Koulutushommat alkuun

Eiku kanakoulutushommiin. Homma taitaa mennä niin päin että kana saa kouluttaa mua, en minä sitä. Toivon mukaan kanan avulla parannan opettamistaitojani.

Tiedän että ajoitukseni on aina viisi minuuttia myöhässä. Olen videoinut ajoitusharkkoja. Pudotan tennispallon, naksautan kun se osuu lattiaan. Videolla näkyy että pallo on jo hyvän matkaa menossa takaisin ylöspäin kun kuuluu naks. Pitää siis ennakoida ja naksauttaa paljon ennen lattiaa.

Sama homma oli ennenvanhaasen digitaalikameran kanssa. Piti painaa laukaisinta kun vasemmalta oikealle juokseva koira oli parin kolmen loikan päässä kohdasta mistä kuva otetaan.

Myös agility on opettanut ajoituksen tärkeyttä.

Kana ei tee haluamiani temppuja minun takiani, vaan sitä kiinnostaa vain herkku. Se ei elä kanssani ja tarkkaile tekemisiäni ja eleitäni kaiken aikaa. Se ei aavista mitä me nyt yhdessä tässä ja tuossa tilanteessa tehdään. Kana tekee niinkuin haluan vain mikäli osaan kouluttaa.

Arkitottista ryhmässä

Aloitin arkitottiksella. Kotijuttujen sujuminen on kanankin kanssa se ykkösjuttu.

Se että kanat saa menemään kuljetuslaatikkoon mielellään, on tärkeä taito. Jos häkkiä pitää remontoida ja kun syksyllä eläimet siirretään talviteloille ja keväällä taas takaisin, on helppoa niin mulle kuin kanoillekin kun ne kävelee itse boksiin. Tai jos kana(t) pääsee karkuun ei tarvitse jahdata sitä kun sille opettaa kuljetuskoriin tulemisen. Luoksetulo kuntoon siis.

Opetus oli hyvin helppo homma. Ripotin herkkua boksin suulle ja perälle ja piankos joku oli siellä jo nokkimassa. Aina kun yksi nokkii jotakin, myös muut ryntäävät apajille. Saivat olla boksissa nokkimassa niin kauan kuin miellytti.

Tätä tein pari kertaa päivässä ja jo toisella kerralla panin herkut vain boksin perälle, ja kaikki menivät sinne että kopsahti.

Käveleskelin boksin ympärillä ja myöhemmin suljin ja avasin ovea. Vielä myöhemmin panin oven kiinni ja odottelin että herkut on nokittu.

Aina kun boksitehtävä loppui, vein laatikon näkymättömiin. Näin sain boksin ilmestymisestä vihjeen siirtyä sinne.

Boksissa on mukavaa koska sinne ilmestyy herkkuja. Vikku seuraa ettei ne ole sen herkkuja.

 

Toinen juttu mitä opetin oli itseeni ja liikkumiseeni totutus. Heti aamuisin kuudelta eläimiä katsomaan. Annoin käsikupista ruokaa ja pidin kuppia aivan lähelläni kyykyssä ollessani. Kaikki tulivat siihen nokottamaan.

Ojentelin kättä kanoja kohti ja aina ilmestyi ruokakuppi käden lähelle. Käsi on mukava, mutta siihen ei nokita, vaan kuppia.

Oli totuttamista myös pihahäkin ympärillä kävelyyn. Ja siihen että koira tulee kovaa vauhtia tarhalle. Vikku oli tuttu koira jo tupa-ajalta eikä hauku kun juoksee, joten ei paljon totuttelua tarvinnut tämä asia. Kanat eivät pelänneet sitä.

Retro saattaa haukahtaa kun menee jonnekin lujaa, joten sitä kuljetin ensin taluttimessa tarhan lähelle. Häkin paimennusyritykset estin sijoittamalla kiertoesteen. Retro on niinkuin ihmisen ajatus, joten se pienistä vihjeistä tekee kuten haluan. Kehuja oikeasta käytöksestä paljon ja pieni hyssyttely väärästä. Sen kanssa ei sen kummempia koulutustaitoja tarvita.

 

Nimien ja naksun käyttöönotto

Seuraavaksi aloin kanojen yksilökoulutuksen. Tarkemmin sanottua kanan. Vain yksi kana on koululainen.

Nilkkarenkaissa on numerot, että tunnistan yksilöt. Olin valinnut niille helposti kauempaakin erottuvat numerot. 7, 10 ja 22. Linnuista tuli Seiska, Kymppi ja Kakskaks.

Olin tarkkaillut ryhmääni ja heti niiden tullessa meille todennut että kana 10 on aina ensimmäisenä kun menen häkille. Sama jatkui ulkona. Tietenkin valitsin tämän tyrkkykanan.

Kakskaks hyppää ilmaan kun jotakin tapahtuu. En edes huomaa mitä ympäristössä tapahtuu, kun se pyrähtää. Vaikuttaa hermostuneelta. Mutta toisaalta ei ole mikään pelkopöksy. Se on Kympin kanssa ensimmäisenä tutkimassa uusia juttuja. 

Vauva-ajan nilkkarinkulat jäivät pian pieniksi. Isommat mahtuu aikuisinakin.

 

Ensimmäinen asia oli naksuun ehdollistaminen. Eipä ilman sitä paljon mitään saisi aikaan.

Välineinä oli naksutin ja käsikuppi jossa etukäteen herkuksi testattua sapuskaa. Seisoin kädet sivuilla niin että välineet eivät näkyneet.

Koulutin Kymppiä aluksi kanatarhassa siinä muiden seassa. Paikka ja olosuhteet olivat tutut sille.

Naksaukseen ehdollistamisen aloitin niin että kun nami oli suussa, silloin naks. Tää on eka vaihe. Vimppa vaihe on se mikä koiralla on ainut vaihe: Nami ilmestyy vasta naksauksen jälkeen. Kaikkia vaiheita kymmenen kertaa.Välissä vaihdoin paikkaani ja kuppi- ja naksukättä.

Kymppi oli aivan kovaa asialla. Välillä se teki semmosta mitä koira tekee kun on hämmentynyt. Luulisin että se oli sitä kun se välillä suki höyheniään. Se aloitti toiminnon mutta sitten jäi odottamaan koska kippoa taas lasketaan alas.

Oli muutkin kanat asialla ja joskus niidenkin nokat kävivät kipossa, mutta en antanut näiden häiritä toimintaani. 

Palkkauskippo ja tarkkuusväline.

Häkin yläreunassa riippuvien välineiden käytöstä seuraavalla kerralla. Mitähän Kymppi niillä tekee?