Pikkuiset pihalle

Pihahäkin värkkäys

Pihahäkin rakentamiseen sain munanetin faceryhmästä hyvät ”rakennuspiirustukset”. Mitä tarvitaan, ettei häkistä tule kauhistuksen kanahäkki, vaan turvallinen ja mukava paikka kanoille ja helppohoitoinen ihmisen liikkua ja siivota.

Paikka valikoitui sen mukaan että lämpötila ei saa nousta yli 24 asteen. Eli syvä varjo löytyy päivän kuumimpaan aikaan. Iso kuusi on osittain kahdella reunalla ja puutarhavarasto aurinkosuojana kolmannella.

Ekstrana on että näen tuvasta häkille.

Ostaa piti tolpat ja verkko. Tolpat on 1,50 metriä korkeat kyllästetyt ja terotetut. Verkko on 1,80 korkeaa kanaverkkoa, jotka kiinnitin sinkilöillä. Katon järeämpi verkko löytyi varastostamme. Pakko verkottaa myös katto, ettei harkat kiusaa. Tarhan korkeus on sellainen että pystyn seistä siellä suorana.

Panin osaan tarhaa rakennusmuovia kattoon. Muovi ulettuu sen verran alaspäinkin että se suojaa sateelta ja tuulelta orrella olevia kanoja. Nippusiteitä kului mukavasti ja myös ohutta metallilankaa käytin.

Parin päivän aikana värkkäsimme tarhan. Mies teki voima- ja järkihommat ja minä loput. Ahkera sinkilöiden vasarointi kipeytti oikean kämmenen. Mutta valmista oli saatava, joten opettelin lyömään vasemmalla.

Myöhemmin vahvistin hennon kananverkon järeillä koiratarha-elementeillä. Tuntui niin turvattomalta että pikku kanasten henki on hennon verkon varassa. Ei meillä juurikaan ole irtokoiria näkynyt. Kettuja ei koskaan, mutta parempi kunnon varustus.
 

Anni riemuitsee.

Sahaamista.

Tolpat pystyssä. Tigru tarkkailee.

Vahvistettu järeillä elementeillä. Katon muovi riippuu puoleen väliin ja suojaa orsikansaa.

Oven vintta on painotettu pysymään asennossa ”kiinni”.

Hankintoja kananpitoon

Kanatarvikkeissa pääsee halvalla. Ruokinta-astia oli hintavin hankinta. Sen pitää olla sellainen ettei sinne mene kanankakkaa ja multaa jota eläimet rapsuttelevat ympäriinsä. Lisäksi sinne ei pidä rottien tai hiirten päästä. Ostin syöttölaitteen joka avautuu vain silloin kun kanan paino ritilällä avaa sen. Muun aikaa ruokalokero on tiukasti kiinni.

Juoma-astialla on samat kriteerit: Ei saa mennä likaa. Kaupassa piti ihmetellä miten vesikupoli on ylhäällä eikä vesi mäiskähdä heti maahan. Hetki piti pyöritellä ja miettiä. Astia nurinpäin, vettä sinne, pohjan kiinnitys ja astia oikeinpäin. Punainen osa täyttyy vedellä sitä mukaa kun siitä juodaan.

Onneksi kaikkea tarviketta saa netistä ja kivijalkakaupoista. Pakko oli maallikon nähdä livenä millaisia nämä laitteet on ja miten toimii. Seinäjoella kotieläintarvike.fi liikkeestä löytyi kaikki.

Orret on hyvä olla kahdella tai useammalla korkeudella. Pääsee kaikki nukkumaan, vaikka jotkut kanat hätistäisivät toisia. Heinäseipäistä valmistui nämä.

Orsien paikkaa kun miettii, on hyvä tietää että niiden alle kehittyy piankin tunkio. Seinästä tai verkosta tarvii olla 50 senttiä ettei seinä rähjäänny.

Tulevaksi munintakopiksi sopiva löytyi varastosta. Sen sijoitin tarhan ulkopuolelle, että sisäpuolelle jää tilaa enemmän. Asukkaat ottivat kopin nukkumapaikakseen.

Ruoka-automaatti aukee kun kana astuu ritilän päälle. Tässä astia on vielä tuettu kivellä pysymään auki.

Vesimalja täyteen ja alaosa ruuvataan päälle. Käännetään oikeinpäin.

Vesilaite riippuu katosta. Taustalla koppi jonka tarkoitin munimiseen, mutta kyllä kanat siellä nukkuukin.

 

Sitten lakanat ulos ruskettumaan

Jännittävä tehtävä edessä, pikkukanojen siirto sisältä pihalle.

Siirtoa ei tehty eläinten sääntöjen mukaan, vaan ihmisten. Sieppasin kana kerrallaan kainaloon ja kuljetusboksiin. Samalla panimme tyttären kanssa niille suuremmat nilkkarenkaat. Oli jäänyt heti pieneksi ne jotka panin kolme viikkoa sitten.

Kun kaikki saatiin kuljetusboksiin, peittelin sen, sillä kana rauhoittuu hämärässä.

Tarhalla avasin oven ja kanat saivat tulla ulos omaan tahtiinsa. Ihmeen rohkeita olivat. Elämänsä ensimmäistä kertaa aivan kummallisessa ympäristössä ja sitä sitten heti tutkimaan. Pian olivat tarhassa kotonaan. Maan kamaralle muuttajat oli kotoutettu.

Kun ympäristö oli tutkittu, juotu ja syöty ja vähän nukuttu, piti selvittää nokkimisjärjestystä. Näytti siltä että järjestys numero 7 ja 22 välillä muuttui siitä mitä se oli sisällä. Numero 10 pysyi ekana. Se on aina ollut joka paikassa ensimmäisenä tutkimassa ja toiset seuraavat sitä.

Ovi auki vapauteen. Rohkeutta vaaditaan, sillä uusi pelottaa.

Ensimmäinen askel nurmikolle on pieni Suomen kolmen miljoonan tuotantokanan yhteisölle, mutta valtavan suuri yhdelle yksilölle.

Piti säpsiä juttuja.

Tigru suhtautui rauhallisesti kana-tv:n ohjelmatarjontaan. Kanojen mielestä niillä oli laajakaistanäkymä.

Siellä mun pikkuystävät on, tuumii Vikku.

 ä