tiistai 13. lokakuuta 2020

Puuhasteluita

 Tilanteita on taas ollut. Hauskaa on pidetty. Uusia juttuja on bongattu. Kynnetkin on leikattu kertaalleen lukuun ottamatta kannuskynsiä. Ne vielä tänä iltana poikki kun penneli on nukahtamispisteessä. Muutaman kynnen olen leikannut kerralla. Koira katsoo, että mitä siinä herättelemään tulet.


Kuljetusboksi on yliveto leikkipaikka. Tuo alusta tekee siitä hauskan. Sen kanssa saa painia. Boksia käytetään eniten tähän, mutta myös autoiluun ja pennun säilönä imuroinnin ajan.

Retro juoksuttaa Kesää pelkällä läsnäolollaan. Pentu kiertää rinkiä sen ympäri ja saa hepuleita.

Kesä sai ison elävän lelun. 


                                Raksut maistuvat paremmin, kun ne leikkivät hankalasti tavoiteltavaa.


                                            Matosta ruoka tulee imuroiduksi vauhdilla.


lauantai 10. lokakuuta 2020

Eka viikko kotona. Oppimista ja huomioita.

 

Paljon on tapahtunut viikon aikana. Paljon muutakin mitä tässä kerrotaan.


Sisäsiisteys

Pissajärjestelyt on meillä on helpot. Saan avata takaoven, joka on maan tasalla. Kiveys ja nurmikko, aidattu pieni alue. Nurmikko haisee jo valmiiksi pissalta, koska Retrokin käy siellä aina tuvassa ollessaan.

Kesä tykkää mennä pissapaikalle kun siellä on puun lehtiä joilla leikkiä. Se päästää kyllä äkkiä pissat ja joskus kaksi kertaa perättäin. Jotenkin ihmeesti se ei kyykähtele mihinkään tuvassa. Tietenkin olen päästänyt sitä jatkuvasti ulos, mutta kuitenkin.

Laitoin isot rahkamatot ennen pennun hakua. Kolmessta syystä: Että koira ei liukastele paljalla lattialla. Ja siksi ettei kylmällä lattialla pohjavillattoman pennun olo ole kotoisa. Ja kun on matot, minulla on kiire päästää se aina pihalle. Yhtäkään vahinkoa ei pidä tuleman. Kun pentu oppii pissapaikan materiaalin, se ettii aina samanlaisen alustan muualtakin. Tottumus on toinen luonto.

Yökarsinassa on sanomalehtipaperi kaukana petistä. Siellä tietenkin menee lehdelle. Tuskin yksikään koira pissaa petilleen tai lähelle sitä.


Yöt

Öiden onnistuminen oli huolenaiheeni ennen pennun tuloa. Pelkäsin haukahtelua ja kitinää. Mutta turha pelko. Yöt ovat menneet loistavasti. Jo eka yö pentuaitauksessa sängyn vieressä oli aivan kuin pentua ei olisi ollutkaan. Kun nostin petille ja itse tulin sänkyyn kans niin nukahti saman tien. Joskus yöllä hyppäsi sängyn laidalle ja laitoin käden siihen, jolla hiukan työnsin sitä alaspäin ja siellä sitten hiukka silitin. Nukahti helposti. Käveli jossakin vaiheessa sanomalehtipapereilla ja pissasi.

Saan kiekata ja käydä vessassa ilman mitään kommentointia tai kävelemään nousemista. Missään vaiheessa yötä en puhu mitään.

Kolmas yö alkoi eri tavoin. Pentupa ei jäänytkään alas kun painoin kädellä petille. Hyppi sängyn laitaan ja mietin että mitäs nyt teen. Otin tyynyn näköesteeksi siihen. Hyppi tyynyyn sitten, mutta pian luovutti, teki kierroksen paperilla ja meni nukkumaan. Loppuyö meni hyvin.

Yö loppuu silloin kun laitan housut jalkaan. Laitan aina vain silloin kun pentu on petillään rauhassa, ettei vain tule sitä käsitystä että hänen liikehdintänsä saa yön loppumaan.


Ruokailu

Hankaluuksia oli varsinkin alussa. Laitoin kaikkea sekaisin: jauheliha, nappulat, piimä, kermaviili, raejuusto ja muna. Ei oikein maistunut. Söi vain vähän.

Sitten tarjosin jokaista erikseen, josta jauheliha, muna ja raejuusto maistui. Nappuloita ei juurikaan halunnut. Sekoitin nappulat ja jauhelihan, niin ei sekään tuonut täysin muutosta.

