Arvaat jo
mikä on vastaus. Se saamarin oppimispsykologia. Opetella opettamaan. Siitä se jankuttaa
eikä neuvo kädestä pitäen tee näin ja niin, ja sinulla on osaava koira.
Juu, en
neuvo kädestä pitäen. Syystä että kannettu vesi ei pysy kaivossa. Kukaan ei voi
kaataa toisen päähän taitoja. Aina saisi olla kantamassa vettä ellei jokainen
ammenna lähteestä itse. Tässä koetan vain kuvailla miksi se kannattaa. Ja mistä
tietoa löytyy.
Osaamattomuus
saa säheltämään
Täytyy siis
opiskella koulutusalaa. Itseopiskelu voi olla työlästä. On olemassa yrittäjiä
jotka opettavat oppimispsykologiaa käytännössä. Mutta näitä ei kasva joka
kaupungissa, joten täytyy matkustaa ja maksaa heidän tietotaidostaan. Nämä
järjestävät myös verkkokursseja. Voin suositella. Kävin sellaisen vuonna 2008.
Vaatii kyllä
viitsimistä aika tavalla ja kykyä verkko-opiskeluun. Ja tarvitaan koira.
Verkkokurssi ei ole teoriaa, vaikka niin nimestä luulisi, vaan opetellaan oman
eläimen avulla kotona. Neuvoa ja palautetta saa verkosta ihan milloin haluaa.
Kysyä saa niin paljon kuin sielu sietää. Sieltä saa tarkan tehtävän, mutta ei
kerrota miten tehtävä koulutetaan. Materiaalia tutkimalla ja tuutorin
kysymyksiin vastaamalla asiaa selkeytetään. Opiskelija siis joutuu käyttämään
aivojaan, että saa oivaltaa.
Kävin Suomen
Eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssin Oppimispsykologian perusteet. Nykyään tällainen
näkyy maksavan 115 euroa. Sain kattavat perustiedot oppimisen
lainalaisuuksista. Mitä enemmän tein ja kyselin, sen enemmän sain irti. Meitä
oli kahdeksan opiskelijaa ja verkkotutor ohjasi opiskelun kulkua. Nykyäänkin selaan jatkuvasti opettamisen
perusasioiden tulosteita silloin kun joku ei suju.
Hyvää oppia
olen saanut myös erilaisilla päivän kursseilla Kangasalalla. Joy of
Learning, Jaana Rajamäki opettaa
oppimista muun muassa kanojen avulla.
Koulutus
aloitetaan aina suunnittelulla. Suunnitelma on kouluttamisessa yhtä tärkeä kuin
monessa muussa tarkasti rakennettavassa jutussa. Kun suunnittelee tekemisensä,
tietää mitä tekee. Ellei tiedä, miten se koirakaan voisi tietää.
Ohjaajan
täytyy ymmärtää mitä tekee ja miten tekee kun alkaa opettaa niin tokoliikettä,
rally-tokon tehtävää kuin agilityn ohjauskuviotakin. Agilityssä ohjaaja on
enemmän aikaa radalla opettelemassa miten ohjaa kuvion. Harjoittelee jutun
lihasmuistiin ennen kuin koira tuodaan harjoittelemaan samaa.
Jos matkalle
lähtiessä ei ole sen tarkempaa suunnitelmaa kuin että lähden ajamaan, päätyy
minne sattuu. Eiku käännyn tuosta, vai eikö sittenkään? Palaan hiukka takaisin
päin, koska olisi kiva nähdä xx-nähtävyys. Sen piti olla jossakin täällä päin.
Jos on
päämäärä minne haluaa, mutta kartta puuttuu, perille pääsy on aikamoista
säheltämistä.
Ilman
suunnitelmaa eli rakennuspiirustuksia helposti säheltää ja on
epäjohdonmukainen.
Joka
koulutuskerralle tarvitsee muistaa mihin viime kerralla päästiin
seuraamisharkassa tai koira eteen harjoitteessa tai irtoamisharkassa, että
pystyy kirjoittamaan suunnitelman mitä nyt täytyy tehdä, edetäkseen pisteestä D
pisteeseen E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti