihassa. Ihan luulin että unta tämä on.

Maahameno liikkeestä

Oudossa ympäristössä maahanmenoja. Outo paikka on lumi. Meni maahan, mutta nousi heti istumaan. Kunnes sain yhden onnistuneen suorituksen, että meni maahan ja pysyi kunnes sai palkan.

Vikku jostakin syystä jää helpommin seisomaan kuin menee maahan. Tein paljon erotteluja: seisominen, maahan. Osaa kyllä erottaa, alkuhämmingin jälkeen.

Luoksetulo

Luoksetulon aioin ottaa läpijuoksuna, sillä pitkän matkan pysäytys ei onnistunut. Vain lyhyt matka toimi loistavasti. Käytin sanaa, en käsimerkkiä.

Kunnes kerran nakkasin nakin eli siis vaihdoin suullisen käskyn käsimerkkiin. Se näytti mahtavalta, joten otin heti perään toisen kerran. Nyt tein vain käsimerkin enkä nakannut mitään, ja koira pysähtyi kuin seinään siitä täyslaukasta mitä se aina tulee. Sitten nakki lensi kun se seisoi.

Mutta tätä aloin sitten harkata vasta viikko ennen koetta. Pidensin nakin odotteluaikaa ja tämä toimi loistavasti. Kertaakaan en ottanut pysäytyksestä luokse. 

Paljo on Vikulla osaamista ja erittäin paljo on osaamista vain kotona ja paikoissa missä ei ole koiria eikä ihmisiä. Vielä on tekemistä kisapaikoissa.

Miten se koe sitten meni. Näin:

Paikallamakuu:

Piilo oli sisällä, hyvä. Siitä huolimatta Vikku kitisi. Ja vaati kaksi maahan sanaa. Mitä ei koskaan harkoissa tapahdu, vaikka miten kauan oleillaan perusasennos ja vilkuilen sitä, ”tuomaria”, odottelen.

Seuraaminen:

Outoa oli ettei istunut millään kolmesta pysähtymisestä ja se että kattoi mua koko ajan. Tuttua: Väljyyttä aika ajoin ja edistämistä koko ajan, josta syystä vasemmalle käännös hankala.

Maahanmeno:

Valitsi seisomaan jäännin, josta tykkää paljon.

Luoksetulo:

Onnistui yli odotusten: pysähtyminen sataprosenttinen. Alkumatkan vauhti niin paljon kuin ikinä. Loppumatkan vauhti pomppien luo. Lähti pysähtymisestä hiukka liian aikaisin, siitä pisteen pudotus.

Seisominen:

Muu ok, mutta ei ottanut perusasentoa, vaan lopulta meni maahan.

Nouto:

Kaksi hae-käskyä. Tuhatta meni ja tuli. Sitten teki oudot: jäi seisomaan vierelle josta sitten kiersi mut ympäri kapulan kanssa, mitei koskaan ennen oo tapahtunut. Istui sitten perusasentoon ja luovutus ok.

Kauko:

Outoja juttuja tapahtui, mikä ei ole ihme, sillä homma on sille aika uusi. Eka istuminen oli sitä että nousi seisomaan josta sitten istui. Tokalla poukkas paljon eteenpäin, seisoi ja sitten istui. Maahanmenoissakin oli jotakin häikkää. Eikä noussut perusasentoon.

Hyppy:

Vaati kaksi hyppykäskyä. En ymmärrä videota katsoessani mitä muuta virhettä tapahtui. Tästä tuli siksihuono numero, että jotakin siinä oli mutta empä muista mitä.

Kokonaisvaikutus:

Kaikesta huolimatta ysi.

Tuomari sanoi: ”Sun pitää auttaa sitä vielä.”

Huomioin, että suurin osa kokeessa näyttää tokokoirilta, mutta mun koira näyttää pellehermanninsirkuskoiralta. Aina liikkeiden väliajoilla ja kun ohjaan sitä perusasentoon ennen liikettä. Kas, se ei osaa sivulle sanaa, sillä ei ole edes sanottu koskaan semmosta sanaa. Ehkä tarttis opettaa, sillä kädellä ohjaaminen näyttää tyhmältä.