Kanakurssin
jälkimainingeissa
Kanakurssin
tehtävät tehtiin operantin ehdollistamisen keinoin, palkkaus ja mahdollisuus
palkkaan pois hetkeksi. Normaalia koirankoulutuskauraa, jossa mulla palkkaus on
ok (ei tietenkään sen ajoitus), mutta sen pari eli palkan poisto on ollut epätarkka.
Lisäksi se että mulla on hellyyssuhde koiraani, ne ihanat silmät ja tavaton
halu tehdä niin kuin mamma tahtoo, on vaikeuttanut opettamista. (Huomaa että
kirjoitan menneessä aikamuodossa. Eli opin jotakin eli tästä lähin toimin
toisin.)
Eli
siis olen luistanut kriteeristä tämän tästä. Sehän yrittää noin kovaa ja mä
raakalainen en anna sille palkkaa. Mutta kun koirankoulutus ei etene kuin
kertomalla koiralle mitkä yritykset vie oikeaan päin ja mitä ei koiran kannata
tehdä. Olisi tavattoman epäreilua sanoa lapselle että laskutehtävä on oikein,
mikäli se ei ole.
Olen
kuvitellut että lause ”Älä päästä tunteita koulutukseen.”, tarkoittaa
pelkästään käämien palamisen tunteita. Mutta että myös positiiviset tunteet,
nekin on jätettävä narikkaan kouluttaessa.
 |
Eikö
kiva pieni noutokapula? Kana siirtää sen kupista toiseen. Kuva Jaana Rajamäki.
|
Älä tyydy vähempään
Panin kurssilla oppimani käytäntöön heti arjen ja normitreenien koittaessa. Otin rally-tokon
edessä peruuttamista, jota ollaan viimeksi harkattu. Kuulen Jaana Rajamäen
sanovan ”Älä tyydy vähempään. Sitä saat mitä palkitset.” Ja muistan kun hän
kertoi jonkun kanakurssin tehtävästä, jossa kanan piti tehdä pitkä tehtävä
yhdellä vihjeellä. Jos siinä kanankouluttaja tyytyi vähempään, hän ei meinannut
millään saada kanaa jatkamaan tehtävää loppuun.
Nyt en tyytynyt kolmeen koiran omaan mittaansa enkä sitä
vähempään. Odotin siitä pidemmän peruutuksen ja sain sen. Olin laittanut maton
rullalle huoneen keskelle ja toisella puolella oli seinä. Koiralla oli sivusuunnassa
vapaata tilaa kaksi tai kolme metriä. Matto oli ohjuri ja mittanauhani. Koira
lähti etujalat maton reunan tasalta ja kriteeri oli etujalat maton loppupään
tasalle. Aikaisemmin kriteeri on
vaihdellut puolen maton ja hiukka yli välillä. Koira kyllä osaa fyysisesti
peruuttaa pitkälti, sillä sitä on tehty seuraamisen yhteydessä pitkiä matkoja.
Aluksi koiran takapää kääntyi usein maton päälle, josta kutsuin
takasi alkuun, joskus istui lopussa, josta kutsuin takasi. Se äkkäsi ettei
maton päälle kannata astua. Ja äkkäsi että ei riitä että jään tähän odottamaan
eikö sitä palkkaa jo tuu. Koira jäi siis seisomaan paikoilleen maton
puolivälissä. Odotin lisää peruutusta ja palkkasin kun vielä jatkoi sinne saakka
mihin kriteerin olin asettanut. Pian mietintäaika pysähdyksessä lyheni ja
muutaman kerran jälkeen sitä ei enää tullut. Koira senkun peruutti. Huoneen
seinä rajoitti matkaa.
Hyvä kanakurssi!
Toinen juttu sitten oli eri paikassa tehdyt harjoitukset.
Tumpeloin jatkuvasti, kunnes tajusin taas jotakin tärkeää. Siitä seuraavalla kertaa.
Koiran luonnollinen
käytös vastaan opetettu
Kanakurssin tehtävästä, jossa kana veti
autoa kumilangasta, toi ajatusta joka kurssin jälkeisenäkin päivänä vielä leijaili
pääni ympärillä. Nyt se on laskeutunut. Mietin että kana kiskoo kumilankaa
aivan raivokkaasti. Sellaista käytöstä näin lapsena kun kanat käyskentelivät
riihimarkilla. Ne kiskoivat matoja. Kurssilla tuli niin tunne että olen elänyt
tämän ennenkin. Kana kiskoi kumilankaa aivan vimmassa.
 |
Kiskon ja palkkaaja vain odottaa
pidempää kiskontaa.
|
Tuo toiminta on itsessään palkitsevaa,
koska se on kanan luonnollista käytöstä. Josta ajatus meni koiraeläimen
luonnollisten hommien palkitsevuuteen. Sitähän tässä talossa on nähty, anteeksi
kuultu. Pari terrieriä rakastaa haukkumista ja toinen lisäksi jahtaamista.
Erittäin luonnollista käytöstä. Ja itsessään erittäin palkitsevaa.
Mutta yksi paljon näitä myöhemmin otettu
shetlanninlammaskoira ei hauku. Koska en halunnut kolmatta haukkuvaa koiraa,
tein monia asioita ilmeisesti oikein, että sain lähes haukkumattoman
paimenkoiran. Se koulutettiin suurimmaksi osaksi ympäristön muokkauksella. Siinä
piti olla kyllä tarkka, ettei käytös koskaan päässyt alkamaan. Luonnollinen
tekeminen kun puskee ohi opetetun käyttäytymisen. Paitsi jos opetettu on
opetettu älyttömän vahvaksi. Se tapahtui Retron kouluttamisessa.
