Istuminen ja kohdealusta

Tänään oli sadetreenit. Muuta kuin aksaa, mutta ajatuksena oli opettaa agilityn taitoja, nenäkosketusalustaa ja paikallaoloa vahvemmaksi. Lisäksi ohjelmassa oli leikkiä metallikapulan kanssa.

Ruutu, pöytä ja välineet odottelivat nurmikolla kun mentiin. Teen kaikki valmistelut ennen kuin otan koiran, että pystyn hyödyntämään koiran innokkuuden. Ensin otetaan aina leikkipalkalla juttuja, koska Retro riippuu saappaassani kiinni. Siis haluaa leikkiä.

Metallikapulaleikkiä

Ekaksi nakkelin metallinoutokapulaa. Koira tietenkin innossa sen luo ja juoksemaan se suussa. Iloittiin siitä yhdessä juoksentelemalla. Ennen kuin tää homma alkoi tuntua liian tutulta, vaihdoin tehtävää.

Lähdössä istumista

Otin muutaman paikalla istumisen, jossa etenin jonnekin kuuteen metriin (eka kerralla tietty paljon vähemmän). ”Saat tul” ja palkkana nahkahansikkaalla leikkiminen yhdessä. Jos koira nousi vähääkään ennen sanojani, menin sen luo ja odotin kunnes jälleen istuu. Ja sehän halusi istua että saa leikkiä mitä se niin kovaa odotti.

Kuonokosketusta ilman ruutua

Seuraava harkka oli kuonokosketuskohde. Tähän mennessä aina olen ollut kohteen luona, ja nyt uutena tuli että koira menee kohteelle mun ollessa koiran vieressä tai takana. Ja uutena oli myös että tarvi istua ja odottaa lupaa lähteä. Otin kosketuksia ensin kädessä olevaan kohteeseen, sitten maassa ja seuraavaksi lennätin kohteen metrin päähän. Kun asia tuli tutuksi, aloin odottaa istumisen. Vein alustaa metrin päähän kun koira istui, laitoin alas. Tässä vaiheessa Retro lähti sitä kohti. Nostin kohteen pois ja odotin taas istumisen. 

Vain kun istui, sai käskystä lähteä luokseni tökkäämään alustaa. Seuraava vaihe oli että kohteen laskettuani menin koiran vierelle ja lähetin sen kohteelle. Metriin onnistui hyvin, kauemmas ei vielä.

Eli en tänään vielä saanut otetuksi itse ruutua, mutta alku on asiassa on tehty.  Seuraavissa harjoituksissa pitää saada nopea juokseminen kohteelle. Kun se on valmis, yhdistän asian ruutuun.

 

Ruudun nurkkakartioita pitelee tiilikivet. Reunanauha on metallista mittanauhaa.

Nurmikko on vihreä, kartiot punaiset. Koska koira ei erota punaista vihreästä, asetin siniset kartiot ekammaisiksi. En tosin tiedä millainen näkyvyys sinisellä on koiran silmään. Ehkä olisi syytä vaihtaa kartioiden väriä.

On hiukka hölmöä maalata aksaesteitäkin punaisella. Jos nurmikolla harjoittelee, esteet ovat näkymättömät. Alakuvan pituusesteen punaisen kappaleen paan aina keskelle, ettei koira vahingossakaan kompuroi siihen jos näkee kappaleen liian myöhään hypätessään.

Kuonokosketusta pöytään

Olihan tänäkin päivänä aksaa. Harkkasin kuonokosketuksella pöydälle menemistä. Pöytäni on tosi pieni, joten sen yli helposti valuu. Niinpä panin sen koirankopin viereen. Retrolle pöytä on jo tuttu joten oli helppo aloittaa tämä kosketusalustaharkkauksella.

Nyt harkattiin, että pöydällä on kohde ja pöydälle mennään hallitusti, ettei tipahdeta alas. Alku oli tavoitteen mukainen, koira osasi nousta pöydän päälle ja tökätä kohdetta yhä vain uudelleen ja uudelleen. Joka tökkäyksestä kun saa herkun.

