Ei määrä vaan laatu

Kuvissa Vikku Retron ja Paavon kanssa.

Vikun ensimmäinen avo-luokan tokokoe siintää jo silmissä. Aiomme osallistua maaliskuun puolivälin kokeeseen Maalahden hallilla. Vaikka paikallaolo ei ole varmaa, vaikka luoksetulon pysähtymisen kanssa on vielä tekemistä, vaikka kauko-ohjaus on lapsenkengissä. Tiedän kuitenkin, että pohjatyö kahteen viimeksi mainittuun on tehty aika hyvin. Enää tarvitsee pidentää välimatkaa, pidentää aikaa ja koota liike. 

Vikku on jäänyt pienimmäksi.

”Treenaa enemmän jos ei suju.” Huono neuvo. Jos treenaa virheellisesti, silloin treenaa vain virhettä paremmaksi. Ei kannata treenata enemmän, mikäli harjoittelee asiaa virheellisesti. Mistä tietää että treenaa väärin? Siitä, ettei edisty.

Ei treenin määrä, ei treenin kesto, vaan treenin laatu. Olen tehnyt noista avo-luokan vielä puutteellisista liikkeistä tarkan treenisuunnitelman. Aikaa on vähän, joten on panostettava laatuun. Ei ole varaa harjoitella liikaa. Liikaa harkkaa = koira kyllästyy.

 

Oikea treenaaminen ei näytä miltään, sillä ajatteleminen ei näytä miltään. Koira ajattelee. Ohjaaja on ajatellut jo kotona kun on tehnyt päivän suunnitelman. Pieniä siirtymisiä, pientä kiven nakkaamista. Mitä ihmettä tuo tekee, nakkelee kiviä? Mutta siinä harkataan sitä että koira saa palkan kuuntelemisesta. Koira ei kuule sanaa hae, joten sille annetaan palkka istumisesta mikäli jäi istumaan. Koira ei saa palkkaa noutoon lähtemisestä, sillä kivi ei paljon palkkaa.

Jos noutokapulan nakkaisi, koira palkkautuisi kapulasta. Toinen vaihtoehto olisi kieltää sitä noutoon lähtemisestä, mutta olisiko se viisasta. Ei. Siksi kivien nakkelu. Kiven nakkaamista tein syksyllä ja Vikku oppi kestämään heittoja, vaikka on kaiken liikkuvan perään.

Paikallaolo on arvoitus, sillä Vikku saattaa ajatella, että mamma jättää sen yksin sinne koirien riviin ja itse lähtee ulos. Tulee pian hätä perään.

Vikulla on kiire luokseni.

Koirat nuuskivat, sillä Paavon kotitiellä on vuohi vetänyt pulkkaa.

Toivottavasti olemme 16.3.13 oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos ei ollut oikea aika, harkat jatkuvat. Tavoittelen TK2 titteliä koirani nimen eteen. Voittajaluokkaa sitten rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa, kaksi vuotta, luulisin.