Huomasin että pentu leikkii kuivalla nappulalla ja söi sen. Hämmästyin että onpa jännä pentu kun järsii ja syö kuivaruokaa. Mietin että ei kai nyt pikkupennulle saa antaa kuivia nappuloita, joten annoin olla liossa vain vähän aikaa. Se maistui kutakuinkin, mutta kokeilin vielä muuta. Pienistin kuivat nappulat kahdeksi palaksi ja nämä menivät nopeasti nälkäiseen suuhun. Se siis saa nyt kuivana ne. Sen jälkeen erikseen vähän munaa, jauhelihaa ja raejuustoa. Ei joka aterialla niistä kaikkea.

Vettä juo aika kivasti.


Rauhoittuminen

Osaa rauhoittua. Ehkä ympäristötekijöillä (minä) on siihen joku vaikutus. Kun menen soffalle katsomaan telkkaa tai lukemaan, pentu tulee jonkun ajan kuluttua petilleen. Tähän se useimmiten rauhoittuu tosi pian satasesta nollaan. Täysriehunnasta nukkumaan.

Lempilelut kun laittaa ylennöksille, sillä myös saa rauhallisempaa toimintaa.

Tuvassa niin. Autossa kun menee kuljetuskoriin, sinne se rauhoittuu myös.


Autoilu

Kun pentu haettiin, se oli mulla sylissä. Niin uteliaana katseli ja kurkki kaikkea ja välillä nukahteli.

Lisää reissua olikin heti seuraavana päivänä. Neljän kilometrin päähän keskustaan asioille ajettiin. Tämä meni vähän mukkelis makkelis, mutta ei jäänyt traumoja. Edes itselleni. Kävin matkahuollossa ja Kesä pääsi kantolaukusta valloilleen ja seikkaili penkillä, kun palasin autoon. Sen jälkeen eri päivänä on ollut ajamista, mutta muovinen iso kuljetuskori suojana.


Turvallisuus

Kaikkiin asioihin tutustumiset olen tehnyt erityisen varovaisesti, ettei kertaakaan tule tässä iässä säikähdyksiä. Ja tutustumiset aina kun pentu on pirteimmillään.

En katoa näköpiiristä niin ettei se huomaa.


Paikat

Kotona suurin osa huoneista on katsottu. Niitä ei, joihin pentu ei pääse. Autokorjaamohallissa käytiin eräänä aamuna varhain ennen kuin siellä oli asiakkaita. Pidin sylissä, sillä talutinta ei vielä ole opetettu ja muutenkin hyvä pitää sylissä, koska on se niin erilainen paikka. Lattialla voi olla pahoja aineita.

Nurmikolla oltiin heti toka päivänä, jossa Kesä tykkäsi heti alusta lähtien. Sai ajaa takaa vaahteranlehtiä. Joka päivä kun ei ole satanut, se on siellä touhannut. Opeteltiin menemään ramppia ylös ylänurmikolle. Ja pentu itse opetteli menemään ylänurmikolta alas mukkelismakkelis-tekniikalla.


Sanat

Nimi oli eka sana jonka opetin. Sen tein samalla tyylillä kuin luoksetulo-opetus tavataan tehdä. Kun pennulla ei ollut mitään erityistä meneillään ja oli kääntymässä minuun päin, sanoin Kesä. Kun lähti kohti, lelu lensi taakseni. Tämä toimi tänään jo vieraidenkin aikana kun kutsuin sen pihalle.


Äänet

Pennusta lähtee tavattoman vähän ääntä. Vielä, veikkaan. Kitinää joskus kun ei pääse perään. Haukkumista tuli kun tapasi Retron. Ärinää joskus kun kiskoo jotakin.

Ympäristöstä kuuluvat. Joskus jotkut äänet saavat hännän laskemaan. Ei tarvi olla iso ääni, vaan jotakin muuta mitä en ole saanut selville. Varsinkin väsyneenä häntä laskee pienestäkin kuuhoilusta.

Ulkona viereisestä metallikoneistamosta kuuluu tämän tästä isoja ääniä kun metallia lastataan. Tämä ei tuota vaikeuksia. Eikä tuulettimet, pesukoneet, telkkari, ompelukone, tiskikone ym. Imuria ei harkata, sen ääni on kuin hornetilla ilmaan nousussa. Pentu on kantokopassa eri huoneessa kun imuroidaan.

Olen vienyt mölytoosaa (anteeksi, älylaitetta) eri huoneisiin, että joka huoneessa voi kuulua ihmisen ja musiikin ääntä.

Lainasin kirjastosta CD:n jossa ukonilmaa ja ukkosta. Se on nimeltään: hui kauhistus! = sounds scary! Vielä ei ole ehditty kuunnella sitä. Mahdollisimman pienellä äänellä aloitetaan.