Loppuviimeksi aikaasten päästä koira laukkaa kaukaakin innossa pöydälle, koska siellä se saa tehdä ihanan toiminnon. Kosketusalusta on sitten häivytetty pois ja koira silti tekee toiminnon ja se palkitaan siitä. Koirat on kummia: ne alkaa tykätä mitä kummallisimmista asioista. Tykätä nyt tökätä purkinkantta. Mutta kun siitä saa aina herkkua.

Pöydän takana on koristekopin seinämä ja vieressä eritasonurmikko, joten on jarrutettava ennen hyppäämistä.

Luopuu makupalakiposta

Sitten makupalakipon kanssa harkkaamaan. Yritin opettaa sitä että laitan makupalan kippoon eikä koira ota sitä, vaan lähtee mun kanssani muutaman metrin päähän. Alku sujui hyvin, mutta heti kun käännyttiin, koira sinkosi kipolle. Minä kyllä olin nopeampi ja nostin kipon ylös. Ens kerralla teen viisaammin, en käänny kipolle, vaan olen koiran kanssa vastatusten. Koira saa jäädä vaikka selkä kippoa kohti kun istuu.

Istumista herkkuluulla

Kun tulimme tupaan, otin vielä yhden paikalla istumisen, jossa luopumalla saa. Annoin koirille kanafileet, semmoset lemmikkiosastolta ostetut sitkeät herkut. Muut sai herkkunsa ilman temppuja, mutta Retron täytyi istua. Istui, laitoin luun lattialle metrin päähän, nousi ja tuli, nostin luun ylös. Oli sille uusi kokemus, joten kolme kertaa tapahtui tämä paritanssikuvio. Sitten se hoksasi miksi luu nousee ja jäi istumaan. Silloin sanoin ”saat tul” ja herkku oli koiran.

Nurmikolla kohteita

Tässä vaiheessa agilitykentällä näyttää sekavalta. Nurmikollamme oli tänään koirankoppi. Mitähän varten sellainenkin sinne oli kiikutettu! No, se oli avustaja, joka pitää koiraa ettei se pääse lähtemään kun vien kohdetta jonne pentu juoksee. Se saa juosta vasta kun annetaan lupa.

Retro sai mennä milloin kujakepit, milloin renkaan tai putken.

Koirankoppi keskellä neljän esteen ryhmää.

Paikalla istuminen

Tokan pentuagilitykurssikerran jälkeen päätin että nyt opetan koiran istumaan lähdössä.  Tuossa yläkuvassa koirankoppi on antamassa varmuutta harkkaan.

On niin hankala viedä makupalakippoa koira mukanaan ja mennä takaisin lähetyspaikkaan raahaten sitä pannasta. Lisäksi koira oppii että kun pannasta päästetään irti, saa lähteä kuin ohjus.

Canis lehti tuli hyvään aikaan. Siellä oli istumista lelun avulla. Koira istahtaa kun odottelen lelu kädessä, ”saat tul” ja koira saa tulla luokseni leikkimään lelulla. Ensimmäisistä harkoista koiralle oli jäänyt todella hyvin päähän lelulla istuminen. Sain seuraavana päivänä mennä jo neljään metriin eikä Retro aikonutkaan lähteä.  Sain myös kiertää koiran ja heilua miten sattuu. Pentu lähti kuin salama lelun kimppuun luokseni kun sanoin "saat tul".

Makupalakipon maahan laskemisella tein samaa. Koira istuu kun näkee mulla makupalakipon kädessä, lasken kupin alas, nousen itse seisomaan ja sanon ”saat tul”.

Jos koira nousee itsekseen, se ei saa mitään, joten se hyvin pian istuutuu uudelleen ja oppii että luopumalla saa.

Huomasin, että Retro oli kovastikovaa jo oppinut, että kun ollaan renkaan, putken tai kujakepin lähellä, että siitä lähdetään suorittamaan este.

Joten oli vaikeampi opettaa sitä istumaan näissä tilanteissa. Siinähän piti poisopettaa koiran jo oppimaa asiaa eli rynnistämistä esteen kautta makupalakipolle. Tämäkin meni kaaliin melko helposti, sillä keskiviikkoaamuna laitoin kiinnipitopaikan nurmikolle, tuon koirankopin johon löin naulan katolle. Sain koiran kiinni siihen, joten jos se nousi istumasta, ei päässyt tavoitteeseensa.

