Siivoamista ja kyläilyä

Kyllä on nukuttanut.

Aamuvoimistelut on suoritettu ja samalla leikki pennun kanssa. Pesin lattian rätillä kontaten. Kaksi kärpästä meni samalla iskulla. Toisessa kädessä oli retuutuslelu, että Retro iski hampaansa siihen edes joskus eikä aina kumihanskan kaulukseen. Opetellaan leikkiä lelulla, ettei pentu leiki minulla. Kansanomaisesti sanottuna: opetellaan olemaan purematta ihmistä käsiin.

Lelu menei edellä ihan naaman edessä, pentu seurasi kuitenkin kättä ja ottaisi siitä kiinni. Sehän on oppinut  seitsemän viikon ajan leikkimään elävillä olennolla, toisilla pennuilla ja emällään. Harva kasvattaja laittaa leluja pentukarsinaan, sillä kakassahan ne ovat alta aikayksikön. Mutta mikä aarre lelut olisikaan pennunottajia ajatelleen. Pentu olisi jo oppinut käyttämään leluja jo monta viikkoa eikä niin kiinnostuisi käsistä ja jaloista.

Hupsista, iso kaulapanta.

Viime yönä on nukuttu 9,5 tuntia. Retro tuntuu tykkäävän nukkua alueellaan eikä makarissa sängyn vieressä häkissä. Yöllä ei kuulunut kirahdustakaan. Otin illalla tasapainolaudan pois, ettei sitä kolkutella. Tuo kun on jostakin syystä innostunut kiipeämään tasapainolaudalle.
 

Pentu tykkää myös mahdollisimman äänekkäistä leluista. Eilen olin tyttären luona ja siellä pikkulapsen lelut joista lähtee ääntä, oli kiinnostavia. Yksi kilkuteskolkutes saatiinkin mukaan, jota sitten meillä on kolisuteltu pitkin lattiaa.

Kahdella mukulalla mukavaa.
 

Tällaisessa lapsipaikassa Retro saakin mukavaa maastoharjoittelua: kiipiä ja loikkia lelukasoissa.

 

 

Parin tunnin kyläilyn jälkeen tuotiin kettuterrieri Sulo sisälle lapsiportin taakse. Sulosta tulee taatusti kiva kaveri Retrolle kunhan voimatasapaino tasapainottuu.

Lapsi leikkii koiraa, koirat eivät.

 

Kettis ja settis.

Luulin että Retro on rättiväsynyt kun kotiin päästään, mutta virtaa piisasi vielä vaikka kuinka kauan. Se kyllä nukkui kuljetusboksissaan kyläpaikassa tunnin verran välillä.