Ensimmäinen kirjoitus

Vastauksia kysymyksiin

Juttusarja alkaa tästä. Eikun päättyy. Mikäli luet näitä vasta aikojen kuluttua, tämä on viimeisenä. Blogi on yksi paikka maailmassa missä ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.

Olen kesän mittaan tehnyt kyselyitä pitämissäni agilityn ja rally-tokon ryhmissä.

Kysyin: Mikä kouluttamisessa on vaikeaa. Miten haluaisit muuttaa itseäsi kouluttajana. Mitä haluaisit muuttaa koirasi tekemisissä.

Vastauksissa oli asiaa siitä mitä muut ihmiset kokee opettaessaan koiriaan. Tässä juttusarjassa kerron hiukan mistä mielestäni kiikastaa ja mistä löytyy apua.

Otsikoista en edes yrittänyt kuvaavia. Otsikon jälkeiset kysymykset saavat hoitaa sen homman.

Haluaisin tietää kuinka joku asia opetetaan.

Kuinka valita oikeat koulutustavat omalle koiralle?

Mistä saada itselle innostusta?

Kolme kysymystä, yksi vastaus.

Kuinka valita oikeat koulutustavat omalle koiralle? Kuinka joku asia opetetaan?

Onneksi joka tehtävään tai joka lajiin tai kotikoirakoulutukseen ei tarvitse valita keinoja erikseen. Valinta pitää tehdä vain kerran kun valitsee sen oikean. Oppimispsykologian. Sen säännöillä voidaan opettaa jopa eri eläinlajeja. Delfiineitä tai kanojakin. Samat säännöt ovat pohjana kaikille.

Oppimispsykologia sisältää kaiken teorian opettamisesta (Joka on testattu monien eläinlajien kanssa ja monien ihmisten toimesta. Ja testataan yhä lisää).

Lisäksi tarvitsee tietää opetettavan eläinlajin käyttäytymistä. Koiranomistaja varmaankin tuntee koiran käyttäytymistä kohtalaisen hyvin.

Käy lukemassa netistä oppimispsykologian juttuja. Löytyy  mainitulla hakusanalla ja kun vielä lisää että koiran tai eläinten, niin ei tule ihmisten oppimispsykologiaa. Lue ja sen jälkeen aina harjoittele asiaa käytännössä. Opettele opettamaan ensin yksi tehtävä. Ota joku helppo tehtävä. Pähkäiltävää riittää.

Mistä saisin innostusta kouluttaa?

Miten motivoida itseään kouluttamaan koiraansa? Yksi mikä innostaa tekemään mitä hyvänsä, on se että homma etenee. Näkee työnsä tulokset, hyvät tulokset. Kouluttaja huomaa kuinka nopeasti koira oppii kun opettaja tekee oikein. Mikä riemukas tunne siitä syntyykään.  Kouluttajan halu kouluttaa nousee ties kuinka moneen potenssiin.

On tietenkin suuri työ opetella uudet käytännöt. Mutta suuri työ on myös luopua vanhoista käytänteistään. Tavat ja tottumukset ovat sitkeitä. Varsinkin mikäli uskoo että ne ovat oikeita tapoja, on älyttömän vaikea oppia uutta.

Mistä tietää että jotakin on omassa kouluttamisessa pielessä? Jos koira oppii hitaasti, silloin on opetuksessa jotakin vikaa. Tai jos koira tekee väärin. Tai tekee haluttomasti (eli hitaasti). Eikä ole motivoitunut vaan katselee muita, karkailee tai näyttää siltä että ei voi vähempää kiinnostaa.

Kun ei pääse etenemään, se kyllä tyssää innostuksen. Sukan kantapään tekeminen ei siis yhtään huvita, kun sitä ei oikein osaa. Liian vaikeaa, joten neulon jotakin muuta. Josko pannulappu onnistuisi. Äsh, ei nyt niin hieno tullut. En tee toista.

Kun työn osaa, siitä tulee kerta kerralta kauniimpaa ja se valmistuu nopeammin. On into saada tämä pitsiliina valmiiksi, että saa aloittaa seuraavaa.

Koirankoulutus on yksi asia mikä on syytä osata, mikäli sitä haluaa tehdä. Jos tämän koiran kanssa ei oikein suju, ei kannata hankkia uutta pentua, eri rotua, käyttölinjaista koiraa. Josko toisella kerralla erilaisen koiran kanssa onnistuisin. Samoilla menetelmillä vaan kun ei saa erilaisia tuloksia.

Älä hanki uutta, vaan hanki tietoa ja opettele opettamaan sen vanhan tutun koirasi kanssa.

Innostusta, motivaatiota sille että opettaa koiraansa, tuo tietenkin myös tavoite. Ellei ole tavoitetta, ei tarvitse yrittää sen eteen. Tai jos tavoitteessa on epäselvyyttä, ei oikein jaksa innostua. Vaihtelu tuo intoa. Kun välillä tekee koiran kanssa aivan muuta, vaihtaa vaikka lajista toiseen, se on kummallekin mukavaa.

Ajan puute on yksi miksi osa harrastuksista jää sivuun.