Häiriönsietoa seuraamiseen

Tänään Retro opettelee häiriönsietoa seuraamiseen. Kävellään rojualueen alkuun ja otan aluksi pari askelta seuraamista ja palkkaan kun koiran silmät pysyvät minussa. Teen niin lyhyttä palaa, että koira pystyy onnistumaan.

Rojualueen loputtua, jatketaan siitä matkan pidentämisharjoituksilla. Häiriöttömässä paikassa tai tiettyjen häiriöiden läsnä ollessa Retro osaa varmasti seurata viisitoista askelta. Katse pysyy minussa. Välillä palkkaan viiden askeleen päästä, sitten enemmän tai vähemmän askeleita ja välillä viidentoista askeleen matkan kuljettuamme. Teen ennen treeniä palkkion satunnaistamistaulukon. Oikeammin, tein sen jo eilen kun lopetettiin seuraamisharkka. Silloin aina on tuoreessa muistissa mihin asti tällä kertaa päästiin. Kentällä kyllä tulee usein tähän muutoksia, mutta suunnitelma on hyvä olla olemassa.

Esineet pahin häiriö

Retro reagoi kyltteihin ja muuhun kentällä olevaan sälään yhä, vaikka miten kauan olen jo kouluttanut roinan keskellä. Ihmiset kentällä ovat pienempi häiriö kuin esineet, mikä on merkillinen juttu paimenkoiran ollessa kyseessä. Häiriöitä koiralle eivät ole agilityesteet, ihme ja kumma.

Luulen pikkutavaroiden häiritsevän koska koiralla on valtava hinku leikkiä, siepata tavaroita suuhunsa, retuuttaa, juosta esine suussa ja pureskella. Ja vielä kun sille on nuorena opetettu kaikenlaista pullon tökkäämistä nurin kuonolla, tasolle juoksemista niin että vain takajalat on tasolla, kohteen sisälle menemistä ja kohteen kiertämistä.

Oli aluksi melkoinen työ saada koira välinpitämättömäksi pujoteltavia tötsiä kohtaan. No, että pääsen sanomaan välinpitämätön, on yhä työn alla. Kartioita olisi niin kiva tuupata kuonolla nurin, napata hampaisiin ja juosta. Ajattelen, että kun saan seuraamisen erittäin vahvaksi toiminnoksi, eli koira vain tuijottaa minua, tämä auttaa kohteiden unohtamisessa.

Otsikko ei ollut aivan totta. Esineet ovat vasta toiseksi pahin häiriö. Ruoka on pahin. Sitä laitan välillä sälän joukkoon, mutta useimmiten en. Teen herkkuhäiriötä omana harjoituksenaan.

Tässä paikassa harjoitellaan seuraamista. Toisissa harjoituksissa on vain pari kylttitelinettä ja joskus laitan kaikki maailman roinan.

Seuraamista ja seuraamista

Kuukausikaupalla olen ottanut lähes koko ajan pelkkää seuraamista. Mutta ennen tiistaita on aina pitänyt ottaa muutamia kylttitehtäviä yhdistettyinä parin askeleen seuraamiseen. Ryhmäharkat ovat tiistaisin ja siellä mennään rataa, joten olen muistuttanut koiraa radan menemisestä.

Nykyään kyllä teen ryhmässäkin pelkkiä seuraamisen toimintoja eli suoraa, sivuaskelta ja sivulla peruuttamista. Syystä että aina tiistain jälkeen koiran seuraaminen oli heikentynyt. Keskeneräistä toimintoa kun ei pidä mennä yhdistämään muihin tehtäviin.

Silti haluan pysyä ryhmässä, että on halli jossa on muitakin ja ryhmäläisenä pääsen koetreeneihin.

Tauolla

Kanakurssilla sain itseni vakuuttuneeksi siitä että tauolla koira kannattaa panna boksiin tai kiinni aitaan.

Aikaisemmin tauoilla leikin koiran kanssa. Halusin että harkkapaikassa on kivaa. Nyt teen kaiken kivan vain juuri kouluttamistilanteisiin. Ryhmäharkoissa koira on ollut tietenkin väliajat boksissa, sillä siellä ei ole tilaa itsekseen tehdä. Rata ja koirien kiinnipitoalue vie hallin kolmoskentän tilan.

Kun koira on tauon aikana kiinni tai boksissa eikä minun kanssa tai peräti juoksentelemassa itsekseen, se ei pääse palkkaamaan itseään haistelemalla harkka-aluetta ja syömään sinne pudonneita ruuan murusia. Se oppii että aina kun tulen hakemaan sen, alkaa hauskuus.

Tylsää on tauolla. Eikö se harjoitus jo ala?