Hammastarkastus

 

Kesä on saanut jo jonkun verran hammastarkastuskoulutusta.

Eka vaihe: Kosken koiran kuonoon. Kriteerit: koiran pitää olla rauhassa aloituksessa ja koskiessa. Koskin kuonoon pinsettiotteella alakautta. Koira itse toi kuonon sormieni väliin.

No joo, ei tuo aiva ekammainen vaihe ollut, mutta lähellä sitä.

Eka vaihe oli se että palkkasin etujalkojen maassa pysymisestä. Kesä on sellainen vieterijalka. Vasta kun jalat pysyi liimattuna kiinni lattiassa, aloitimme hammastarkin.

Toka vaihe (videolla): Kosken koiran kuonoon yläkautta. Koskin kuonoon yläkautta pinsettiotteella ja vimpalla kerralla kun otin sormiani pois nostin hiukan koiran huulia samalla.

Kumpaakin vaihetta tehtiin vain kolme kertaa tuolloin. Kesä on niin tottunut kouluttamiseen, että oppii äkkiä. Siitä jatkettiin koiran päikkäreiden jälkeen.

Videon vaiheesta ollaan hiukan edetty. Koira seisoo sohvalla, että saan pääni kuonon sivuun aivan kuin katsoisin hampaita. Ja olen myös alkanut pidentää aikaa, sitä aikaa kun pidän koiran huulia ylhällä. Kun saan kestoa vähän lisää, voin ottaa mukaan pieniä häiriöitä. Monenlaista opittavaa vielä ennen kuin tehtävään voi ottaa toisen ihmisen harkkaamaan samaa mitä tähän asti itse olen tehnyt.

On kyllä tärkeä taito olla rauhassa ja pelkäämättä kun suuhun katsotaan. Suuhun katsominen tulee joka koiralle eteen monta kertaa elämässä. Eläinlääkäri tarkistaa suun kunnon ja näyttelykoirilla hampaat katsotaan joka näyttelyssä. Ja jos koiran hampaita pesee, säästää eläinlääkärikuluissa satasia.

Vidiksiä

 

Ekassa Kesä juoksee päättömänä ja Retro tirskii moiselle.

Tokassa melkein sama peli, mutta ilman Retroa.

Seuraavassa mandariini leikkikaverina.

Sitten Haun Paikassa leikkii ruualla. Löysi koulutuksen aikana joltakin pudonneen ruokanappulan ja sen kanssa piisasi hauskaa. Kesän bravuuri on pomppiminen. Jäniksen sukua. Videointi Terhi Jyllilä.

Kaksi viimeistä on tämän päiväisiä. Lumessa leikkiä.

Sunnuntain viettoa

 

Onneksi nää tyypit pysyy mataloissa aidoissa. Kuusiaita, aronia-aita ja orapihlaja-aita rajaavat nurmikkoaluetta osittain. Mutta kyllä niidenkin alaosiin olen verkon tullertanut. Matalaa kananverkkoa esteenä.

                                Kumpikin on sellainen, ettei hypi aitaa vasten.

 Luoksetulokutsu. Mokkelo tulee minkä koivistaan pääsee.

                                                        No missäs se herkku on?

Retroa ei tarvitse kutsua, se on aina läsnä.

Paitsi silloin kun sieppaa lelun suuhun.

                                    Retrolla on aina joku suussa ja Kesä juoksee perässä.

 Pihailun jälkeen hetken hengähdystauko niin että toinen jäi aitaukseen ja toinen vietiin tupaan. Sitten taas yhdessä, tuvassa.

Tupaleikit on paineja enemmän kuin yhdessä juoksemista.

Pakko hypätä yli. Kun kerta voin.

Pakko sanoa. Ku kerta pitää.

Joka päivä painitaan ja juostaan pihalla yhdessä. Usein myös Kesä on ilman Retroa nurmikolla. Saadaan tehdä silloin juttuja.

Sisäsiisteys

 Paljon on mitä pennun kanssa on onnistunut hyvin. Yksi niistä on sisäsiisteys.

