Omalle paikalle ja tasapainoilua

 Monta juttua on opittu ja muutamia oikein opetettukin. Kuten omalle paikalle meno. Kuljetuskoppa on Kesän lempparipaikka, ja se on siellä usein leikkimässä. Joten siitä otettiin oma paikka. Se on kopassa myös autossa ja koppa kulkee mukana pentupaineissa jne.

Joskus lokakuulla aloitin koppaanmenoharkat. Kosketusalustalla eka kerta. Tarvittiin vain yksi kosketusalusta + naks ja nami, niin kosketusalusta oli tehnyt tehtävänsä. Sen jälkeen pentu aina meni koppaan kun sen lähellä oltiin, ja sain nakata palkan perään. Aloin pian pidentää kopassaoloaikaa. Sai palkan heti ja vielä toisen aivan pian. Alkoi odottaa lisää nameja siellä.

Tästä tulikin se vaikeus, ettei Kesä menannut millään tulla pois kopasta, joten otin poistuloon merkin.

Vaihtelin kopan paikkaa tuvassa ja terassilla. Vaihtelin hieman myös itseni etäisyyttä kopasta. Pian sain nimetä homman eli sanan millä jatkossa koppaan mennään. Eli kun koira hyppäsi koppaan, sanoin sanan, sai makupalan.Tuota muutama kerta. Sitte aikaistin sanan sanomista: Kun Kesä lähti koppaa kohden sanoin sanan. Ja tätä taas muutama kerta. Sitten sana ennen kuin koira oli lähtemässä sinne.

Lopulta häiritsin koppaan menoa lelulla: Kun oli menossa lelun perässä toiseen suuntaan, sanoin koppasanan, niin Kesä pyörsi ja hyökkäsi koppaan! Hieno!

Sitten harkat sai jäädä tauolle sillä se auttaa muistiin painamista. Sen jälkeen häiriöt ja etäisyys. Hyvin oppi erilaiset häiriöt ja etäisyyden lisäämisen. Pentupaineissa kun oltiin, testasin miten uusi paikka ja uudet kaverit asiaan vaikuttavat. Ja laukkasihan Kesä koppaan niin että kopsahti ja jäi vahtaamaan koska se herkku tänne toimitetaan.

Kuvia opetusvaiheista ei ole. Leikkikuvia tässä. Koppa on aina auki eteistilassa ja siellä oleillaan ja leikitään.

                                                                    Ketarat pystyssä.

Tänän hain pihalta laudan jolla Kesä pääsee paremmin alanurmikolta ylänurmikolle. Niin iso tasoero on alueiden välillä, että aluksi ulkona tarvittiin siltaa. 

Panin laudan pään jakkaralle. Pennulle tuttu lauta ja tehtävä: kiivetä sitä pitkin.

                                                                Kiipeilyä edestakasi.

Seuraavaksi tein laudasta tasapainoilupaikan. Etsin lattialle puoliskan puunpalaa ja asetin laudan hetkeksi nojaamaan peilipöytään. Arvatenkin utelias vuodenaika löytyi pöydältä kun selkäni käänsin. Kuva jäi ottamatta.

Keikkuvat paikat eivät ole uutta, joten tässä mentiin kuin lattialla. Paitsi että vauhdikkaat kuvat eivät tietenkään onnistuneet.

                                Aivan kuin se sanoisi, että tässä pitää pysähtyä. 

Rapisevan pressun taas heitin lattialle. Ulkona kujettiin myrskyn irrottamien riskujen ylitse. Mikään inhimillinen alusta ei näytä olevan sille mörkö. Mutta kyllä sellaisiakin vielä löydetään, ehkä.

                                                                    Pallonkantaja.

            Heppu täytti eilen 3 kuukautta ja sai hetkeksi aikaa historiallisen nallen kiipeilytelineekseen.