Agility aloitettu

No nyt on otettu askel agilityyn Retron kanssa, aloitin sen kanssa agilityharkat. Se on pian 7 kuukauden ikäinen. Olikin korkea aika aloittaa, sillä koira oli niin voimakkaasti vasenpuolinen. Eli yritti hakeutua kaiken aikaa vasemmalle puolelleni. Tokokoira.

Hain  koirakerhon vanhalta kentän parakilta kaksi hyppyestettä uudelle kentälle ja niillä on menty viikko. Uudella kentällä ei vielä ole estevarastoa, joten säilytän aitoja autossa. Lisänä on yksi tuttavan aita.

Kerron tässä ensimmäisen viikon 6.-12.5. tapahtumat.

Agility aloitetaan kääntymisellä. Jos vain mennään eteenpäin, niin koira luulee että agility on vinhaa eteenpäin menoa. Ykkösissä vielä mennään monta estettä suoraa, mutta muissa luokissa tarvitaan nopeaa reagoimista ohjaajan eleisiin.

Vauhti ei ole hyväksi alkuharjoituksissa, koska tarvitaan keskittymistä ”käskyihin” eli ohjaajan eleiden katsomiseen. Agilityssä ”käsketään” eleillä. Pakkovalssin vartalomerkit on ihan sama asia kuin tokossa sana maahan.

Tässä meidän kahden ensimmäisen päivän harkat:

Esteeltä kääntyminen tulosuuntaan: Este edessämme, lähestyttiin kävellen, koira hyppäsi lähes maassa olevan riman yli. Käänsin hartialinjan tulosuuntaan, mutta pää oli koiraan päin, koiranpuoloinen käsi laskeutui palkkaamaan.

Jokainen harkka tietenkin myös toisen siivekkeen suuntaan.

Kääntymisen vastapainoksi otin myös suoraa, koska Retro kääntyi niin hyvin. Tarkkaili kovasti mun hommia. Kokeilin ihan perinteisen kahden esteen ylitystä, niin että makupalakippo oli veturina. Makupalakippo ei oikein vetänyt, joten tein harjoituksesta kaartuvan ja lennätin pallon. Juoksi sen perään, mutta muuten pallo ei kiinnostanut.

Muitakin kokeiluja oli, esimerkiksi keppien aloitus kahdella kepillä. Koska sillä hetkellä jutut ei toimineet kunnolla, luovuin niistä.

Eräs toimiva harjoitus oli kaksi hyppyä L-muodossa. Eka hyppy, ja siitä käännös 45 astetta toka hypylle, jonka siiveke oli aivan lähellä ensimmäisen hypyn siivekettä. Siksi että edessä oleva rima on vetävämpi kuin välissä oleva tila.

Jo toisena päivänä Retro osasi olla tokokoiraksi mun väärällä puolella. Ei minkäänlaista vaikeutta enää. Rikoin puolisuutta olemalla puolittain koiraan kääntyneenä.

Kahtena päivänä siis harkattiin kolmea käännöstä yhdellä tai kahdella esteellä: Hyppy eteenpäin ja siitä täyskäännös. Kaartuva rata. L-muotoinen rata.  Koiralle annoin merkkejä hartialinjalla ja liikkumisella. Makupalapalkka silloin kun pitää tulla lähelle, lelupalkka lennätettynä silloin kun pitää jatkaa matkaa. Käsien viuhtomisella en vielä antanut merkkejä. En tykkää siitä että juostaan käsi ojossa kohti estettä tai vaihtoehtoisesti käsi sivulla. Suunnanhan koira näkee ohjaajan etenemisestä sekä hartialinjasta, katseen suunnasta ja edessä oleva este suoritetaan oli käsi ojossa eli ei. Kädet on tärkeät kyllä, mutta ei näissä harkoissa.

Toinen asia mitä harkoissa en käytä, se on ääni. Suu on kiinni tiukasti, sillä opetanhan ohjaajan tarkkailua. Huomiota ei pyritä saamaan aikaan äänen avulla.

