Miten
voisin vähentää makupaloja?
Makupalojen
vähentämiseen päästään sillä että niitä käytetään erittäin paljon. Tehtävän
alussa jokainen onnistunut yritys palkitaan eli vahvistetaan. Vahvistetiheys
pitää olla korkea kun uutta toimintoa harjoitellaan. Jos palkkaa tulee liian
harvoin, koira menettää kiinnostuksen asiaan. Toiminto vahvistuu onnistuneiden
toistojen myötä.
Epäonnistuneet
yritykset jätetään huomiotta. Koira huomaa että tällaisesta reaktiosta ei
tullut palkkaa. Koulutus tapahtuu siis palkan ja sen saamatta jäämisen avulla.
Koirasta tulee innokas kun sitä ei toruta, kielletä, rankaista. Palkkaus täytyy
olla tiheää kunnes tehtävä on erittäin hyvin opittu.
Vaikka
koiraa ei rangaista, oppimispsykologiassa puhutaan negatiivisesta rankaisusta,
jolla viitataan tuohon palkan saamatta jäämiseen, palkan poistoon. Sitten taas
palkkaaminen on nimeltään positiivinen vahvistaminen. Nyt nettiin ja nää hakusanoiksi!
Vahvisteella
vahvistetaan toimintaa. Koska kilpailuissa jatkuva palkkaaminen ei ole
mahdollista, aletaan epäsäännöllinen vahvistaminen kun tehtävä on opittu,
nimetty, yleistetty ja häiriöt opetettu. Yleistys = tehdään tehtävää monissa
paikoissa, eri kentillä. Häiriöt = tehdään tehtävää monenlaisten häiriöiden
läsnä ollessa. Kaikki nämä harjoitellaan jatkuvalla palkkaamisella. Makkaraa
tulee joka toistolla jonka koira tekee oikein. Koira huomaa että näin kannattaa
tehdä. Siitä että makkaraa ei tullutkaan, se hoksaa että tällä tavoin ei
kannata tehdä.
Sitten vasta
palkkausta aletaan vähentää kun tehtävä todella sujuu aina ja joka paikassa ja
tilanteessa. Kun aletaan vähentää palkkausta, aletaan epäsäännöllinen vahvistaminen.
Epäsäännöllinen
vahvistaminen on siis sitä että koira ei saa palkkaa joka kerta tehdessään
tehtävän ja vähentäminen tehdään hallitusti. Ensin vähennetään palkkaamista
silloin tällöin, mutta silti kehutaan. Kun koira selviää hämmennyksestä että
miksi ei nyt herkkua tullutkaan, vähennetään palkkakertojen määrää. Tehdään se
epäsäännöllisesti. Koira ei tiedä koska palkka tulee mutta se tulee kuitenkin.
Joskus se tulee jo ensimmäisellä kerralla, joskus kolmannella, joskus
viidennellä. Palkkaamista ei lopeteta koskaan kokonaan, vaan pyydetään enemmän
per palkkio tai useamman kerran per palkkio.
Kun
vahvisteita aletaan epäsäännöllistää, se aiheuttaa turhautumista. Kun koira
turhautuu, toiminta voi hiukan muuttua eikä tehtävä näytä täysin samanlaiselta
kuin jatkuvalla vahvistamisella. On oltava tarkkana kun pidentää aikaa
(seuraaminen ja paikallaolo eli pitkäkestoiset toiminnat) tai vähentää
vahvistekertojen määrää (maahanmeno ja muut lyhytkestoiset toiminnat), ettei
käytös ala sammua. Myös se on tärkeää, että palkitsee ne kerrat kun koira tekee
parhaiten. Ei siis vahingossa palkkaa niitä vähän huonompia kertoja vaan
parhaimmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti