keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Liikkeiden väliajat ja makupalahäivytys



Vikku kävi tänään eka kertaa Jurvan uudella koirakentällä harkkaamassa. Kokeen jälkeinen harkkatauko on lopetettu parisen viikkoa sitten.
Toissapäivänä kun oli tavoitteellisten harkat ja siellä valmennusryhmän väkeä neuvomassa jos neuvoja kysytään, harjoittelin koiran kanssa palkkion satunnaistamista. Koira kuulkaa on mennyt alokasluokan läpi ja kerran käynyt avoimessakin, enkä ole vähentänyt makupaloja harjoituksista. Alokasluokka meni ihan ok, saatiin jopa tokoruusukekin, mutta avoimessa Vikku oli hoomoilasena. Mitä tämä oikein on, tällaiset harkat, ei yhtään makupalaa, ei leikkimistä. Vähemmästäkin menee koirapolo sekaisin.
Hieno aita, ulkopuolella ollaan.

















Siispä tätä harjoitellaan nyt. Vikku osaa suurimman osan avoimen liikkeistä, mutta tällaiset kummat jutut häirittee sitä tavattomasti. Siis ettei yhtään riehuta eikä syödä herkkuja kun kokeessa ollaan. Ja että siinä pyörii ympärillä kaksi tyyppiä hidastamassa tokoamista eli liikkeenohjaaja ja tuomari. Liikkeitten väliajat on myös mikä meiltä on ollut täysin hukassa. Se on toinen juttu mitä nyt harkataan. Sain siihen todella pätevän neuvon ja tänään kentällä oitis aloin opettaa sitä.

Se menee näin: Otan lyhyitä koeliikkeitä, kun liike loppuu ja kuvittelen liikkeenohjaajan sanovan: kiitos, teen erään eleen käsillä ja sanon jeeee, otan pari askelta eteenpäin (myöhemmin enemmän ja ympyrän muodossa) ja retuutuslelu ilmestyy. Tällä tavoin koira saa kivan olotilan, se oppii että pian leikitään. Koska Vikku tykkää tokostakin että se on leikkiä, niin seuraava liike palkkaa sen kokeessa.
Jos kokeessa liikkeitten väliajalla vain oleilen, Vikku poukkoilee mua vasten, leiki leiki, mitä nyt, tehdään jotakin, ai jaa nyt on tauko, käympä sitten hyppimässä tuomaria ja liikkeenohjaajaa vasten.

Tämmönen tokokerta tänään:
Liikkeestä maahan hyvä, nouto hyvä, liikkeestä seiso menikin ihmettelyksi kaksi kertaa, jonka jälkeen otin sen alkeista eli peruuttamalla, jonka jälkeen liike onnas normaalisti, hyppy onnas vaikka otin pidemmältä matkaa tosin perusasento prakasi, seuraamista otin pitkiä pätkiä ja koira oli nyt hyvä, paitsi pysähtyessä unohti ittensä seisomaan. 
Otin liikkeiden alut eli perusasentoon sanalla sivu.  Tämä on ihan uutena, olen kädellä ohjaten sen pyöräyttänyt sivulle. Nyt Vikku joko pyörähti niin tai tuli kiertäen sivulle.

Tähän mennessä ei tullu makupaloja vielä ollenkaan. Joka välissä otin tuon jeeee-jutun, se toimii, koira kävelee mun mukana lähes kuin seuraisi, mutta väljempi sivuttain, intoillen odottaa mitä nyt tapahtuu. 
Ihana riehua hanskan kanssa.


Nyt sitten alkas makkaraa sataa, sillä harkkasin koiran ei-osaamaa liikettä. Tätä on harjoiteltu paljon ennen koetta, ja saatiin siitä ysi. Mutta koira ei oikeasti sitä osaa. (Kyllä, kokeessa voi saada hyvän numeron jostakin vaikka koira ei osaa.)
Se liike oli luoksetulon pysäytys. Eka kerta meni pysähtymättä vaikka Vikku näki että kaivelin makupalapussia. Se tietää että tietty käsimerkki tarkoittaa: iso nakinpala lentää kohti, joten kantsii pysähtyä. Toka kerta oli lähes täydellinen. Kolmas lt pysäys aivan täydellinen. Pysäytysmerkki on tosi pieni terävä, mutta jos siinä kädessä olisi nakinpala, se lentäisi koiralle asti. Mulla on siinä nakinpala, mutta ensin tulee tuo merkki ja vasta sen jälkeen sama kädenliike uudelleen jolloin nakki lentää.
Ja lopuksi otin vielä hyppyä, niin että matkaa esteeseen puolisen metriä eli enemmän kuin mitä
tapaan pitää. Koira ei millää hypänny, ei takaisinkaan. Se oli tiltissä. Vähemmästäkin. Kaikkea uutta kun tehtiin.
Tokoeste on tosi matalaa mallia.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Retro tarhailee



Retro on totutellut nyt muutaman päivän aikana osapäivätarhailijaksi. Sillä on kettuterrieri Sulo kaverina kesän. Siinä on aikamoinen koirien liikuttelu, kun pariin otteeseen ne ovat tarhalla ja muut ajat tuvassa ellei sitten pennun kanssa olla menossa harkkoihin tai jommankumman kanssa lenkille. Sulon kämppä meillä on talomme eräs huone.

Suloa ei voi päästää irti, ettei se lähde huitsinnevadaan, joten tarkkana saa olla kun tarhaa avaa. Nämä koirat on kyllä hyväluonteisia, sillä ne pystyvät jyrrästämään kopissa yhtä aikaa ja leikkimään ilman ärinöitä tai muuta peesaamista.
Ruokinta tapahtuu tuvassa, sillä Sulo on vehnättömällä ja sille annetaan epilepsiapilleriä.