On pitänyt käydä tosi usein pihalla satoi tai paistoi. Viitsimisessä minua on auttanut se, että on matot lattialla. Painavat vaaleat rahkamatot ja pikkupentu. Outo yhdistelmä. Mutta että pissataan oikeaan paikkaan, siinä matot auttaa. Kuka nyt haluaisi, että matoille pissataan tai päästellään plöröjä. Joten se joka ei halua, se vie pentua pihalle riittävän usein.

Ulos vienti on tehty mahdollisimman helpoksi: Ovi vain auki ja pentu saa mennä. Joskus katson ovi-ikkunasta tapahtumia, mutta yleensä kyllä itsekin menen sen kanssa.

Alue on pieni ja aidattu, joten koiraa ei tarvitse etsiä mistään hämärässä.

Olen tehnyt ulosmenosta mahdollisimman kivaa. Kaiken temppujen kouluttamisen kannattaa olla kivaa kouluttamisen kohteelle, että saadaan onnistumisia. Pissaaminen ja kakkaaminen oikeaan paikkaan on temppu sekin.

Kesä on itse pyytänyt ulos jo monta kertaa. Näin kylmään ja märkään vuodenaikaan tiedän, että sinne ei mennä leikkimään ja notkumaan, vaan tarpeesta.

                                        Toivottu näkymä ovi-ikkunasta.

                                                Alueella myös spurttaillaan.

Yöllä tämän talon ovet ei aukene eivätkä minun silmät. Pennulla on yökarsinassa sanomalehdet. Aamulla liioin en tahdo ensimmäisenä rynnätä syksyiseen tai talviseen säähän. Uskon että yönlämmin pentukaan ei tahdo. Kannan sen pesuhuoneeseen ja niin meillä molemmilla on mukavat oltavat. Kumpikin omassa vessanurkassaan.

Laitoin Kesälle ritilän päälle palan suihkumattoa. Se nuuskitaan aina ennen kuin pissataan.

Yökarsinassa on sanomalehtivessa.

Korkeanpaikan koira

 Sitä ollaan nelikuisia. Yhtä pitkästi elämää elettynä meillä kuin synnyinkotona. Aamupaino on 2,1 kiloa.

Kesä on tykästynyt korkeisiin paikkoihin. Ja lämpimiin paikkoihin. Mutta kyllä pihailukin on kivaa. Tosin vain hetkittäin, koska alkaa palella.

            Uusi valloitus, tietokonetuoli. Mitä se mamma tuossa oikein näkee kun aina sitä katsoo?

                               Sohvalla on mukava, mutta käsinojalta näkee kauemmas.

                               Säkkituoli saa pienenkin isoksi. Tai ainakin korkeammaksi.

                        Koiran pää koiran suussa. Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

                                                Takkatulen lämmössä unilelun kanssa.

 

                                         Pihailu on hyvin vauhdikasta, kun Retro juoksuttaa.

Kehuja, kehuja

 Kesä on kyllä niin mukava pakkaus että.

Se on älyttömän kova leikkijä. Itsekseen huhtoo, riepottaa ja juoksee. Luulisi että tuo ei kyllä keskity mihinkään, mutta keskittymistä löytyy. Se on todella utelias ja kun jotakin tapahtuu, on rauhassa ja keskittyy katsomaan. Seuraa niin tarkasti mitä tuossa nyt tehdään, että luulisi että se ymmärtää.

Siitäkin pentu on mukava ja myös merkillinen, että se ei ole ollut juurikaan pahanteossa. Kengät saa olla rauhassa eteisessä ja kroksit takaovella. Verhoja ei ole kiskottu paria kertaa useammin, mattoja ja huonekaluja ei järsitä. Roskiksen se kyllä pemottaisi, jollei roskis olisi niin korkea.

