Kaarteet pieniksi

Oli oudon hyvä oppitunti maanantaina. Ainakin mulle, Retrosta en niin tiedä, sillä räpelsin tavattomasti. Opin paljon siitä millä koiralle saadaan lyhyet käännökset.

Oppitunnista teki oudon hyvän tietenkin se, että olin ainut koirakko ja tunti oli räätälöity just vain mulle. Halusin tähän apua, että Retro ei tekisi laajoja kaarroksia. Oudon hyvän tunnista teki ilman muuta myös se että ope itse osasi opettamansa asian sekä vielä osasi opettaa keltanokkaa.

Se että ope kysyi miten opin parhaiten, kuuluu ammattitaitoon. Jos mun olisi pitänyt muistaa sekä rata että jokainen tekninen yksityiskohta kovassa vauhdissa, mitä ihmettä siitä olisi tullut!

Mutta ny opeteltiin kahta kolmea esteväliä kerrallaan ja usein vain yhtä. Tuntuuko hullulta, että yhtä vaivaista hyppyä pitää hioa? Mutta kun on tarkoitus kääntää koira vikkelästi, pitää osata ajoittaa eka toiminto kohtaan missä koira ei vielä ole ponnistanut. 

Retro kesällä yksinään viilettämässä ylikorkeaa estettä kohti.

Valssia tiukassa käännöksessä

Sain hyvät valssisulkeiset, sillä monessa kohdassa koira käännettiin valssilla. Jäi taatusti mieleen.

Olen kuvitellut, että valssi tehdään yhdellä tietyllä tavalla: yksi askel eteenpäin, toinen pitkä taaksepäin ja kolmas menoksi. Valssista mulla on ollut tosi vähän kokemusta, vaikka olen kisannut. Varmaan olen käyttänyt sitä, toinen jalka vain ei ole tiennyt mitä toinen tekee.

Maanantaina opin, että valssissa ei tietyissä tilanteissa saa mennä ollenkaan taaksepäin. Sen takia, ettei koira tee pitkää kaarrosta esteen takana. Tätä piti harkata, ettei tullut luonnostaan se askel taaksepäin.

Toinen mitä piti harkata koko tunti, oli sovittaa omaa toimintaa just ennen koiran ponnistusta hyppyyn. Aina toimin liian myöhään. Mutta kun tää saatiin kohdalleen, johan koira kääntyi niin äkkiä esteen jälkeen, että olin silmät pyöreenä. Siinä säästyy vähintään kaksi sekuntia per käännös, mikä on tosi pitkä aika kisoissa.

Valssiin lähdössä tykkäsin mulle uudesta ”niiausjutusta”, jonka olen videoilta nähnyt monen tekevän. Se terävöittää koiran toimintaa.

Olen kuvitellut että pakkovalssi käy vain yhdessä tietyssä tilanteessa. Nyt opin, että erään toiminnon nimi myös on pakkovalssi, jota olen käyttänyt kisoissa. Yksinkertainen ei oo tiennyt tätä. Kun tietää tekniikan nimen, se auttaa mua mukavasti.

Retro lukee mua kyllä niin loistavasti! Aivan kuin se olis mennyt kauemmankin agilityä.

Palkkaa odotellessa. Kesän kuvasatoa.

 Muitakin ohjauksia mietittiin eri kohtiin, mutta ei menty niitä. Niistosokkari oli eräässä paikassa, sanotaanko tätä sitten saksalaiseksi. Saksalaista olen paljon käyttänyt Vikun kanssa (ilman niistoa), sillä pääsen aina sen edelle. Hollanninpaimenkoira Xayan kanssa vähemmän, koska isolla koiralla on valtavat loikat ja pelkäsin että törmäämme.

Opin myös leikin käyttämisestä erään seikan, jota olen tokossa käyttänytkin. Miten se on agilityssä päässyt unohtumaan.

Ja lähdössä mitä reittiä sinne radalle mennäänkin. Siitä on monikin ope sanonu, toivotaan että tällä kertaa meni jakeluun.

Heinäkuinen jaakotus.

Oli hyvää jumppaa kahden hartian väliselle alueelle, eikä edes tarvinnut lähteä maan ääriin.

Seuraavana päivänä

Tiistaina kun rakensin saman radan omalle kentälle, outoa oli se, että miten ihmeessä eilen takkusin niin paljon. Nyt kun kuivaharjoittelin tätä, niin ei juuri ongelmia ilmennyt. Ensinnäkin muistin aivan hyvin radan vaikka menin sen kuin koira olisi suorittamassa. Näin kyllä mulla aina on, kisojen ja harkkojen jälkeen muistan radat pitkään.  Paino siis sanalla jälkeen.

Ensin Vikun kanssa

Mutta sitten kun Vikun kanssa mentiin radalle, eka yrityksellä vein sitä jo kakkosesteen jälkeen väärälle esteelle. Huvittavaa.

Tokalla yrityksellä sain sen lykätyksi takaakiertoon olikohan se este kuusi. Hääräsin liikaa esteen edessä.

Kolmas yritys, loistavaa!

Neljäs kerta, koiran vauhti hiipunut. Ei se muillakaan kerroilla mennyt rakettivauhtia, mutta erityisen hidas oli sitten tällä vimppa kerralla. Jos oikeasti olisin Vikkua ollut kouluttamassa, olisin tehnyt tämänpäivän 10 esteen radan osissa. Mutta kun koulutinkin nyt itseäni, että osaan sitten ohjata Retroa.

Mun vauva, Vikku, ei ole kisannut yli vuoteen aksassa. Ehkä ei enää kisaakaan, en tiedä.

 

Videoin harkat. Kentällä oma ohjaus ei tuntunut niin hyvältä, mutta koiran meno tuntui (paitsi se ääretön hitaus). Videolta katsottuna ohjaus oli mukiinmenevää. Vikulla ei oo koskaan ole ollut kaaria, ei minkäänlaisia vaan tekee erittäin tarkat kääntymiset kun sen nyt saa ensin lykättyä sinne esteelle.

 

Todistettavasti Vikku osaa kipittää lujaa. Jos nyt noin pienen sintin vauhtia voi sanoa lujaksi.

Sitten Retro meni

Oli jänskä nähdä miten Retron kanssa käytiin. Vikku on niin paljon seuraillut mun räpeltämistä, että se antaa lähes kaiken anteeksi. Retrolla ei varmaankaan ole sellaista kykyä vielä ja lisäksi se isona koirana (28 cm korkuiseen Vikkuun nähden) menee huomattavan paljon nopeampaa.

Tänään kävin Retron kanssa tekemässä radan. Nyt muistin radan ja tekemiseni hyvinkin ja vain yhdelle esteelle olin niin paljon jälessä että koiran piti odottaa mua, haittasin siis sen liikennettä. Ei mun meno silti näyttänyt mitenkään kiitettävältä kentällä tai videolla.

Kolme kuukautta sitten Retro oli 8 kk.

 Videoita en tänne suurin surminkaan lisää!