Pian sain jopa kiertää koiran ja se vain istui ja odotti lupaa lähteä suorittamaan este jonka takana oli kohde, makupalakippo. Sitten kiinnipitopaikkaa ei enää tarvinnut.

Sylikäännös

Kurssilla viime sunnuntaina opetettiin sylikäännöstä yhtenä harkkana. Ihmettelin miksi Retro ei meinaa osata kääntyä millään mun vasemmalla puolella poispäin musta. Toisella puolen ei ollut vaikeuksia. No ilman muuta sitä varten, että se tulee tokossa vasemmalle puolelle sivulle siten että pyörähtää minuun päin. Nyt piti oppia taipumaan toiseen suuntaan, pyörähtää poispäin.

Näitä on nyt kotonakin harkattu, ilman siivekettä vielä.

Puomia

Eka kerralla pari viikkoa sitten kurssilla oli nenäkosketusalustaa, josta tuli puomin kontaktin opettamiseen väline. Olen nyt harkannut pikku puominpalalla sisällä nenäkosketusta lattialle, jossa on minimaalinen kosketusalusta.

Tiiliskivet mterin puominpalan alle ja sain ”korkealla” olevan puomin.

Pikkupentuna Retro oppi tökkäämään maalariteipin palasta, joten nytkin kuonokohteena toimii teipin pala. Tämän olen kiinnittänyt läpinäkyvään raejuustopurkin kanteen, jonka olen jo saksinut pienemmäksi.

Asetin esteen puomin alkupään sivuun, että koira aloittaa oikeasta paikasta eikä hyppää puomille mistä sattuu. Koira tuli metrin palan loppuun ja teki kuonokosketuksen alustaan. Aluksi piti vielä panna puomin sivuun kosketuspäähän pahvilaatikko, että takajalat eivät pudonneet puomilta.

Myöhempinä päivinä puominpala alkoi onnata mahdottoman hyvin, vaikka edellisissä harkoissa tuntui että koira ei oppinut mitään. Mutta oli oppinut.  Nyt se pysyi puomilla ja hoksas että kun etujalat on maassa niin kantsii pysähtyä ja tökätä tölkin kantta maassa.

Kun koira tuli ja tökkäsi kuonoa maahan päin, jep (=naks) ja nami. Pidin palkkakättä alhaalla, että kuono pysyisi maassa edelleen. Nelisen kertaa jep ja nami,  ja sitten ”saat men”.

Eilen sitten kokeilin josko kosketusalustaa saisi häivyttää. En pannut eka kerralle alustaa maahan, vaan näytin että otan semmosen taskusta. Koira lähti puominpalaa ja koska mun kädet on siinä lähellä maata, se pani kuonoa maahan, jep ja nami.

Puomin alussa on sivussa este, että koira menee oikeasta paikkaa puomille.

Mukavan lyhyt juoksumatka.

Kosketusalusta tuskin näkyy matolta. Matto on siksi ettei jalat lipeä ja myös muovikannenpala pysyy paikallaan.

   

Kun nenä koskettaa kannenpalaa, jep ja nami.

Oikea puomi saa odottaa vielä pitkään juoksijaansa. Jokainen koira osaa juosta puomin, mutta se vitosen loppupää!

Pyrin ottamaan päivän mittaan sekä pihatreenin että tupatreenin. Siksi ettei yksi treenirupeama tuu liian pitkäksi. Välissä koira huilaa muutaman tunnin tuvassa. Näyttää siltä että harkkaan sunnuntain fiiliksillä kolme päivää eli ma, ti ja ke. Sitten into lopahtaa. Mikä on kyllä hyväkin juttu: ei tule liikaa harkkaamista. Nimittäin nuorten nopeasti oppivien koirien jatkuva kouluttaminen voi vaikuttaa koko loppuelämän stressinsietokyvyn kehittymiseen negatiivisesti. On pidettävä vapaapäiviä.