Esine-erottelu
- tunnistusnouto
Väri- ja muotoerottelussa mietin
kurssilla, että tällä tavalla tehdään tunnari tokoon. Tunnistusnoudossa
erottavana tekijänä on haju. Opetetaan että kun nokit tämän hajuista kapulaa,
palkkaa tulee. Sitten lisätään yksi kapula kerrallaan ja koiran kuuluu yhä
nokkia yhtä. Jos nokkii väärää, oikea otetaan pois, kunnes ei enää noki. Sitten
oikea tuodaan takasin. Ja niin edelleen.
En vielä tiedä mikä on koiralle se toiminto
minkä tekee tässä, miten siis ilmaisee oikean kapulan. Tuskin nokkimalla. J
Kurssilla taisin kuulla että väärää saa
nokkasta koko päivän aikana vain pari kertaa. Eli oikean kapulan opetus tarvii
olla hyvin tehty.
 |
Kahdessa kuvassa on samat asiat kyseessä. Kanan ja
koiran tunnari. Kana on jo vaiheessa että oikea kohde on otettu pois. Nöösä haistelee oikeaa. Muita ei vielä olekaan. Lavastettu
kuva.
|
Sekuntikello,
naksu, häkki ja suunnitelma
Näitä pitää ruveta käyttämään.
Naksu
Naksutinta kyllä olin käyttänyt opetuksessa,
mutta äänen saanut aikaan suullani. Jep on signaali. Naksulla saa
yksiselitteisemmän äänen. Sen panin
täytäntöön tasan viikko kurssista. Otin naksua kolme kymmenen jaksoa: naks ja
nami, ehdollistamista. Heti sen jälkeen töihin naksulla. Sheippasin koiran
pahvilaatikkoon.
Kun etsin laatikkoa mieheni yrityksestä,
hän kysyi mitä teen sillä. Sanoin että paan koiran sinne. Hän katsoi hiukka
loivaa.
Retro meni jo kolmannella yrityksellä
kokonaan laatikkoon. Sitä ennen olin naksauttanut kun koira juoksi maahan
paiskatun laatikon luo. Heitin palkan toiseen suuntaan, että saan koiran
laatikon äärestä kauemmas ja tulee uusi yritys. Nyt koira pani etujalat
laatikkoon. Kolmannella sitten meni kokonaan ja joka yrityksellä sen jälkeen.
Ei tämmönen näin äkkiä tapahdu ellei koiraa ole opetettu operantilla ja kohteilla.
Retrolle opetan kaiken mitä osaan tuolla itse oivaltamismenetelmällä. Jos en
osaa, sitten käytän käden perässä menemistä.
Otin kohteeksi pahvilaatikon, koska
sellaisen kanssa koira ei vielä ollut toiminut. En käyttänyt tasoa, sillä koira
osaa on-off agilityasennon kun maahan pannaan pitkänomainen tai neliönmuotoinen
taso. Sellaiseen jäädään niin että takajalat ovat tasolla ja etujalat maassa.
Ja se osaa etuosakäännösasennon kun maahan ilmestyy pyöreä taso. Se seisoo
jalat tasolla. Tällaisella on tehty takajalkojen käyttämisharkkoja, jota
tarvitaan rallyssä kun tehdään käännöksiä vasemmalle niillä sijoillaan.
Seuraavaksi sitten tein
peruuttamisharkan naksua käyttäen, koska laatikkoharkka jäi näin lyhyeen. Aina
meinasi suu käydä yhtä aikaa naksun kanssa.
Sekkari
Sekuntikelloa olen käyttänyt ainoastaan
ajan pidentämisessä. Laskenut sekunteja seinäkellon naskeesta. ”Kellona” muissa
tehtävissä on toiminut makupalojen määrä: viisi tai kymmenen kasassa ja kun ne
on käytetty, tauko. Siinä on epätarkkuutta. Mietintämyssyyn pannaan tämän ja
edellisen kurssin sekkarin käyttöoppi.
Häkki
Kotona tuvassa en vie koiraa häkkiin
tauoilla, mutta ryhmäharkoissa aina. Ja nyt otin käyttöön ulkona harkatessani
sen että paan koiran kiinni taukojen ajaksi. Tähän asti se on riekkunu lelujen
kanssa pitkin nurmikkoa.
Suunnitelmat
Suunnitelmia olen aina kirjoittanut,
niitä on luettavissa 90-luvulta asti joka koiran kouluttamisessa. Ja periodin
jälkeen oitis laatinut seuraavan päivän harkat. 80 prosentin sääntöä
tarkkailen, mutta sekin on vähän sinne päin.
 |
| Välineurheilua. |
Kouluttamisessa
on hurjasti vaiheita
Kanakurssilla mietin, että tässä tehdään
vaiheita toiminnan aikaansaaminen ja tehtävän opettaminen. Sitten on vihjeen
liittäminen, latenssi, ärsykekontrolli. Kaiken aikaa piti olla sormi
liipaisimella herkässä, ajoitus kohdallaan. Koulutus on mekaaninen taito.
Kilpailuihin tähtäävät (ja
kotikoirakouluttajat) tekevät lisäksi yleistämisen ja häiriöiden harjoitukset.
Kestoa ja etäisyyttä lisätään joihinkin tehtäviin. Kisaajat liittävät tehtävät kisasuoritukseksi,
palkkaa satunnaistetaan ja harjoitellaan kilpailuvalmiudet. Jossakin vaiheessa,
kun yhtä tehtävää opettaa kisavalmiiksi, alkaa tuntua että tästä on mekaanisuus
kaukana.
Kunpa järkättäisiin kursseja myös näiden
loppuvaiheiden oppimiseksi.
Tämän jakson kuvat: Linnea Paaso ja
minä. Myös eka kanajutun kuvaajana oli Linnea Paaso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti