lauantai 17. lokakuuta 2020

Toka viikko takana

 Toka viikko soljui mukavasti.


Sisäsiisteys

Takaovi käy tiuhaan edelleen. Kesä nuuskii nurmikkoa ja pissaa nopeasti. Ei tarvitse odotella kun tämä jo kyykkyy. Usein jatkaa nuuskimista eri paikassa ja pissaa vielä lisää.

Kakkapökäleitä on hankalampi saada osumaan ulos. Onneksi sentään ne on pötkäleitä eikä sinappia.


Yöt

Yöelämä on entisestään vähentynyt. Sängyn vieressä oleva peti pitää nukkujansa hyvin paikallaan. Harvassa on viikon aikana olleet ne kerrat, kun pentu hyppää sänkyä vasten. Kun kuulen sen heräävän, laitan käden petille ja se nuolaisee sitä ja taas nukutaan. Pissalla ja kakalla se käy kerran pari yössä.


Ruokailu

Syö nappulat joko kuivina tai lämpöisessä vedessä hetken lionneina. Kuivana ruoka katoaa parhaiten, kun saa etsiä sitä maton reunan alta tai napata karkuun lähtevä nappula. Jotkut ateriat syö nopeasti ja jotkut hitaasti. Usein osan aikaa annan kädestä nappuloita. Joka kerta kun ruokaa tarjoan, ei tahdo ollenkaan. Raejuustoa aterian päälle ja usein välillä vettä.


Paikat

Kovin monta uutta paikkaa ei ole esitelty. Metsäinen alue eilen Tänään kirjaston pihasta lähdettiin kävelylle. Kävely tosin ei edistynyt, mikä ei tietty ollutkaan matkan tarkoitus. Kesä alkoi nuuskia nurmikkoaluetta. Tuolla alueella ulkoilutetaan koiria paljon.

Kun alkoi viluttaa, otin sen toppatakin alle ja käveltiin läheisen skuuttiradan viereen. Siellä oli paljon lapsia ja uteliaana näitä katseli. Laudoista lähti ääniä ja musiikkiakin joku laittoi. Autoja meni läheisellä tiellä. Paljon oli aistittavaa. Syliin vain ei tahtonut vaikka joissakin kohdin näki että pelottaa.


Äänet

Pentu on yhä melko äänetön. Haukkumista saatiin kuulla kun panin käyntiin vaaleanpunaisen koiran joka kävelee, haukkuu ja peruuttaa. Sen silmät luultavasti oli se juttu enemmän kuin liikkeet ja äänet.

Ärinää kuuluu aina kun saa kiinni tavarasta josta on vastusta. Tiskiharja, juuriharja, kaikki piikikkäät on ihania. Semmosia leluja vaan ei tehdä suloisille pennuille.

Koviin ympäristön ääniin kotopihalla on tottunut: metallien maahan iskeytymisestä kuuluu oma äänensä ja trukkien piippaus ja ihmisten huuhdahduksia ja puhetta kuulee.


Koulutuksia

Kaikkihan pennun elämässä on uutta, ja se kouluttaa niihin itseään. Tottuu, siedättyy, oppii tietämään miten tässä maailmassa ollaan. 

Esineisiin ja tapahtumiin on varta vasten totutettu. Kosketuslapun oppi nopeasti. Kun sellainen ilmestyy seinään, nenä kiinni siihen niin makupala tulee. Ja heti kun makupalan on syönyt, tökkää uudelleen nenänsä. Tähän tarvitaan enää pitkäkestoisuus, mutta se myöhemmin.

Kontaktikävelyn alkeet on tutut. Sitä ja luoksetuloa on yleistetty muutamaan paikkaan.

Tänään aloin opettaa kynsien leikkuuseen. Saa nähdä tuleeko viikossa valmista. Vaiko ei ollenkaan. En ole tällä menetelmällä tehnyt sitä aikaisemmin, joten nähtäväksi jää.


Tämän pikkumokkelon kanssa on niin kiva puuhastella. Ja katsoa sen touhuja. Just nyt se puuhastelee nukkumista. Osaa kyllä nukkumisen taidon. Ja söpöyden. Pieni koira ja niin suuri vaikutus ihmisen elämään!




Ei kommentteja: