Hevosta, vuohta ja koiraa

Eka kerta heppatallillakin on koettu.  Pakkasta oli 15 astetta ja käveltiin peltotietä, jonka molemmin puolin on laitumet ja niissä kopukoita. Koira kulki aika mukavasti ja välillä istui miettimään ja tarkkailemaan hevoskansaa. Sitten kun tytär (numero kolme) haki ratsun, otin pennun takin alle lämmittelemään ja katselemaan tapahtumia korkeammalta ja turvallisen välimatkan päästä.

Tallissa sitten Retrolla oli mukavaa, kun siellä oli hauskat hajut. Pentu haisikin hevosenkakalta pari päivää.

Evääksi sieltä otimme kakkaroita, kun ne olivat niin maistuvaisia.

Tahvo on tyttären (numero kaks) heppa.

Pieni aasi sopis varmaan mullekki.

Vuohelassa on käyty hoitamassa kilipukit ja monen talon ladoissa oleiltu.

Kun olin tytär numero ykkösen luona puusoussa (ei näyttely, vaan latoon kuskaaminen), pentu sai kulkea edestakaisin toisen ja toisen jaloissa parisen tuntia.

Talossa sitten kohdattiin kaksi suurta koiraa koiraportin takana. Nämä päästivät aika rähäkän kun heidän tupaansa tuodaan koira. Villainen koira olisi oitis halunnut leikkiä, vartiokoira halusi vartioida, murisi niin että talo tärisi.

Retro tahtoi tutustua näihin jättiläisiin, joten laitettiin sille eteen pahvilaatikoita, ettei se työnnä nenäänsä toisten asioihin. Pian voisi olla kuonoa lyhyempi.

Kuvassa se vartiokoira kesällä sille tyypillinen ilme päällään, kun ympäristössä on vaaroja.

Eka vieras koira koettiin meidän pihassa. Jos vieraiksi koiriksi ei lueta Paavoa ja Suloa. Iso Ruusu oli alkutapaamisessa pelättävä otus. Sisällä oleilun jälkeen yhteispihailu alkoi sujua jo paremmin.