Kuudes

Miten koiran saisi innokkaaksi?

Tutut koirat tapaavat ja pian ne leikkivät, juoksevat ja iloitsevat. Ei näytä puuttuvan intoa. Välillä eka vie ja toka seuraa ja taas toisinpäin.

Miksi koira saa toisen koiran yhteistoimintaan kanssaan? Millä lihaksilla se tekee sen? Se ei käske toista leikkimään, vaan antaa vihjeen. Nyt olisi kivaa tarjolla.

Siinä meille hyvä malli miten koira saadaan haluamaan tehdä. HALUAMAAN. Siinä on se juttu. Oppimispsykologiassa eläin opetetaan haluamaan tehdä. Miten muuten pystyisi delfiinille opettamaan että hyppää tuosta renkaasta. Tai kanalle että juokse näiden kartioiden ympäri kolme kertaa. Ei pystyisi kanaa tuuppimaan eteenpäin, ei pystyisi kanaa käskemään tehdä. Tarvitaan eläimen oma halu.

Ihminenkin pystyy opettamaan itsensä haluamaan mitä kummallisimpia asioita. Kuten tupakanpoltto. Että on pahaa ja yskiä pitää, vedet valuu silmistä kun ensimmäisen askin sinnillä polttaa. Ei ihminen muuten alkaisi polttaa, ellei haluaisi. Sitten kun asiasta tulee tottumus, sitä ei pysty lopettamaan.

Juuri sama on koiralla. Kun asia opetetaan haluamisen kautta, koira ei pysty olla tekemättä sitä. Vaikka temppuun ei liity riippuvuutta aiheuttavaa kemikaalia, koira ei vain osaa olla tekemättä temppua kun sille annetaan siitä vihje. Esimerkiksi minun koirani juoksee tarhalle kuin siellä odottaisi paras kaveri ja tuhat herkkukippoa. Tarvitaan vain määrätty äänne 30-10 metrin päässä tarhaa. (Jos menee lähemmäs, niin koira karkaa sinne.)

Yksi kerta kymmenestä siellä odottaa pari herkkupalaa jotka se etsii. Koirani on kuin pahin peliriippuvainen. Se on opetettu haluamaan monia tällaisia arkielämän ikäviä juttuja. Koska kotona tapahtuu samat jutut monta kertaa päivässä tai viikossa, on niin paljon helpompaa kun koira haluaa tehdä niitä kuin että sitä pitäisi pyydystää sohvan alta johonkin toimenpiteeseen. Opettaminen ei vie paljon aikaa. Sitten kun opettamisen osaa. Tällaisten kotijuttujen opettaminen menee just samalla kaavalla kuin tokojuttujen. Kantsii ettiä netistä oppimispsykologia-sivuja.

Ihmisen ei tarvitse riekkua ja juosta opettaessaan, vaan koulutus on leikkiä missä koira on aktiivinen osapuoli. Koiran aktiivisuutta voi harjoitella vaikkapa laatikon avulla.

Laatikkoleikki

Nakataan laatikko lattialle tai maahan ja aletaan palkata koiraa kaikesta mitä se tekee laatikkoon liittyen. Ollaan valmiina palkkaamaan heti ensimmäinenkin reaktio. Se voi olla katse laatikkoa kohti. Se voi olla varovainen askel sitä kohti. Tai se voi olla jotakin railakasta: Koira tuuppaa laatikkoa kuonollaan. Tai iskee sitä tassullaan. Ihan kaikki palkitaan mitä koira tekee laatikkoon kohdistuen.

Miksi näin? Siksi että aikaisemmin käskien opetetusta koirasta saadaan oma-aloitteinen. Koira alkaa kokeilla kun oma-aloitteisesta tekemisestä palkataan eikä kielletä tai rangaista.

Laatikkoleikki on ihmisen keksimä juttu. Koiralle on sama, saako se herkkua siitä että se menee laatikkoa kohden kuin mistä muusta tehtävästä, vaikka maahanmenosta. Kaikki tokon, agilityn, rally-tokon tehtävät ovat ihmisen keksimiä juttuja.  Koiran kannalta ne ovat merkityksettömiä kunnes niille tulee merkitys: Treeni on se avain jolla tylsän omistajan saa yhteistyöhön kanssaan, pelaamaan koiran kanssa koulutuspeliä. Omistaja muuttuu treeneissä namiautomaatiksi ja ihmiseksi joka ei komentele. Koira saa namiautomaatin auki joka kerta omalla toiminnallaan.

Kahdeksas kirjoitus sisältää miten koiran oma-aloitteisuutta voidaan harjoitella lisää. Ja netistä asiasta löytyy sanalla operantti ehdollistaminen.

Jos kouluttaminen on tähän saakka ollut etupäässä käskemistä ja näyttämistä miten koiran kuuluu tehdä, vaaditaan hiukka työtä, että koira oppii uuden tavan. Ei paljon työtä, vaan hiukka. Ihmisen oppiminen siihen, että koira on se joka tämän tahdin määrää, voi tuottaa vaikeuksia.