Leghornin opissa, osa 1

Tiedättekö mitä! Kana ei tarvitse talutinta, mutta se pysyy kouluttajansa luona niin tiiviisti että mikään ei saa sitä lähtemään muualle. Totesin tämän Joy of learning (Jaana Rajamäki) pitämällä kanakurssilla. Kana oli erittäin kuulolla. Miksi kana ei lähtenyt? Siksi että sen kouluttajalla oli kaikki mitä eläin halusi. Lisäksi kouluttaja ei kitsastellut antaa sitä mitä eläin halusi. Koulutus rakennettiin niin pienistä osista, kanan reaktioista oikeaan suuntaan, että sai palkata kaiken aikaa. En minäkään mihinkään kahvipöydästä lähde mikäli saan syödä kakkua mielin määrin. Paitsi sitten kun maha halkee.

Totesin myös että vaikka en ollut luonut minkäänlaista suhdetta kanaan, se toimi kuin tokokouluttajan unelmakoira.

Meitä oli kuuden hengen porukka, 12 leghorn rotuista kanaa ja kolme koulutuspöytää. Jokaisella oli kaksi kanaa, joita ei ikävä kyllä saanut kotiin muistoksi. Kurssin tarkoitus oli koirankoulutustaitojen parantaminen kanojen avulla. Eläinkoulutuksen perusteet ovat samat, oli eläinlaji mikä tahansa.

Kaksi opettajaa ja Anni. Jaana Rajamäki seuraa taustalla miten kana onnistuu oppilaan kouluttamisessa.

Ainakin näitä taitoja opeteltiin tai sivuttiin

suunnittelu ennen ja jälkeen, seuranta paperilla

mekaaniset taidot: ajoitus, kriteeri, vahvistetiheys

operantti oppiminen

palkkaaminen ja palkkaamatta jättäminen

palkan suunnan merkitys

kesto

latenssista, tauoista ja viimeisen yrityksen onnistumisen myytistä piti huolta sekuntikello

Kaikki kanan kanssa opeteltiin kohdetyökalujen avulla (paitsi kymppikevennys). Menetelmänä positiivinen vahvistaminen (palkataan) ja negatiivinen rankaisu (mahdollisuus palkkaan poistetaan) avulla.

Töihin valmis kaksikko. Saman näköiset, mutta eivät samikset tekemisissään.

Väri- ja muotoerottelu

Ylähäkin kanan kanssa tein värierottelua ja alimmaisen kanssa erottelua muodoilla. Näihin häiriönsieto ja kesto.

Värierottelun sain opetettua loppuun saakka. Eli kun poistin oikean väriset laput, kana ei nokannut väärän värisiä. Ei vaikka koputtelin sormella (nokin) lappuja ja siirtelin eri järjestykseen. Kana vain oli eikä nokannut mitään. Tein 30 sekuntia tätä ja sen jälkeen toin oikean värin takaisin. Nokkasu, naks ja nami.

Se taisi olla tuo vaaleanpunainen lappu.

Oli, ja eiku palkkaa hakemaan.

Muotoerottelussa en päässyt pitkälle. Syystä että jouduin sammuttamaan muotokanan aikaisemmin oppimaa ”virhetoimintaa”. Tämä lintu oli opetettu edellisellä kurssilla koskemaan pyöreää kohdetta. Kanalla oli hyvin vahva pyöreän nokkimistoiminto. Minun tehtäväni oli opettaa se paukauttamaan neliötä. Tein siis ongelmakanakoulutusta, kuitenkin siitä helpommasta päästä olevaa.

Mutta alkoi tämäkin nokata neliötä kun siitä maksettiin. Aluksi kun pöydällä ei ollut muuta kuin neliö, niin tietenkin lintu nokki sitä ja minä sain vain palkata.

Nokkaan kohdetta.

Naks kuului ja juoksen palkalle.

Sitten kun panin pöydälle neliön lisäksi pyöreän, lintu nokkasi joskus myös sitä, jolloin ei palkkaa herunut ja lisäksi poistin mahdollisuudenkin palkkaan. Aina kun kana nokkasi väärää, otin oikean kohteen pois. Kun kana ei enää nokannut väärää kohdetta eikä myöskään pöytää (ei tehnyt virheellisesti), annoin kohteen takaisin (palkkion mahdollisuus tuli). Ja tietenkin lintu nokkasi sitä nopeasti ja oli palkkansa ansainnut.

Oikein aika poistaa palkan mahdollisuus on kun kana erottelutehtävässä AIKOO nokata väärää. Mikäli olisin ollut tässä nopea, olisin saanut esiin oikean toiminnon ja väärä olisi jäänyt unholaan. Ajoitus!

Hitsi, nokkasin väärää. Nyt minulla ei ole mahdollisuutta herkkuun,
koska oikea kohde napattiin pois

Oikea kohde palasi, kosketin sitä ja naks kuului.

Värikanan kanssa pääsin pian tilanteeseen, jossa pöydällä oli oikea väri ja kaksi väärää. Ja kananen senkun hakkasi oikeaa läpyskää, vaikka näiden paikkoja vaihdeltiin aina sillä aikaa kun kana juoksi pöydän toiseen päähän hakemaan palkkansa. Naks ja vein rehukupin pöydän toiseen päähän ja kana oli jo juoksemassa sinne. Naks sai eläimeen tavattoman vauhdin. Niin sen odottaminen kuin myös sen kuuleminen. Odottaminen sai tekemään, yrittämään ja naks sai vauhdikkaasti juoksemaan palkalle. Palkka vietiin kauemmas, että oli aikaa vaihdella kohteiden paikkoja.

Palkkion suunnan merkitys

Palkkion suunnan merkitys opeteltiin ison lämyskän avulla, jossa oli musta reunus, valkoinen ympyrä keskellä ja vielä sen keskellä oli musta piste. Kana palkittiin kun se nokkasi valkoista aluetta tai mustaa pistettä. Ei palkattu kun se nokkasi mustaa reunaa tai pöytää.

Palkan suunnalla saatiin kanan toiminta kohdistumaan lopulta keskelle. Kun nokkasu osui oikealle, palkka tuli vasemmalta ja päinvastoin. Kun se osui keskipisteen taakse, palkka annettiin keskipisteen etupuolelle ja päinvastoin. Kun kana nokkasi keskelle, sen ei tarvinnut lähteä hakemaan palkkaa mistään, vaan sai syödä sen niillä jalansijoillaan.

Minun kanani nokkasi jatkuvasti itsestään kauimpana olevaa valkoisen ympyrän kohtaa, vaikka miten vein palkan vastakkaiseen suuntaan. En hoksannut siirtää lämyskää eri paikkoihin suhteessa kanaan. Sillä olisin ehkä saanut kanan nokkaamaan muutakin paikkaa. Tätä tehtävää tehtiin liian hetken aikaa, että olisin saanut juttua etenemään. Mutta ei se päämäärä, vaan matkalla olo, oivallukset matkalla.

Mihin kannattaisi nokata?

Noutokapula ja auton veto

Kymppikevennyksenä tehtiin hauskoja juttuja. Kana joko veti kuminauhasta leikkiautoa tai siirsi noutokapulaa kupista toiseen. Itse valitsin poliisiauton vetämisen, sillä halusin kuvan lapsenlapselleni jossa mummon kana leikkii pojan ihannelelulla.

Tuosta kumilangasta kiskaisen. Se on kuin mato.

Kauanko pitää että naks kuuluu? Tosin tää on niin hauskaa hommaa että se jo itsessään palkitsee.

Samassa pöydässä toimiva toinen kanan kouluttaja valitsi noutokapulan nostamisen kupista toiseen. Tämä kananen ei halunnut luovuttaa aarrettaan, vaan naksauksesta huolimatta piti sen mieluummin kuin pudotti vaivaisen ruuan takia. Minun vetokana ei tahtonut vetää riittävän kovalla voimalla raskasta lelua, joten en saanut pitkää vetoa. Kaverin noutokana palkitsi itseään pitämällä raivokkaan kovasti kapulasta kiinni eikä halunnut pudottaa sitä. 

Joku ryökköö oli ennen meidän kurssiamme opettanut kummallekin kanalle näitä toimintoja. Jos meidän olisi pitänyt kouluttaa käytökset, juttu olisi ollut rankkaa työtä, ei mikään kevennys. Harmi ettei kuvista mikään onnistunut.

Oppiminen tehtiin meille helpoksi

Kanakurssin opettaja, Jaana Rajamäki, toimi kanssamme juuri siten kuin minkä tahansa eläimen opettamisessa (ihminenkin on eläinlaji). Hän teki meille oppimisen helpoksi.

Ensin tehtiin mekaanisten taitojen harkkoja. Eli naksauttamista, rehukupin kuljettamista edestakaisin niin että kuppi kulki nopeasti, mutta rehu ei jatkuvasti lentänyt pitkin pöytää. Milloin palkkaamisessa liikutaan ja milloin ei. Sitten oli kanojen käsittelyharjoitusta. Näiden jälkeen vasta lisää liikkuvia osia.

Jos heti aluksi olisi pitänyt hallita kaikki: rehukupin kuljettelu, naksauttaminen oikeaan aikaan, kanankäsittely ja kanan opettaminen, mitä siitä olisi tullut. Mutta niin näkee koiria koulutettavan useinkin. Tehtävä heti kerralla, ei mitään osiin jakamista.

Vaikka muuta pelkäsin

Pelkäsin ennen kurssia, että ajoitukseni on niin pielessä että en saa kanaa oppimaan. Mitään muuta epäilystä minulla ei ollut. Tiesin että kanat oppivat erittäin nopeasti, nopeammin kuin koirat. Tiesin että kun kriteeri, palkan ajoitus ja vahviste on ok, eläin kuin eläin oppii kuin häkä. (Hmm, oppiiko häkä?) Tiesin ennakolta että koulutettavat asiat ovat äly-yksinkertaisia. Ettei heti aloiteta lelun vetämistä joka yhdistetään pallon pyörittämiseen ja tasolta toiseen kiipeämiseen.

Kohdetyöskentely koirien kanssa oli tuttu kosketuskepistä ja varsinkin tassukosketusalustasta ja kuonokosketuslapusta. Niiden avulla olen saanut alkuun monia tokossa ja rally-tokossa olevia tehtäviä.

Ennen kurssia ihmettelin suuresti että ehdollistamiseen oli varattu vain puoli tuntia sekä väri- ja muotoerotteluun muutama oppitunti. Miten ihmeessä päivän kurssilla tyyppi, jolla ei ole revolverisankarin vetonopeutta, pystyy opettamaan nopeaa kanaa?  Ihmettelyn aiheeni selvisi paikan päällä hyvin pian. Kanat olivat koulutettuja tiettyyn määrään asti. Helpotus!

Aina kun tehtiin juttuja, ajattelin että ahaa, tämä on sitä mitä teen koirani kanssa kun…

Päivän aikana tuli sekä oivalluksia että muistutuksia. Roppakaupalla niitä muistutuksia. Muistutuksia siitä että asia on näin, mutta vaikka tiedän, miksi en aina noudata? Kaikki oivallukset liittyivät negatiiviseen rankaisuun.

Sulka hattuuni.

Miten kurssille pääsee?

Tällaisen päivän kurssin saa tilata, kun kerää porukan. Meidän ryhmä tuli nopeasti täyteen ja vielä jäi pari halukasta rannallekin koska ajankohta ei heille sopinut.