Mutta suurin niistä on motivointi

Retro on nyt monissa asioissa oikein taitava. Syystä että menin yksityiseen aksakouluun ja tein prikulleen niinku siellä sanottiin. Itse en koskaan olisi näitä opetusmetodeita keksinyt.

Vain yksi tärkeä asia mitä siellä ei tehty käytännössä, oli motivointi. En missään muuallakaan kurssilla ole leikkinyt ohjatusti. Ehkä joku on voinut mainita motivoinnin, mutta motivaation tärkeys on jäänyt teorian tasolle.

Minä pidän leikkimistä ja muuta koiran motivointia kaikkein tärkeimpänä asiana. Mutta minulla ei koskaan olekaan ollut bordercollieta. Joka iikka joka pitää aksakoulua, omistaa bortsun. Koiran joka on ikiliikku, jolla on tekemisen tahto, jolla on tahto toimia ihmisen kanssa ja hänestä välittämättä. Työnarkomaanin siis.

Meidän muiden pitää motivoida koiraa tekemiseen.

 

Leikkiin koiralla on motivaatio. Kun pennun leikkihalua lisää, se tykkää leikkiä aikuisenakin.

 

Useampi käytöstä poistettu hanska on toiminut suuren innon lähteenä Vikulla.

Mahtava tunne

Koirankoulutusko tekniikkaa? Suurimmalta osalta, mutta jos katsoo koko ajan karttaan, eksyy. Tekninen osaaminen on erittäin tärkeä juttu, että oppiminen edistyy.

Mutta tunne on vähintään yhtä tärkeä. Jos koiralla on ikävä tunne koulutuksen jossakin vaiheessa, tämä vähentää intoa, se vähentää oppimiskykyä, se vähentää tahtoa touhuta ohjaajansa kanssa.  Jos koiralla on mitäänsanomaton tunnetila koulutuksen kestäessä, sekään ei edesauta oppimista.

Ne asiat, joihin liittyy suuri tunne, opitaan hetkessä. Mitä ihanampaa koiralla on, sitä paremmin se oppii ja sitä enemmän se haluaa että tehtäisiin nyt taas tuota ihanaa asiaa. Oli se asia sitten tokon seuraamista tai noutamista tai agilityn rataa tai lähdössä istumista.

Noudon jälkeen kiskotaan muovipötykkää.

Miten teen itsestäni mielenkiintoisen?

Ihanaa tunnetta luodaan leikillä, iloisuudella ja makupaloilla.

-Vien retuutuslelua maata pitkin nopeilla nykivillä liikkeillä poispäin koirasta.

-Heitän pallon koiralle kun se katsoo minua. Kun koira tulee takaisin lelu suussa, leikki jatkuu.

-Heitän maahan muutaman makupalan kun koira katsoo minua. Koira saa etsiä ne maasta, etten siis aina tarjoa makupalaa kädeltä.

-Lähden kävelemään, teen käännöksen hetken kuluttua ja heti annan makupalan tai lelun. Saan itsestäni mielenkiintoisen seurattavan.

-Seison rauhassa, ja kun koira katsoo silmiin, annan herkun.

-Joka koulutuskerta mukana on vähintään kaksi makua. Ensin käytän toisen maun ja loppuajan tarjoilen toista.

-Annan koiran tehdä sen osaaman tempun.

-Lähden juoksemaan, hihkun ja iloitsen.

-Hiivin koiraa kohti, syöksyn sen ohi, vaihdan suuntaa.

-Menen istumaan ja teen jotakin koiralle mukavaa esim. taskun rapisuttaminen, lelun vinguttaminen. Jos rapisutin taskua, makupala koiralle. Jos vingutin lelua, lelu sille.

-Rapsutan koiraa. Mutta vain mikäli se pitää rapsutuksista. Juttelen sille.

-Menen kyykkyyn palkkioksi siitä, että koira haki katsekontaktin. Otan koira vastaan ja palkitsen leikillä, juttelemalla tai makupalalla.

-Olen kyykyssä, pyörähdän koirasta poispäin kädessäni makupala, koira saa tavoitella sitä. Aluksi on helppo nopea makupalan saanti. Myöhemmin kun koira oppii tämän leikkitavan, laitan käden alleni kun olen kyykyssä ja koira saa kaivautua kuin luolaan hakemaan makupalansa. Herkun saamisen ajankohta on silloin kun koira yrittää sitä, ei silloin kun se lopettaa yrittämästä.

-Laitan herkun huulieni väliin, josta koira ottaa sen. Tai laitan käteni ihan kasvojeni lähelle, josta koira saa ottaa sen. Koiran täytyy tässä tulla aivan lähelleni palkkionsa saamaan.

-Puhallan koiraa.

-Ääntelen riehakkaasti ja juostaan.

-Tuupin koiraa kuten leikkivät koirat tekee.

-Piiloutudun yhtäkkiä.

-Lennätän frisbeen tai lierutan pallon.

-Koira saa juoksennella lelu suussa. Juoksen samaan suuntaan, käännyn, jolloin koirakin kääntyy.

-Se saa ottaa makupalan lelun sisältä tai aktivointihärpäkkeestä.

-Saa repiä makupalan pahvilaatikon sisältä.

-Heitän makupaloja piiloon nurmikkoon muutama ihan lähetysten.

Tuossa joitakin tapoja millä ohjaaja saa itsestään mielenkiintoisen. Mielenkiintoista kohdetta koira katsoo, pysyy lähellä ja odottaa että taas se tekee jotakin hauskaa.

 

Makupalakippo on agilityssä hyvä keino saada koira irtoamaan, tekemään radan osaa itsenäisesti, riippumatta ohjaajan liikkeestä.

 

Lähelle lentävä lelu auttaa koiraa oikeaan suuntaan.

 

Retro tietää että tuon ohjausliikkeen päätteeksi tulee useimmiten herkkua.

Sitten kun koira katsoo ja intoilee siinä lähellä, voi ottaa aikomansa koulutuksen. Kun koira teki pikku homman, se palkataan ja jälleen koira intoilee että lisää lisää, teenkö tuon saman asian uudelleen.

Näin kun opettaminen jatkuu, koira pitää sitä leikkinä ja oppii liikeratoja, siitä tulee innokas tekijä. Se ei halua haistella ja katsella muualle, ettei jää paitsi ohjaajan kanssa tekemisen mukavuudesta.