Hullun hommaa?

Neljä viikkoa kokeeseen.

Ilmajoen hallilla oli tänään koetreenit. Otin avoimen luokan liikkeestä seisomaan jäännin, hypyn, seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja kauko-ohjauksesta yhden nouseminen, joka taisi olla kolmesta metristä.

Eilisin kävin hallilla, jossa olimme ihan kaksistaan vain Vikun kanssa. Koira oli silloinkin suurilla kierroksilla kuten nytkin. Olen kuvitellut, että kierrokset tulevat koirista, mutta näyttää olevan että kierrokset tulevat joko tokosta tai paikasta jossa tietää että tehdään hauskaa. Vikku on siis stressissä.

Eilisin jopa piilopaikallaolossa koira kitisi ja haukahteli melkein heti. Tämä kierroksilla olo pani ajattelemaan. Ja toimimaan, mutta vielä koetreenit mentiin.

Sitten tämänpäiväisiin koetreeneihin.

Liikkeestä seisomaan jäänti näytti tosi hyvä videolta kun katsoin kotona. Kun menin ohi ja sitten palasin sivulle, se hiukka käänsi etupäätään. Mutta liikkeen aloittava seuraaminen tässä oli sitä että koira rynnisti ihmisen luo.

Hyppy oli muuten täydellinen, mutta koiran perusasento meni aika eteen ja vinoon. Takaisinhypyssä on ollut ongelmaa, mutta nyt hyppäsi ilman käden pientäkään liikettä! Tarkistin videolta.

Seuraaminen oli nenä maassa kävelyä imien makupaloja. Usein piti sanoa Vik. Sekä edistämistä.

Liikkeestä koira ei mennyt maahan, ja otin het uudelleen sen kohdan, jolloin ok. Tää onnaa kyllä, ei tarvi harkata, vaan toistaa joskus. Enhän ole kertaakaan ottanut liikkeestä maahanmenoa kuukausiin. Tässä otin myös perusasennon, joka on poikkeuksellista ja koira teki sen.

Kaukon maasta istumaan nouseminen tapahtui toka käskyllä. Ekalla Vikku hyppäytti pyrstöään että nousen, mutta muutti mielensä ja jäi maata. Tokalla sanalla se nousi aivan oikein ylös. Palkkasin kun pääsin vierelle. Noi liikkeet vain tehtiin.

Menin hallille puolisen tuntia aikaisemmin jo ja luin kirjaa autossa. Koira oli autossa koko ajan.  Tämä kierrosten laskemisen takia, mutta näin lyhyt aika ei riittänyt. Hallissa se oli aika pitkän ajan ennen omaa suoritusta, mutta oltiin nurkassa eikä koira saanut liikuskella hallissa juurikaan, koska pidin sitä hiljaisena. Tämä kun on niin mahdoton mekastaja. Makupaloja en antanut ennen kehään menoa enkä sielläkään.

Kun tämä kuva on otettu tammikuulla, koira pystyi olla hallissa vielä rauhassa.

Hullun hommaa? Ei. Oli niin onnistunut kerta jälleen. Onnistuminen oli taas kerran sitä, että tapahtui oppimista, mun päässäni. Mitä huonommin menee, sen enemmän hoksaa. Taaskin älysin monta virhettä mitä olen tehnyt. Kirjoitin autoon mentyäni mitä harkataan ja kuinka ennen koetta. Ja mitä tehdään koepäivänä.

Näitä Vikku ei osaa, vaikka jo kovaa on avoimeen luokkaan ilmoitettu:

1 Koira ei osaa vielä noudossa istua kun heitetään.

2 Se ei osaa kauko-ohjauksessa nousta enemmästä kuin kolmesta metristä. Kauko-ohjaus on näin ollen täysin kokoamatta.

3 Koira ei osaa paikallaoloa kun olen piilossa, vaikka se osasi sen vielä hetki sitten. Mutta kun menen ovesta ulos hallilla, tässä tilanteessa se ei osaa, vaan alkaa vinkua ja puhahdella. Se pelkää että jätän sen.

4 Koira ei osaa kävellä nenä pystyssä seuraamisessa paikassa mistä se ei ole noukkinut kaikkia sinne pudonneita makupaloja.

5 Luoksetulon pysähtyminen ei toimi.

6 Koira ei osaa olla vähemmän kierroksilla koirapaikoissa.

Eli on paljon työtä vielä. Se ei tarkoita: Mahdollisimman paljon oikeita asioita, vaan asioita mahdollisimman oikein.

Tuota lt pysähtymistä en harjoittele, vaan homma mennään läpijuoksuna. Muita opetan ja pyrin korjaamaan kierroksille menemistä. Miten nämä tapahtuivat, siitä kerron kokeen jälkeen. Periksi ei anneta, vaan ykköseen tähdätään.

Pikku Vikku, mun mokkelo.