En opettanut esteitä, vaan minun tarkkailua. Siinä vain sattui olemaan esteitä edessä, joiden lomassa harjoiteltiin agilityn ”käskyjä”.

 

Koira pisti ranttaliksi emalisen vesikupin kanssa.

Vesipullokin sai kyytiä, ei mennyt rikki vaikka Retro yritti sitä hampaisiinsa. Takana olevat rimat alensin lähes maahan.

Seuraavat kaksi päivää:

8.5. Heti aamusta menin kentälle ennen kuin tuli kuuma.

Otin kolme harkkaa.

1 Ekana kaartuva rata: Este ykkönen suorassa, hyppy kakkonen hiukan vinossa eli kuin ympyränradan alku. Pallo lensi kun koira päätti hypätä tokan esteen. Liikuin itse hiukan, mutta en niin että toimisin veturina kakkosesteen yli. Vasta kun Retro hyppäsi tämän ja pallo lensi, lähdin juoksemaan koiran suuntaan. Pyrin siihen, että koira osaa mennä edellä.

Istumista lähdössä ei oteta ennen kuin koira on varma istuja 20 metrissä. Syystä ettei se pääse palkkaamaan itseään hypyllä. Koiraa ei kutsuta ennen kuin istuminen on pomminvarma joka tilanteessa, myös agilitykentällä. Istumista tarvitaan niin harvoissa tilanteissa kun harjoitellaan muuta kuin rataa.

2 Pakkovalssi oli seuraava harkka. Lähetin Retron hyppy ykköselle, aivan läheltä estettä. Pentu kestää nyt jo hyvin mun liikkeen poispäin esteeltä, koska se on päättänyt hypätä ja se osaa jo kiertää siivekkeen eli ei koskaan ole poukahtanut jojona takaisin riman yli. Mitä se minun selkäpuolella tekisikään! Ei sieltä koskaan ole tokoharkoissakaan palkkaa hernunut.

Tuon hyppy, kierrä -taidon se oppi toka päivän hypyn jälkeisessä täyskäännösharkassa. Tekee erittäin tiukan kaarteen. Vauhti ei ole mitään huippua, ihan vain tavallista menoa. Se on ok, sillä pystyy oppimaan kun ei kohella.

Tuo lähetys esteelle on sen takia, että ehdin sijoittua pakkovalssiasentoon toka esteen siivekkeen taakse. Retro ei vielä osaa paikalla istumista, joten jollakin se on pakko saada kauemmaksi, että ehdin sijoittua paikalleen.

Toinen vaihtoehto olisi heittää koira putkeen, mutta sellaista ei uudella ole kentällä vielä saatavilla. Siellä ei ole esteitä, vaan kuskaan kahta hyppyä mukanani. Myös lelun heittäminen poispäin voisi tuoda minulle aikaa.

No nyt se pakkovalssi:

Kun koira oli hypännyt ja kiertänyt siivekkeen, minä ehdin sillä aikaa siirtyä aivan lähellä olevan kakkosesteen taakse. Kakkonen oli sijoitettu niin, että mun oli mahdollisimman nopea peruuttaa siivekkeen taakse. Just ja just ehdin asettua siellä pakkovalssiasentoon: Rintamasuunta rimasta poispäin, oikea käsi ja oikea jalka edellä. Eli koiranpuoleiset. Käsi heilahti terävästi ja merkkasi paikan minne tulla. Siihenhän Retro sitten tulikin, ja sai kädessä olevan makupalan. Myöhemmin palkka oli hansikas jota retuutettiin yhdessä.

Muutama tällainen harkka ja välillä juotiin ja taukoiltiin, sitten pakkovalssi jatkui: Koira tuli oikeaan käteen, jolloin käsi pakeni paikalta, lelu siirtyi vasempaan käteen kääntyessäni riman suuntaan ja heitin hanskan riman yli. Itse juoksin esteen ohi koiran suuntaan. Pakkovalssi suoritettu.

Otin tietenkin harkat myös toiseen suuntaan.

3 Kolmas asia mitä harkattiin oli jatkoa eiliselle täyskäännökselle. Eilen harkattiin esteeltä täyskäännöstä ja palkkasin siivekkeeltä käännön liikkeessä. Nyt täyskäännöksen jälkeen tulikin hyppyeste. Retrolla ei ollut mitään vaikeutta tässä harjoituksessa. Kuin aina tätä olisi tehty. Koira siis hyppäsi eka esteen pohjoiseen, kääntyi, koska hartialinjani kertoi suunnan ja hyppäsi toka esteen etelään. Toka este oli sijoitettu niin, että se oli lähellä ja niin että pystyin hyvin mennä siivekkeen ohi.

Palkkana lentävä lelu.

Niin, sanoja en käytä, koska opetan vartalo-ohjausta. Joihinkin tehtäviin tulee vaihtoehtona sanakin mutta myöhemmin.

Nyt löytyi superihana palkka, varaston uumenista superpehmopallo. Että mikä inku Retrolla oli tähän leluun! No milläs sitten saan sen luovuttamaan pallon? Se kyllä tulee lelujen kanssa luokseni, mutta ei sillä tavalla että antaisi sen minulle tai että leikittäisiin sillä yhdessä.

Vaihtari toimi huonosti tämän pallon kanssa koska se oli niin ihana kapine. Pentu ei piitannut kinkunpaloista.

Sitten äkkäsin sanoa istu, niin koira pudotti pallon välittömästi. Hei, ihanaa, sanoit tuon sanan. Siinä se sitten killitti onnellisena pyrstöllään ja sai makupalan.

Pian se rupesi itse tarjoamaan istumista kun tuli pallon kanssa. Istui ja sylkäisi pallon. Tää pikkumusta nauttii tokosta suunnattomasti. Niinpä olemme ottaneet agilityn hengähdystauolla tai lopuksi jotakin tokohommaa. Ihan vain hauskuuden vuoksi.

Mukana on aina myös Vikku, joka saa tehdä pikku juttuja kun Retron kanssa ollaan lopetettu. Retro saa katsoa Vikun estehyppelyä. Otin Vikulla monen kuukauden agilitytauon jälkeen kahdeksikkoa kahdella esteellä. Meni niin lennokkasti ja aina käden viittauksen mukaan. 

Retro kiinni aidalla harjoitustensa loputtua, ja Vikku kentällä.

Superihana pehmopallo suussa. Takana kaksi keppirivin keppiä.

9.5. Otin kaksi keppiä kentälle. Näitä harkkasin tuvassa jo aikaisemmin viikolla. Eli keppien sisäänmenoa otetaan. Jotenkin koira ei edes huomannut niitä keppejä mun mielestä, vaikka menikin oikeasta välistä joka kerta. 

 

Keppien aloitus ensin kuntoon, sitten vasta lisää pujottelua.

Takanaleikkausta makupalakippojen avulla. Toiseen panin makupalan. Asetuttiin muutamien metrien päähän kipoista jotka oli rivissä noin viiden metrin päässä toisistaan. Olin koiran vasemmalla puolella, päästin pannasta, juoksin oikeanpuoliselle kipolle koiran taitse. Jos koirakin juoksi sinne, se sai palkan kiposta. Ellei olisi juossut, ei olisi saanut, koska toisessa kipossa ei ollut mitään. Ensin se tietenkin meni kumpaan suuntaan vain, mutta ei koskaan käynyt sillä kipolla minne mä en ollut menossa vaan teki mutkan ja tuli minun kupilleni.  Vielä ei näissä harkoissa ollut selvästi nähtävissä että olisi tapahtunut oppimista. Oppiko, se selviää seuraavalla kerralla.

Kerrattiin kaartuvaa rataa ja täyskäännöstä ekalta esteeltä tokalle.

