Eiku
kanakoulutushommiin. Homma taitaa mennä niin päin että kana saa
kouluttaa mua, en minä sitä. Toivon mukaan kanan avulla parannan
opettamistaitojani.
Tiedän että
ajoitukseni on aina viisi minuuttia myöhässä. Olen videoinut
ajoitusharkkoja. Pudotan tennispallon, naksautan kun se osuu
lattiaan. Videolla näkyy että pallo on jo hyvän matkaa menossa
takaisin ylöspäin kun kuuluu naks. Pitää siis ennakoida ja
naksauttaa paljon ennen lattiaa.
Sama homma oli
ennenvanhaasen digitaalikameran kanssa. Piti painaa laukaisinta kun
vasemmalta oikealle juokseva koira oli parin kolmen loikan päässä
kohdasta mistä kuva otetaan.
Myös agility on
opettanut ajoituksen tärkeyttä.
Kana ei tee
haluamiani temppuja minun takiani, vaan sitä kiinnostaa vain herkku.
Se ei elä kanssani ja tarkkaile tekemisiäni ja eleitäni kaiken
aikaa. Se ei aavista mitä me nyt yhdessä tässä ja tuossa
tilanteessa tehdään. Kana tekee niinkuin haluan vain mikäli osaan
kouluttaa.
Arkitottista ryhmässä
Aloitin
arkitottiksella. Kotijuttujen sujuminen on kanankin kanssa se
ykkösjuttu.
Se että kanat saa menemään
kuljetuslaatikkoon mielellään, on tärkeä taito. Jos häkkiä
pitää remontoida ja kun syksyllä eläimet siirretään
talviteloille ja keväällä taas takaisin, on helppoa niin mulle
kuin kanoillekin kun ne kävelee itse boksiin. Tai jos kana(t) pääsee
karkuun ei tarvitse jahdata sitä
kun sille opettaa kuljetuskoriin tulemisen. Luoksetulo kuntoon siis.
Opetus oli hyvin helppo homma. Ripotin
herkkua boksin suulle ja perälle ja piankos joku oli siellä jo
nokkimassa. Aina kun yksi nokkii jotakin, myös muut ryntäävät
apajille. Saivat olla boksissa nokkimassa niin kauan kuin miellytti.
Tätä tein pari kertaa päivässä ja
jo toisella kerralla panin herkut vain boksin perälle, ja kaikki
menivät sinne että kopsahti.
Käveleskelin boksin ympärillä ja
myöhemmin suljin ja avasin ovea. Vielä myöhemmin panin oven kiinni
ja odottelin että herkut on nokittu.
Aina kun boksitehtävä loppui, vein
laatikon näkymättömiin. Näin sain boksin ilmestymisestä vihjeen
siirtyä sinne.
Boksissa on mukavaa koska sinne ilmestyy herkkuja. Vikku seuraa ettei ne ole sen herkkuja. |
Toinen juttu mitä opetin oli itseeni
ja liikkumiseeni totutus. Heti aamuisin kuudelta eläimiä katsomaan.
Annoin käsikupista ruokaa ja pidin kuppia aivan lähelläni kyykyssä
ollessani. Kaikki tulivat siihen nokottamaan.
Ojentelin kättä kanoja kohti ja aina
ilmestyi ruokakuppi käden lähelle. Käsi on mukava, mutta siihen ei
nokita, vaan kuppia.
Oli totuttamista myös pihahäkin
ympärillä kävelyyn. Ja siihen että koira tulee kovaa vauhtia
tarhalle. Vikku oli tuttu koira jo tupa-ajalta eikä hauku kun
juoksee, joten ei paljon totuttelua tarvinnut tämä asia. Kanat
eivät pelänneet sitä.
Retro saattaa haukahtaa kun menee
jonnekin lujaa, joten sitä kuljetin ensin taluttimessa tarhan
lähelle. Häkin paimennusyritykset estin sijoittamalla kiertoesteen.
Retro on niinkuin ihmisen ajatus, joten se pienistä vihjeistä tekee
kuten haluan. Kehuja oikeasta käytöksestä paljon ja pieni
hyssyttely väärästä. Sen kanssa ei sen kummempia koulutustaitoja
tarvita.
Nimien ja naksun käyttöönotto
Seuraavaksi aloin kanojen
yksilökoulutuksen. Tarkemmin sanottua kanan. Vain yksi kana on
koululainen.
Nilkkarenkaissa on numerot, että
tunnistan yksilöt. Olin valinnut niille helposti kauempaakin
erottuvat numerot. 7, 10 ja 22. Linnuista tuli Seiska, Kymppi ja
Kakskaks.
Olin tarkkaillut ryhmääni ja heti
niiden tullessa meille todennut että kana 10 on aina ensimmäisenä
kun menen häkille. Sama jatkui ulkona. Tietenkin valitsin tämän
tyrkkykanan.
Kakskaks hyppää ilmaan kun jotakin
tapahtuu. En edes huomaa mitä ympäristössä tapahtuu, kun se
pyrähtää. Vaikuttaa hermostuneelta. Mutta toisaalta ei ole mikään
pelkopöksy. Se on Kympin kanssa ensimmäisenä tutkimassa uusia
juttuja.
Vauva-ajan nilkkarinkulat jäivät pian pieniksi. Isommat mahtuu aikuisinakin. |
Ensimmäinen asia oli naksuun
ehdollistaminen. Eipä ilman sitä paljon mitään saisi aikaan.
Välineinä oli naksutin ja käsikuppi
jossa etukäteen herkuksi testattua sapuskaa. Seisoin kädet sivuilla
niin että välineet eivät näkyneet.
Koulutin Kymppiä aluksi kanatarhassa
siinä muiden seassa. Paikka ja olosuhteet olivat tutut sille.
Naksaukseen ehdollistamisen aloitin
niin että kun nami oli suussa, silloin naks. Tää on eka vaihe.
Vimppa vaihe on se mikä koiralla on ainut vaihe: Nami ilmestyy vasta
naksauksen jälkeen. Kaikkia vaiheita kymmenen kertaa.Välissä
vaihdoin paikkaani ja kuppi- ja naksukättä.
Kymppi oli aivan kovaa asialla. Välillä
se teki semmosta mitä koira tekee kun on hämmentynyt. Luulisin että
se oli sitä kun se välillä suki höyheniään. Se aloitti
toiminnon mutta sitten jäi odottamaan koska kippoa taas lasketaan
alas.
Oli muutkin kanat asialla ja joskus
niidenkin nokat kävivät kipossa, mutta en antanut näiden häiritä
toimintaani.
Palkkauskippo ja tarkkuusväline. |
Häkin yläreunassa riippuvien välineiden käytöstä seuraavalla kerralla. Mitähän Kymppi niillä tekee? |
1 kommentti:
Mä taidan jo tietää mitä häkin reunas olevilla jutuilla tehdään.
Myy
Lähetä kommentti