Sillä aikaa kun Retro on tarhalla, pääsee huppelis puppelis Hippi jaloittelemaan ja spurttaamaan koiran tupa-alueelle. Aikaisemmin kun koira ei vielä ollut tarhalla, päästin Hipin irti kun lähdimme treeneihin tai kävelylle. 

Hippi leikkii että sillä on lajikumppani. Oikeasti se ei ehkä tulisi toimeen sellaisen kanssa, on melko dominoiva pupu.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Retro kurssille



Retro pääsi jo alle puolivuotiaana alokas-avoin kurssille. Kertoja on kuusi, eka oli 31.3.
Kurssista on ainakin semmoinen hyöty, että tulee kotona harkattua tavoitteellisesti. Siis vain just näitä liikkeitä, että ne edistyy aina seuraavalle kerralle. Kun mulla pakkaa olla pennun kanssa että tehdään paljon kosketuskohteiden kanssa ja sitä että koira tarjoaa jotakin toimintaa sekä tehdään temppujen alkuja.

Ennen kurssia Retro osasi tokojuttuja:

Sivulle tulossa osaa
Sivulletuloa oli harkattu niin että koira tulee takaapäin oikeaan paikkaan. Kun istuu, sana sivu. Edestäpäin olen harkannut kädellä vientiä kiepsauttaen koiran siitä sivulle. Tää on tökkinyt kovastikovaa. Pääasiassa mua, sillä en tykkää houkuttelemalla saada toimintaa aikaan.

Seuraaminen
Tämä ei ollut mistään kotoisin. Syystä että ensin pitää saada sivulletulo ja siinä viihtyminen kuntoon. Olen ottanut heti pari askelta seuraamista, mutta Retro kävelee todella kaukana musta sivusuunnassa vasemmalla ollessaan. Oikealla ollessaan se voi kävellä ihan melkein jalan päällä. En ymmärrä tätä.

Luoksetulosta se osasi silloin
Sana tule kun pentu on tulossa mua kohti kovaa. Ja usein myös siinä vaiheessa kun näen että seuraavaksi se lähtee luokseni ihan pian.

Hyppy
Kun toin tokohyppyesteen, Retro tiesi että palkka tulee kun tuosta menee yli. Sanan lisäämisessä olin siinä vaiheessa, että koiran ollessa ilmassa sanoin hyppy.

Maahanmenosta se osaa:
Pari kertaa olin käsineni hiukan alhaalla ja pentu tarjosi maahanmenoa, josta palkka. Sen jälkeen seisoin suorassa ja muusta ei palkattu muuta kuin maahanmenosta, joten se alkasi tarjota tätä kaiken aikaa. Olen lisännyt tähän jo sanaa: sana silloin kun pentu on juuri menossa maahan.

Istuminen
Istumista ei ollut kertaakaan otettu. Syystä että pyrin saamaan ensin vaikeamman liikkeen eli seisomisen kuntoon.

Seisomaan jäänti
Tätä oli harkattu peruuta-toiminnolla. Sen sain aikaan kosketuslapulla: kosketa lappua seinässä josta palkataan. Jostakin syystä Retro teki kosketuksen aina niin että kävi tökkäämässä ja peruutti äkkiä pari askelta. Varmaankin palkanpitäjän sijainti teki tämän. Tätä kosketuslappujuttua ei ollenkaan tarkoitettu seisomaanjääntiharkkoihin, mutta vahvasti se vaikuttaa siihen.
Seisomaan jäännin aloitin siten että makupala sormien välissä, sormet kohti koiraa, jolloin se kuvitteli jotenkin tämän tökkää lappua ja astu taaksepäin –toiminnoksi. Siitä tuli siis peruuttaminen. Liikkeestä seisomaan jäänti siis. Tosin liike meni taaksepäin.
Sen jälkeen aloin kääntyä koiran edestä enemmän ja enemmän sen sivulle tehdessäni käsimerkkiä.  Sanaakin lisäsin tähän jo, tai siis aloin vaihtaa käsimerkin sanaksi, joka tapahtui niin että ensin sana, sitten tuttu käsimerkki.


Metalliesinenouto
Aloitin noutoharkat vaikeammalla kapulalla eli metallilla, koska pentu tykkäsi nakella energiajuomatölkkejä. Huomasin että se leikki myös metallinoutokapulalla, joten otettiin sillä noutoharkkaa. Koira otti metallin suuhun, naks ja nami. Kesti monet kerrat että se halusi luopua leikistä eli esineen kanssa puuhastelusta ja ottaa makupalaa. Äkkäsi sitten että jaa, tämmönen juttu tämä on. Kun hampaat alkasi vaihtua, jätin tämän tauolle.

Luoksepäästävyys
Retrolla ei ole pelkäämisongelmaa ihmisten kanssa, mutta sitä tarkkaillaan kaiken aikaa. Että pysyy luottavaisena kaikenlaisiin ihmisiin. Lenkillä ollessa tai jossakin kaupan pihassa väistän ihmisiä mieluummin kuin lykkään koiran tutustumaan heihin.  Vain tuttujen ja oikeanlaiseksi arveltujen ihmisten luo päästän pennun. 

Noista sitten on jatkettu. Miten edistytään, kerron seuraavissa jutuissa.
Kuvissa pari Retron leikkikaveripentua.


Iisan kanssa.


Käpyn kanssa.