10.5. Tehtiin kahta vierekkäin olevaa estettä. Ekaa lähestyttiin suoraan edestäpäin, koira hyppäsi ja kulki esteiden siivekkeiden ohi ja hyppäsi toka esteen minuun päin. Tässä nyt ensimmäisen kerran käytin kättä apuna. Kun siirryin esteeltä toiselle, pidin lelua kädessä joka oli melkein vaakasuorassa. Rintamasuunta tietty se minne päin kuljettiin, sitten rintamasuunnan muutos ja käsi laski, jolloin koira hyppäsi minuun päin.

 

Ensimmäisestä esteestä tuonne päin, toisesta tänne päin.

Toinen harkka oli hyppyesteen lähestyminen siivekkeen päädystä. Myös tässä käytettiin kättä. Kun tarkoitus oli, että koira menee siivekkeen eri puolelta kuin minä, käsi ja lelu oli koholla ja tuli alas riman kohdalla. Kun tarkoitus oli tulla samalta puolen siivekettä kuin minä, käsi oli matalalla. Se oli kutsu: tule tähän käteen, seuraa tätä kättä, siitä saa makupalan.

Retro itsekseen siellä kurvailee. Ohjaaja ties missä.

Kolmas harkka käsitteli poispäin käännöstä. Koira eka päivänä oppi kääntymään samaan suuntaan kuin missä minä olen. Nyt vikkelää otettiin harjoittelemisen alle minusta poispäin kääntävät eleet. Ensin teimme tätä ilman estettä. Koira mun oikealla puolella, kävellään pari askelta, vasen käsi jossa lelu ja rintamasuunnan muutos kääntää koiran poispäin minusta. Myös oikea käsi peesaa.

Sitten mukaan otettiin siiveke, koira kiersi siivekkeen näiden eleiden avulla. Myöhemmin kasattiin paikalle koko este, rima maassa.

Ja samat harkat tietenkin toiseenkin suuntaan.

Viikon viimeisenä päivänä eli huomenna ei käydä harkkaamassa agilityä.

Mitä agilityyn liittyvää tai sitä helpottavaa Retro osasi ennen kuin aloitettiin viime maanantaina?

Se tiesi, että minun kanssa on kiva leikkiä eli osasi odottaa kivaa toimintaa kanssani, tykkäsi olla luonani ja katsoi tämän tästä mitä kivaa nyt olen keksimässä sille. Tämä on todella suuri etu kun agilityä aloittaa kouluttaa.

Ja että itse osaa ohjaustekniikoita sun muuta agilityyn liittyvää, se on älyttömän suuri etu. Kun Vikun kanssa aloitin neljä vuotta sitten, en tiennyt ohjaustekniikoista yhtään mitään. 90-luvulla kisasin agilityssä muutaman koiran kanssa, mutta silloin osasin ainoastaan takanaleikkauksen. En yhtikäs mitään muuta.

Kontaktin ottamisesta on maksettu eli kun katsoo kasvoihin, herkku tulee. Itse agilitystä Retron kanssa on harkattu ohjaavan käden puolelle tuloa. Ihan pennusta asti olen ulkoillessa ottanut tätä. Kun koira lähestyy takaapäin, jompikumpi käsi tulee näkyviin, laskeutuu alas ja katseeni on sen puolelle. Jos pentu tulee siihen käteen, saa kädestä makupalan. Ellei, jää ilman.

Tuvassa on menty lasten leikkiputkea joskus ihan pikkupentuna. Seisoin suoran putken keskivaiheilla, pentu meni toisesta päästä, naks ja sai hakea makupalan tullessaan. Intaantui kovasti tästä leikistä.

Myös rengas on ollut tuvassa. Asetin sen paikkaan mistä huoneeseen ei pääse muualta kuin renkaan läpi, naks ja nami aina suorituksesta.
Tokoesteen se osaa. Tästä oli sekä hyötyä että haittaa. Hyötyä se, että tietää hypätä, haittaa se, että tietää että ilman sanaa hyppy ei voi lähteä. Tämän takia lähestyttiin estettä vauhdikkaasti ja menin esteen ohi.