Miksi agilityä ei vain kaahoteta?

Miksi koiran kanssa ei vain lähdetä juoksemaan radalle ja anneta sen hyppiä ja päästellä menemään?

Joka on ratsastanut esteitä, tietää että niin ei voi tehdä. Että mennään satulaan, täysi vauhti päälle ja hyppäämään. Esteratsastajalle opetetaan miten hevoselle kerrotaan että tuon hypyn jälkeen on käännös ja että tuo hyppy on okseri, jossa on korkeuden lisäksi myös pituutta.

Jos vain siinä paikassa kun käännös pitää tapahtua, käskee hevosen kääntyä täydestä vauhdista, siinä menee heppa nurin ja ratsastaja hengettömäksi.

Koira ei mene nurin eikä ohjaajalle käy kuinkaan, mutta jos koiran pitää tuolla tavalla mennä ratoja, koiran nivelet kärsii ja tulee revähdyksiä. Myös selän päälle tällainen ottaa. Osaamaton aksakoira ei tervettä keski-ikää nää.

Koiran pitää saada tietää minne rata jatkuu. Sen pitää tietää käännöksestä kolme laukka-askelta ennemmin. Silloin se voi sovittaa askeleensa hypylle, koota itsensä, hidastaa ja ottaa paras ponnistuspaikka.

Kartturi kertoo mahdollisimman selvästi ja ennakoiden kaarteet ja täyskäännökset, hidastuspaikat ja kiihdytyssuorat. Kun ohjaaja on yksiselitteinen eli osaa kussakin paikassa tarkoituksenmukaisen ohjauksen, koiran on helpompi tehdä oma osuutensa eli suorittaa se rata.

Ohjaustekniikat eivät ole vähiten turvallisuuden tähden.

Rima on 20 senttiä korkealla. Minikoiralla se voi olla jopa 35 sentissä. Melkoista töminää tosiminien etupäälle.

Katse seuraavassa esteessä. Jos pitäisi tehdä täyskäännös, nyt viimeistään koiran pitäisi tietää siitä.

Näyttelyseisontaa, keppiä, puomia ja takaa

Paikalla seisominen näyttelyasennossa

Sitä on aloitettu harkata Retrolle näyttelyseisontaa. Jos sen veisi näyttelyyn ensi vuonna. Näyttelykärpänen puri kun olin Seinäjoen kansainvälistä katsomassa. Retro ei ole näyttelytähti, korkeutta on liikaa ja ehkä sen amerikkalainen olemus ei ole kaikkien tuomareiden mieleen.  Mutta sinne vain on päästävä, 32 euroa muutaman ringin juoksentelusta.

Kun koira oli lenkkeillyt ja saanut toimintaa, laitoin nurmikolla sille näyttelytaluttimen kaulaan, se on semmoinen olematon ohut. Se tunsi että joku lanka on kaulassa kun sitä hiukan kiristin ylöspäin.

Sitten odottelin toimintaa, jota tuli: peruutan, istun, menen maahan, menen sivulle, vahtaan ja ihmettelen. Kun se vahingossa jäi jaloilleen, silloin jep ja herkku. Sitten se jäikin siihen seisomaan ja palkkasin tihkusti muutaman kerran ennen vapautusta.

Tuvassa jatkoin, vaihdoin uuden maun palkkaukseen.

Parin päivän kuluttua se alkoi oitis tarjota seisomista kun näyttelytalutin pantiin kaulaan. Nyt otin tähän myös käsimerkin, joka kohdistaa katseen käteen, muutenhan koira töllöttää mua kaiken aikaa.

Nyt on vaihe jolloin palkataan ja palkataan, tosi nopiaa tahtia. Saa kulua aikaa ennen kuin alan pidentää seisomisaikaa ennen palkkausta. Ihan samalla kaavalla mennään kuin paikallaistuminen tai paikallamakuu.

Teen nykyään täsmäiskuja agilityn saralla. Eli ei rataa, vaan jotakin teemaa. Viimeksi puomia, keppejä ja takakiertoa.

Puomi

Puomilla korjaan yhä virhettäni, kun suuni avautui kieltoon kerran koiran tehdessä läpijuoksun. En ymmärrä miten tuollainen äännähdys pääsi suustani. Retro alkoi jäämään puomin alastulolle puoliväliin. Vain silloin kun tein ohijuoksuja, sillä tuo virheeni sattui juuri ohijuoksussa. Lähetyksissä se meni suoraan on off asentoon, mutta halusin siihenkin nopeutta.

Otin avuksi makupalakipon. Tähän asti meillä on ollut kuonokosketusalusta, että koira laskee päänsä alastulossa. Luulen, että saan ruveta häivyttämään apuvälinettä jo seuraavilla kerroilla, niin hyvin homma taas pelittää.

Kepit

Sitten keppejä. Niissä oli tällä puolella enää kaksi verkkoa ja tuolla puolella kolme. Toisessa päässä sisäänmenosta puuttui verkko, toisessa päässä se oli.

Joitakin päiviä sitten kun vähensin verkkoja, sain ongelman aikaan. Menin koiran mukana ja se alkoi kysyä että kuinka. En siis luottanut siihen, ja lähetellyt kuten ennenkin, vaan kyyläsin sitä vierellä juosten. Tää on niin oppivainen, että hoksas heti että kysymällä se selviää. Siksi menin mukana, että ehdin peittää makupalakipon jos koira pimpahtaa lopussa pois kepeiltä. Hölmö olin.

Kun hoksasin laittaa kipon väärinpäin, ei tarvinnut kiirehtiä sinne, vaan kippo ei antanut palkkaa jos väärin meni. Oli lisättävä verkkoja että koira alkoi luottaa kykyynsä mennä ok.

Tänään ollaan nyt siis 2+3 verkossa, mikä on tosi mahtava saavutus. Koira osaa nyt yksinään nää kumpaankin suuntaan, kun lähetän sen ja jään paikalleni.

Takakierto

Vielä harkkasin sitä, että koira osaa hyppyesteen takakierron sanalla. Eleillä se sen tietenkin jo osaa, mutta koska radalla hyppysuoran päässä silloin tällöin on takakierto, on hyvä että sen saa vain huutaa tekemään tämä.

Kolmena päivänä ollaan harkattu, tänään lisäsin jo sanan taka, sillä koira teki lähes joka kerta takakierron kun seisoin esteen edessä siinä metrin päässä riman kohdalla tai riman puolivälissä odotellen toimintaa. Kun koira on mun oikealla puolella, se tekee senpuolisen siivekkeen kierron ja vasemmalla vasemmanpuolisen.

Sana taka tulee siinä kohdassa kun koira on kiertämässä siivekettä ja tiedän varmasti että se tekee sen. Aika pian saan ruveta varhentamaan sanaa, sillä näyttää että homma onnistuu joka kerta.

Monia vaiheita on vielä ennen kuin alan pidentää matkaa esteelle.

Kontaktiharkat kertaus

Puomin kontaktiharkkojen eteneminen.

Vaihe 1

Opetellaan, että koira jättää takajalat jollekin leveälle lankunpalalle ja etujalat tulee maahan. Asennon nimi on on off.

Kun opettelee aluksi jollakin pienellä kohteella, koiralla on suurempi mahdollisuus osua takajaloillaan oikeaan paikkaan kuin jos ottaisi heti puomin alastulon maahan ja sen päässä yrittäisi tehtävää.

Alustana voi olla vaikka neliön muotoinen puualusta, joka on hiukan korkeammalla kuin maa.

Seiso niin että olet "puomin" kohdalla ja olkapääsuunta samaan suuntaan kuin toivot koiran menevän. Odottele koiran omaa toimintaa. Se jossakin vaiheessa kävelee kohteen yli ja vahingossa jollakin kerralla tekee haluamasi asian, jolloin se saa suurinta herkkua palkaksi. Hoksaamista auttaa, mikäli koira on oppinut tarjoamaan toimintoja, joista sitten olet palkannut.

Sinun tarvitsee olla tosi nopea, että koira saa palkan silloin kun se tekee haluamaasi toimintoa etkä herää vasta sitten kun tilanne on jo ohi.

Kun koira riittävän usein osuu kohdalleen ja saa herkkua, se oivaltaa miten saa sinut antamaan tuota herkkua.

On off harjoituksia voi tehdä myös tuvassa. 

Asennosta lähdetään aina vain käskyllä pois. Se voi olla sana okei, menoksi tai muu napakka sana.

 

Näin pienillä kohteilla voi harkata oikeaa asentoa.

 

Vasta myöhemmin otetaan puominpalan pää käyttöön.

Vaihe 2

Kun koira osaa aina korokkeen nähdessään tehdä on off-asennon, voi ottaa puomin osan maanhan. Tai jonkun muun lyhyttä puomia muistuttavan jutun.

Seisotaan puomin kontaktiosan vieressä ja lähetetään koira kiertämään ohjaaja, josta tulee kontaktille. Tästä lähtien harkat ovatkin jo tuttuja ja koira menee ohjaajan ohi ja tekee itsenäisesti oikean asennon. Palkitaan mahdollisimman alas.

Kun koira pysyy tässä asennossa kun ohjaaja hiukan liikkuu ja aina käy palkkaamassa siihen, voidaan tehdä suurempia häiriöitä. Ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä, koiran takana. Ohjaaja juoksee koiran ohi sen ollessa asennossa, sen vasta tullessa asentoon jne. Kun koira pysyy puomilla, vaikka ohjaaja tekisi mitä, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Koira kiertää ohjaajan ja tekee on off asennon.

Puomi on nostettu toisesta päästä hiukka ylemmäs. Yhä kuitenkin koira kiertää ohjaajan, eikä vielä vaadita lähtöä toisesta päästä.

Palkka niin ettei koira ole vinossa ohjaajaa kohti.

 

Vaihe 3

Mukaan otetaan kuonokosketusalusta, joka on harkattu hyväksi muualla. Eli koira osaa alustan nähdessään koskettaa sitä kuonollaan. Ensin sitä on pidetty kädessä ja siitä sitten viety lähemmäs maata kunnes alusta voi olla maassa ja ohjaaja seistä ja koira koskettaa alustaa aina jatkuvasti. Tämä nyt otetaan kontaktiharkkoihin mukaan kun koira osaa tehdä on off asennon.

Taas seisotaan puominosan vieressä ja lähetetään koira kiertämään ohjaaja. Nyt maassa onkin kosketusalusta ja koira tökkää sitä, mistä palkitaan. Alusta on sijoitettu niin, että koira pystyy laittamaan etujalat maahan ja jättämään takajalat puomille.

Myöhemmin otetaan puomin alastulo maahan ja harjoitellaan sillä.

 

Tässä ollaan jo opeteltu edellisten puominpalaharkkojen jälkeen kosketusalustan käyttö.

Ohjaaja on antanut luvan suorittaa puomi ja koira on tökännyt alustaa. Nyt odotellaan palkkaajaa.

Ohjaaja tekee ohijuoksuharjoituksia. Koira pysähtyy oikeaan paikkaan. Tähän vaiheeseen on tehty jo monia kuukausia hommia.

Vaihe 4

Kun edellinen vaihe sujuu aina ja vaikeuksitta, voidaan aloittaa rataharjottelu. Lähdetäänkin maassa olevalle puomin alastulolle hypyltä, josta pääsee suoraa puominpalalle. Koiralla on into päästä kosketusalstalle, joten sitä voi pelkästään vain palkata ja palkata. Palkka tulee siis aina, joka ainut kerta, poikkeuksetta. Ihan samalla tavalla kuin työntekijälle tulee palkkapussi joka kerta. Kertaakaan ei sen saa olla tulematta.

Jos tämä vaihe tai joku muu aikaisempi vaihe ei ole sujunut, silloin ollaan edetty liian nopeasti tai koiralle ei ole saatu tavatonta intoa kivaan hommaan ohjaajansa kanssa.

Sitten häivytetään kuonokosketusalusta. Koiran on tarkoitus juosta edelleen puomin päähän odottamaan palkkaa, vaikka sillä ei olekaan kohdealustaa veturina.

Kuvasarjassa harkataan hiukan vinossa olevalta esteeltä lähetyksiä puomille. Verkko puomin alussa auttaa siinä, että koira aloittaa puomin oikeasta paikasta.

Vaihe 5-10 tai miten paljon niitä nyt tuleekaan
Seuraavana voidaa alastulo laittaa puomiin kiinni ja ottaa ensimmäiset koko puomin harkat. Jos siellä tulee välillä vaikeuksia, palataan maapuomi-harkkaan.
Jos koira osaa täydellisesti juosta puomin päähän ohjaajan tekemisistä riippumatta ja jää siihen, ollaan vaiheessa "kyllä se kotona osaa". Kisojen kiihkeä tunnelma on vielä harjoiteltava. Samoin kuin palkkauksen satunnaistaminen.