Olen hyvä epäonnistumisissa

Retro sai tokan hyväksytyn tuloksen voittajaluokasta.

Neljä edellistä kisaa rally-tokossa on mennyt nollille. Nämä epäonnistumiset ovat olleet hyvin opettavaisia. Kisan jälkeen ei koskaan ole tullut sellaista tunnetta, että plääh, ei onnistu, onko tässä mitään järkeä. Ehkä sitten olisi tullu, jos kouluttamisen motiivi olisi pelkästään kisat.

Kun motiivinani on se että opettelu on niin mielenkiintoista ja itse tekeminen palkitsevaa, silloin tulos ei ole se ainut mikä kilpailuissa vetää.

Voittotauti iskee jos miettii vain lopputulosta eikä osaa nauttia matkalla olosta. Voittotauti kapeuttaa näkymän. Näkyy vain kisat. Se lisää tyytymättömyyttä ja aiheuttaa stressiä, sillä hyväksyttyä tulosta ei aina saa.

Mun juttuni on oppiminen. Luulen että tästä sivutuotteena tulee niitä kisaonnistumisiakin. Kunhan ehtii.

Jos ei nauti siitä mitä tekee, on hullua harrastaa. Sitä tekemistähän se suurimmaksi osaksi on. Kisapäivä on harvinaisuus. Rally-tokoa pystyy kisata korkeintaan kerran kuussa. Esimerkiksi agilityä voi kisata kolmet kisat päivässä.

 

Kiikastaa kiikastaa

Onnistumisista oppii, mutta niin myös epäonnistumisista. Aina tuloksetta jääneen kisan jälkeen olen melko nopeasti hoksannut mistä tuloksen puuttuminen taas tällä kertaa kiikastaa.

Ensimmäinen tulosta verottava asia oli se että Retro kyttäsi kylttitelineitä ja kartioita. Sille ei joku ollut opettanut niiden seassa menemistä. Olin harjoitellut pelkkiä tehtävän osia ja tehtäviä. Hyvin harvoin koira oli ollut radalla. Ahaa-elämys: Minun pitää järjestää harkkani aina kylttien ja muun roinan sekaan. Kesti todella kauan ennen kuin koira pystyi olemaan huomioimatta ratatarvikkeita.

Avoimeen luokkaan kun tultiin, houkutus oli se koiran pään vievä juttu. Syystä että en ollut opettanut myös tätä tehtävää positiivisella vahvisteella, vaan seannut siihen myös positiivisen rankaisun. Rankaisu sheltillä voi olla jo kulmien krutistaminen.

Koira yhtä aikaa pelkäsi ja rakasti nallea, vetolelua tai makupalakippoa. Heti kun koira näki houkutusesineet, sen pää jäi niihin. Jatkuvasti se joko vilkuili niitä tai sen mietteet olivat niissä. Tämä korjattiin ja houkutuksesta tuli koiralle ihana tehtävä.

Luulin melko kauan että koiran huono kisaosaaminen kiikastaa vain siitä että toisten joukossa ei oltu harkattu riittävästi. Eri paikoissa olin kyllä harjoitellut, mutta en porukoissa.

Myöhemmin tajusin että kiikastaa myös siitä että koiralle ei ole rakennettu kestävyyttä mennä pitkää rataa keskittyneesti.

Nyt vaikka hyväksytty tulos saatiin, älysin että koiralla ei vieläkään ole sitä ratakestävyyttä. Rataa ei ole harjoiteltu riittävästi koska harjoittelen paljon vain kylttitehtäviä tai niiden osia. Koira on tämän tästä radalla ulalla kisoissa kun mennäänkin koko rata pysähtelemättä.

Olen mokannut paljon. Teen itse radalla paljon virheitä. Voittajaluokassa ei saa kumarrella kun ohjaa koiraa. Olen ymmärtänyt kumartelulla tarkoitettavan eteenpäin kumartumista, mutta sivulle taivuttaminen vie yhtä paljon virhepisteitä. Meni jakeluun tämäkin lopuksi. Järki tajuaa ja juttu täytyy nyt opettaa vartalolleni.

Avoimessa luokassa minulle huomautettiin siitä kun käännyn käsi maassa, mutta pistemenetystä siellä ei vielä tullut. Ihme epeli kun ei jo silloin ottanut opikseen. Taitaa olla dementiaa kun ei muista. Rally-tokossa on paljon muistettavaa.

 

Virheeni on myös se että en ole hoksannut kaikista suuntaa muuttavista kylteistä mikä on pysäyttävä eli mikä pitää tehdä paikallaan ja mikä ei ole pysäyttävä, vaan suunta on vaihduttava normaalilla rataetenemällä.

Hyväksyn sen, että alisuoriudun. Onneksi. Omien virheiden hyväksyminen tekee hyvää päänupille.

Seuraavassa kisassa osaan taas jo paremmin pitää vartalon tokoasennossa. Innokkaasti harjoitellaan. Sitä ratakestävyyttä, alkaen kolmen kyltin moitteettomasta suorittamisesta ja omaa vartalon käyttöä ja tasaista vauhdinpitoa.

Tavoitteita on hauska tavoitella. Mutta tavoitteen saavuttaminen ei saa aikaan pysyvää onnen tilaa. Sitä tavoittelee aina vain jotakin lisää. Just se tavoittelu on sitä harrastamisen onnea.

Kuvat on Kauhavan kisasta, jossa saatiin voittajaluokan toka tulos.

Askeleet takaperin.

Hyppy.

Käännös.

Seiso, kierrä koira.

Välistä.

  Kuvat Anne Peräsalo.