Äänistä yksi on yli muiden: naksuttimen ääni. Ollaan ehdollistettu sitä. Naks tarkoittaa, että nyt tulee herkku. Olen ottanut kerrallaan kolme jaksoa, joissa jokaisessa neljä toistoa. Näin vähän syystä, että koira on pieni ja makupaloja ei pidä saada liikaa. Kolmena päivänä on tehty tätä. Pian alan käyttää sitä koulutuksessa.


Koirat

Retron kanssa tutustuttiin tuvassa. Retro ei ole mitenkään taitava toisten koirien kanssa, koska siihen se ei ole saanut meillä oppia. Se murahtaa, irtivstää ja sanoo hau. Pentu hyppeli sen naaman edessä ja haukkui, joka tietenkään ei asiaa auttanut.

Ulkona meni paremmin, mutta haastetta vielä on. Ne saavat tavata toisiaan jatkuvasti kun Kesä käy pissapaikalla. Reto on aidatulla isolla alueella, johon kuuluu myös terassi. Nämä tapaamiset menee hyvin.

Tyttären perhoskoiran kanssa kaikki sujui hyvin. Vaikka Kesä hyppeli sivuttaishyppyä tämänkin naaman edessä, toinen vain oli ja katsoi. Sitten pentukin rauhaantui.


Ihmiset

Meillä on käynyt nyt neljä ihmistä eri kerralla ja tänään äiti ja pian kymmenvuotias lapsi. Kesä on kuin isänsä: Tykkää yli kaiken ihmisistä, oli ne miehiä tai naisia. Aivan innoissaan on ollut jokaisesta vieraasta.


Leikki

Leluja on vaihdettu tämän tästä, sillä niitä piisaa varastossa. Kesä tykkää monenlaisista leluista: muovisista, kankaisista, isoista, pienistä. Pallot taitaa olla parasta, koska ne menee karkuun.

Katson, että koira saa leikkiä yksin enemmän kuin minun kanssa, että minun ei tarvitse olla leikittäjänä. Tosin leikeistä (ja koiran äärestä) oli aluksi vaikea pysyä poissa, kun se on niin söpö. Pari päivää se onnistui hyvin, koska minulle tuli kiertohuimaus eikä pystynyt melkein kuin maata. Nukuttiin yö ja päivät olkkarissa, minä sohvalla ja pentu tutussa petissään siinä vieressä.


Vesileikit pesuhuoneessa on valmentamista koirauimalaa varten. Ensin vain kastelin pesuhuonematon lämpimällä vedellä ja sen päällä sitten palloilua. Toka kerralla laitoin vettä pesuvatiin ja pentu otti sieltä palloa. Kolmannella kerralla sai olla mukana kun pesin hiukseni pää alaspäin ja valutin niistä vettä ihmeteltäväksi. Samppoovaiheessa pentu vietiin pois.


Kumpikin on tutustunut toisensa tapoihin. Ja minä olen ihan myyty pennulle. Niin hauska vipeltäjä.



torstai 8. lokakuuta 2020

Eka kyläily ja peilailu

 Meillä on ollut niin mukavaa nämä yhteiset päivät. Tuo touhupallero saa mut hymyilemään pitkin päivää. Sen katsomiseen ei kyllästy. Helppo pentu ainakin tähän asti.


Käytiin tänään parin vanhuksen luona kylällä. Tykkäsivät että kyllä on kaunis. Näkevät Kesän joka viikko kun käyn heitä auttamassa. Keinutuolit ja rollaattorit tuli tutuksi.



Etelä-Pohjanmaalla tuli maskisuositus ja koira oli heti asialla tuomassa minulle maskia.


                                                Itselleen se ehdotti raparperin lehteä.



Peilin Kesä bongasi muutama päivä sitten. Sieltä katsoi sen pentuekaveri. Että Kesä yritti haastaa sitä leikkiin. Mutta ei se vain suostunut. 


Vilkkuva pallo sitten lähti leikkiin mukaan. Palloa haettiin sohvankin alta. Koira juuri ja juuri mahtui sinne. Tuli sohvan alustaa siivotuksi.






maanantai 5. lokakuuta 2020

Pennun arkea


Käytiin autoilemassa. Ei sujunut kommelluksitta. Matkahuollossa kesti ja kesti. Keräsin kaupasta tavarat sillä aikaa kun rahtipussin tietoja yritettiin saada koneelle. Autolle kun palasin, Kesä oli auton penkillä eikä kantokassissa. 

Onneksi olin pakettiautolla matkassa, että etupenkki oli yhtenäinen. Mutta tietty pudotusta penkiltä lattialle olisi ollut pitkästi.  Näytti siltä ettei se ollut millänsäkään, mutta kyllä ruoka ja uni maistui seikkailun jälkeen.


Pentu ollut talossa vasta kolmatta päivää ja tuntuu niin kuuluvan kalustoon. Hmm, paitsi Retron ja Tigrun mielestä.


Tigru käveli tuvassa ja Kesä poukkoili sen ympärillä. Lopulta kissa paukautti pentua tassullaan. Kynnen jälkiä ei näkynyt, mutta säikähdys oli melkoinen. 

Kissa on ollut nuorena koiranpentujen hoitaja ja leikkinyt aikuistenkin koirien kanssa, mutta kuka sitä enää 16-vuotiaana jaksaa sellaista. 


Kun Retron pyysin maahan, sain kaksikosta kuvan turvallisesti. Kesä juoksee liian lähi Retroa tai jää katsomaan sitä, joka saa aikaan sen että Retro murisee, näyttää hampaita, haukahtaa ja saattaa tehdä hyökkäyksen. 

Pihalla yhdessäolo on turvallisempaa. Mutta eiköhän tämä tästä aikaa myöden kehity jonkinlaiseksi yhdessäoloksi.

Kuulin ensimmäisen kerran Kesän haukahtelevan kun hyppeli edestakaisin Retron edessä.




Uusia juttuja tuotu tupaan. Tuo jäniksen turkiksella päällystetty pallo on yliveto lelu. Hauskoja kuvia tästä olisi jos olisi, mutta kuvissa näkyi vain joku ruskea sekava viiva menossa tai tulossa. Täytyi tyytyä pysäytyskuvaan.



Palloleikkiä pihalla.


Ruoalla leikkimistä.




sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Pentu nimeltä Kesä

Tähän taloon muutti pentu. Siitä onkin jo kahdeksan vuotta, kun sellaista meillä on nähty. Kesä tuli syksyn keskelle. Heti käytiin ulkona monet kerrat, koska pentu siellä niin viihtyy.

                                                        Rodultaan Kesä on venäjäntoy.




Lehtien keskellä villaalua. Pudonneista vaahteranlehdistä on näimmä hyötyäkin. Niitä voi käyttää lehtimerenä.

Niin helppo oli aloittaa pihailu, koska nurmikko ja kaikki on sille esitelty jo kasvattajan luona. Pentueella oli siellä jopa kiikku! Matala heiluva paikka missä on mukava alusta makailla.




                                                           Palloa vietiin isännälle.



Terassille rakentamani pissakäytävä on ahkerassa käytössä. Jokainen päiväpissa on osunut sinne. Tuo alue houkuttelee tarpeiden tekoon, sillä se on myös Retron pissapaikka. Poistin jo tuon toisen aidan tarpeettomana, sillä Kesä haluaa pissata sinne missä pissa haisee. 





Kyllä me tuvassakin ollaan oltu. Olkkari sai lisää isoja mattoja, ettei pentu liukastele kun juoksee rinkiä. Näyttää tykkäävän olla just olkkarissa. Keittiössä ei ole mattoja, joten se ei ole kiva paikka.

Sovitin Kesälle pentupaketissa tulleita valjaita. Nippa nappa sopii. 

Siinä meidän yhteisen taipaleen ensimmäisen päivän tapahtumia. 

perjantai 2. lokakuuta 2020

Laatikkoetsintä

Käytiin kentän nurmikko-osuudella nostettamassa. Osa laatikoista meiltä ja osa kaverin kotoa. Samoin yksi haju meiltä ja toinen kaverilta. Hajuja oli vanhennettu parisen tuntia.

Ihmeesti yhden hajun löytyminen tuotti vaikeuksia. Niin Retrolla kuin kaverin kummallakin koiralla. 



                                Tässä pikkulaatikossa oli se hankalasti löydettävä eukalyptushaju.


Retro merkkaa löydön maahanmenolla. Ja minä makupalalla. 😊


perjantai 18. syyskuuta 2020

Koiralle kirja

 Tuleva koirani sai lahjaksi 103-sivuisen kirjan. Tämä on vähän niin kuin vauvakirjat, joita täytetään, mutta kirja käsittää koko koiran elämän. Kiva ylläri kaverilta.



 Vielä hetki odotellaan sitä koiraa, pentua. Katsomassa on käyty,  tarvikkeita hankittu (liikaa), suunnitelmia ja järjestelyitä tehty.


Nyt pitäisi nauttia pentuvapaasta elämästä, sillä helppoa sen kanssa ei tule olemaan, ei.  Moni kukka kaatuu sen toimesta, monet yöheräämiset, monet pissat, hampaat aina väärässä paikassa. Koulutusta, lenkkeilyä, siivoamista ja ja ja, mutta ennen kaikkea:

                                                HAUHAUHAUUUUUUU !