keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kolmas

Arvaat jo mikä on vastaus. Se saamarin oppimispsykologia. Opetella opettamaan. Siitä se jankuttaa eikä neuvo kädestä pitäen tee näin ja niin, ja sinulla on osaava koira.
Juu, en neuvo kädestä pitäen. Syystä että kannettu vesi ei pysy kaivossa. Kukaan ei voi kaataa toisen päähän taitoja. Aina saisi olla kantamassa vettä ellei jokainen ammenna lähteestä itse. Tässä koetan vain kuvailla miksi se kannattaa. Ja mistä tietoa löytyy.

Osaamattomuus saa säheltämään
Täytyy siis opiskella koulutusalaa. Itseopiskelu voi olla työlästä. On olemassa yrittäjiä jotka opettavat oppimispsykologiaa käytännössä. Mutta näitä ei kasva joka kaupungissa, joten täytyy matkustaa ja maksaa heidän tietotaidostaan. Nämä järjestävät myös verkkokursseja. Voin suositella. Kävin sellaisen vuonna 2008.
Vaatii kyllä viitsimistä aika tavalla ja kykyä verkko-opiskeluun. Ja tarvitaan koira. Verkkokurssi ei ole teoriaa, vaikka niin nimestä luulisi, vaan opetellaan oman eläimen avulla kotona. Neuvoa ja palautetta saa verkosta ihan milloin haluaa. Kysyä saa niin paljon kuin sielu sietää. Sieltä saa tarkan tehtävän, mutta ei kerrota miten tehtävä koulutetaan. Materiaalia tutkimalla ja tuutorin kysymyksiin vastaamalla asiaa selkeytetään. Opiskelija siis joutuu käyttämään aivojaan, että saa oivaltaa.
Kävin Suomen Eläinkoulutuskeskuksen verkkokurssin Oppimispsykologian perusteet. Nykyään tällainen näkyy maksavan 115 euroa. Sain kattavat perustiedot oppimisen lainalaisuuksista. Mitä enemmän tein ja kyselin, sen enemmän sain irti. Meitä oli kahdeksan opiskelijaa ja verkkotutor ohjasi opiskelun kulkua.  Nykyäänkin selaan jatkuvasti opettamisen perusasioiden tulosteita silloin kun joku ei suju.
Hyvää oppia olen saanut myös erilaisilla päivän kursseilla Kangasalalla. Joy of Learning,  Jaana Rajamäki opettaa oppimista muun muassa kanojen avulla.

Koulutus aloitetaan aina suunnittelulla. Suunnitelma on kouluttamisessa yhtä tärkeä kuin monessa muussa tarkasti rakennettavassa jutussa. Kun suunnittelee tekemisensä, tietää mitä tekee. Ellei tiedä, miten se koirakaan voisi tietää.
Ohjaajan täytyy ymmärtää mitä tekee ja miten tekee kun alkaa opettaa niin tokoliikettä, rally-tokon tehtävää kuin agilityn ohjauskuviotakin. Agilityssä ohjaaja on enemmän aikaa radalla opettelemassa miten ohjaa kuvion. Harjoittelee jutun lihasmuistiin ennen kuin koira tuodaan harjoittelemaan samaa.
Jos matkalle lähtiessä ei ole sen tarkempaa suunnitelmaa kuin että lähden ajamaan, päätyy minne sattuu. Eiku käännyn tuosta, vai eikö sittenkään? Palaan hiukka takaisin päin, koska olisi kiva nähdä xx-nähtävyys. Sen piti olla jossakin täällä päin.
Jos on päämäärä minne haluaa, mutta kartta puuttuu, perille pääsy on aikamoista säheltämistä.
Ilman suunnitelmaa eli rakennuspiirustuksia helposti säheltää ja on epäjohdonmukainen.


Joka koulutuskerralle tarvitsee muistaa mihin viime kerralla päästiin seuraamisharkassa tai koira eteen harjoitteessa tai irtoamisharkassa, että pystyy kirjoittamaan suunnitelman mitä nyt täytyy tehdä, edetäkseen pisteestä D pisteeseen E.

Ei kommentteja: