Pikku harkkoja

Varoitus. Tässä postauksessa ei ole yhtäkään Retron kuvaa, vaikka juuri sen harkoista puhutaan. Harvoinpa sitä kellään on ketään harjoituksia kuvaamassa.

Luoksetulo on pennulla nyt kunnossa. Siihen ei tarvinnut kuin kahtena päivänä muutama kutsukerta sekä opettelu makupaloihin. Vaikeinta oli saada pentu poistumaan luota kun se haistoi makupalat. Tähän auttoi kissa ja Vikku, jotka kutsuivat sitä tahoilleen. Eli kotipihassa on harkattu. Vikun kanssa samaa harkkasin sen pentuaikana kun se oli terassilla ja minä tuvassa. Kutsuin sitä terassilta, jossa sillä aina oli niin hauskaa tekemistä että.

Kummankaan kanssa siis en ole tehnyt sääntöjen mukaan: kutsu pentua silloin kun sillä ei ole mitään kivaa tekemistä. Silloin kun se muutenkin saattaisi olla lähtemässä luoksesi. Ohitin nämä vaiheet ja hyppäsin oitis raskaisiin häiröihin. Eli kissa kutsumassa luokseen tai pennulla muuta mielenkiintoista menossa. Jos osaat ohittaa alkuvaiheet, tee se. Jos et osaa, siirry häiriöihin vasta kun pentu on hyvä luoksetulija kun sillä ei ole mitään mielenkiintoista näköpiirissä.

Ilman muuta asia testataan/opetetaan vielä kymmenissä tilanteissa ja eri ikäisenä.

Retro on mulla aina kiinni pitkässä taluttimessa tai jäljestysnarussa. Tämä on ensimmäinen pentu, joka ei ole vapaana pitkin pihaa. Syystä että syksyn koiran karkaaminen oli liian kova kauhukokemus.

Alla kuvassa osa koiralaumastani vuonna 1996, jolloin beauceronilla oli pennut. Kaikki koirat oli tuolloin aina irti pitkin pihaa milloin eivät olleet tarhalla tai tuvassa.

 

Silmäkontaktia ollaan harkattu. Monesti Retro menee istumaan ja odottamaan herkkua, joten teen harkkoja myös liikkuessamme. Että pentu ei yhdistä tätä istumiseen, vaan silmiin katsomiseen.

Kun vertaan Retron kontaktinottoa Vikun saman ikäisenä tehtyihin harkkoihin neljä vuotta sitten, ero on kuin yöllä ja päivällä. Vikun kanssa harkkasin tuvassa vaikka kuinka kauan, sitten vasta pihassa paikalla ollessamme ja seuraavaksi pihassa niin että liikuttiin. Vikkua kiinnosti kaiken irti rempiminen: oksien, ruohonkorsien, puunpalikoiden sekä kaivaminen. Sitä kiinnosti myös meille saapuvat autot (ja yhä kiinnostaa), sillä autosta tulee ihania ihmisiä. Herkku ei vetänyt vertaa kaikelle muulle.

Kuvassa alla on Juju 90-luvulla. Se oli samanlainen taistelutahto-hullu kuin Vikku. Isommalla koiralla vaan on isommat lelut.

En tiedä miksi en Vikulla käyttänyt retuutusrättejä palkkana silmiin katsomisesta. Ehkä halusin opettaa makupaloja tai mietinkö että pennun valtava kaiken kiskomistahto menee liiallisuuksiin, stressin puolelle jos sillä vielä palkkaan. Jujulla pakkasi olla näin.

Vikulle kehitin ajan kanssa mahtavan kontaktinpidon makupalojen ja kontaktia seuraavien hauskojen muiden juttujen avulla. Eli siis kontaktin ottamisesta sai makupalan, mutta myös pienen hauskan tehtävän, josta sitten palkittiin leikillä. Kontaktin pitäminen on ykkösasia mitä tarvitaan monissa koulutusjutuissa, koirapaikoissa ja kisoissa. Silloin ei ole mitään muuta kuin me kaksi kun olemme kontaktissa.

Alla olevat koirat, Vikku ja sakemannipentu Ronja eivät harkkaa mitään ihmisen haluamaa juttua, vaan ihan omiaan.

Retro on opetellut myös kosketuskepin idean. Se kapine saa nyt jäädä tauolle.

Istuutuminen operantilla on aluillaan. Eli naks ja nami kun pentu istuu. Vikulle istumisen opetin tietty myös operantilla, mutta ei ollut naks eikä nami, vaan palkaksi oli ulospääsy.

Mentiin eteiseen, Vikku pikkupentu hyppelehti milloin ovi avautuu, mutta se ei avautunut. Pentu istahti miettimään juttua, jolloin käteni meni ovenrivalle. Vikku tietty het ovelle, mutta käsi tuli pois rivalta. Odottelua. Vikku hyppeli, mutta istui jossakin vaiheessa taas miettimään mitä täs nyt oleillaan, jolloin käsi oven rivalle. Ei aivan hullun monta kertaa näin tarvinnut tehdä, kun pentu vahingossa tai ei istui hiukan pidempään, joten ehdin saada käteni ovenkahvaan ennen kuin koira nousi. Nyt sain sanoa: saat tulla ja oitis avata oven ulkoeteiseen. Mahtava palkka pienestä istumisesta, joten koira oppii tämän salamana.

Tuo oli ensimmäinen vaihe paikalla istumisen opettamisessa.

Kuvat on sisareni rottweilerista samassa hommassa.

Pakkaan vain olla laiska kouluttamaan tällä hetkellä. Ehkä se on onnikin, ei tule otettua liikaa, en tiedä. Vaan pentu saa olla oman aktiivisuutensa varassa pitkiä aikoja päivästä. Oppii yksin leikkimistä ja sitä että on tylsää ellei itse keksi itselleen puuhamaata ja pallomerta.

Teen aivan välttämättömimmät eli oppimaan oppimisharkat, leikkimisen opettelua ja ympäristöharkat. Tuosta leikkimisen opettelusta kans laitan joskus juttua. Pakkaanpa olla laiska nyt kirjoittelemaankin. Se on tätä talvea se.