Äänettömyyskin kuuluu Kesän hyviin puoliin. Ei kitise saa sanoa ollenkaan. Haukkuu silloin kun lelu menee paikkaan mistä ei saa sitä. Ja silloin kun näkee jotakin epäluuloa herättävää. Joka tarkoittaa tupaan väärään paikkaan ilmestynyttä takkia tai muuta sellaista. Eli todella vähä-ääninen. Vain töppösten töminä kuuluu ja lelun retuuttamisessa ärinää.

Se on matkustanut autossa paljon. On aina mukanani kun menen jonnekin. On oppinut, että kannattaa nukahtaa kun lähdetään. Usein se odottaa autossa kun käyn asioilla eikä näytä olevan millänsäkään kun tulen.

Sisäsiisteys on oikein hyvällä mallilla: Osaa useimmiten pyytää ulos. Sen tapa siihen on: Täyttä laukkaa ovelle odottamaan.

Siinä isoimmat plussat koiralle. Niin ja se, että se on niin söpö ja kaunis.

                                 ............................................................................

Kesä on löytänyt korkeat paikat. Mustalla säkkituolin tapaisella istuimella leikkii usein. Tykkää roiskaista sinne vauhdilla niin että tuoli lähes keikahtaa. Laatikon päälle hyppää ohi juostessaan. Ja ulkona kun koirat juoksee, kumpikin menee lystikseen renkaan läpi. 

                                    Toinen on pallon perässä ja toinen renkaalla.

Vain kerran pentu on nukkunut peiton alla. Jos peittelen sen, tämä tullertaa itsensä pois sieltä. Ruoka on hyvää joskus ison koiran kupista. Omat nappulansa syö kovina. Hyvä juttu hampaiden ja leukojen kannalta samoin kuin puruluiden järsiminen. Niitä se ottaisi enemmän kuin annetaan. Ruoan kanssa on toisin päin.

Kesä sai testata uuden koirakoulun tiloja. Koulun, joka ei vielä ole startannut. Siitä kuva alla.

Kesän yksi bravuuri on nuuskiminen. Vaikka tällä matolla ei vielä ole mennyt kuin talon omat koirat,se piti nuuskuttaa tarkasti.

Torstaisin käymme Haun Paikassa pentukurssilla. Siellä on opetettu kontaktia, hihnakäytöstä, maahanmenoa, luopumista, luoksetuloa ja häiriöitä. Tunnin per kerta, mutta viime kerralla ekstrana tuli ensin puoli tuntia pallojen kanssa leikkimistä, kun Kesä oli joulukuvassa. Taatusti ammattivalokuvaaja sai mainoita otoksia. 

Tuon jälkeen jaksoi vielä koulun puolella hyvinkin tehdä juttuja. Mutta kyllä oli hiukan rauhallisempi. 

Kesä 

Niitä näitä hevosenpäitä

Kesä on saanut uusia juttuja. Pyörään korin, jota vielä ei ole kylläkään käytetty. Sai myös toisenkin aktivointimaton, sillä nämä ovat sen nukkuma- ja leikkipaikkoja. Purtavia härpäkkeitä, joihin saa pursottaa makua ja koira putsaa hampaitaan kun järsii.

                                                                                Vanha matto.

                                                    Uusi matto ja "hammasharja".

                            Panin härpäkkeeseen raksujakin. Niiden kanssa kului aika.

Kesä on tavannut ison koiran. 

                                                                    Melkoinen kokoero.

 Elmo olisi halunnut leikkiä. Mutta kun koiran kuono on yhtä iso kuin toinen koira kokonaan, niin ei ehkä.

Kesä on puettu Nöösän vanhaan pukuun. 

                                                            Hiukan pieni hälle.

                                        Nöösän ensireagointi pukemiseen.    

Huvin vuoksi myös Retro tungettiin pentuna johonkin asuun. Sen jälkeen ei asuja ole soviteltu sille. Muhkeaturkkinen kuljettaa asunsa aina mukanaan.

Sovitettiin Kesän vauva-ajan boksia sen ylle. Se vähän katsoi, että eihän täällä mahdu edes seisomaan.

                                                Hei, tääkin on kuule mulle liian pieni.