Joka päivä on ihme uus

Vikku selvitti aamulla eilisen ongelman. Nyt se halusi toimia pelin kanssa ja nosti melko nopeasti nappulan irti. Joka kerralla nopeampaa nosti.

Pennulle(kin) pihailu on joka-aamuinen ja päiväinen tapahtuma. Siellä Vikkukin hyväksyy Retron jotakuinkin. Heti aamuvarhain käymme ”lenkillä”. Mikä tarkoittaa omalla tontilla teollisuushallimme kiertämistä. Nyt kun nurmikot on hangen peitossa, ei paljon sinne pysty pienten koirien kanssa menemään, joten on pysyteltävä pihassa.

Ympäristötotutus tulee täytenä, kun menee ennen seitsemää. Ja ruokatunnilla. Ja puoli neljä kun työntekijät taas on liikkeellä. Asumme teollisuusalueella, jonne tulee työntekijät eri firmoihin. Autoja ja polkupyöriä, ihmisten ääniä ja ovien paukkeita. Eräänä aamuna lumiaura oli kaupanpäällisenä naapuritontilla. Pyörähirviö mörisi ja kolisi lumelle.

Aluksi metelit sai pennulta huomiota, mutta se tottui äkkiä siihen koneenkin kolajutteeseen ja fyrinään.

Kaikkea on pikkupentu kokenut: eka pesu, kynsien leikkuu on jo rutiinia sekä kampaus.

Tuon tavaroita sille eri paikoista: pannuhuoneesta, puuvajasta, autohallista. Saa tietoa maailmasta hajuaistinsa kautta.

Fööni oli yks päivä käynnissä eri huoneessa. Tänään jo aivan lähellä ja tuli hyvin tutuksi. Retro meni puhaltimen ääreen kun siitä tuli lämmintä ilmaa. Pian kapistus ei enää kiinnostanut, vaan pupu, leikkipupu siis jota saa retuuttaa.

Oikealla pupulla on häkissään puunpalikka järsittävänä ja joskus otan sen lattialle ja sitä järsii ja nuuskii sitten koira. Se koliseekin mukavasti kun sen nakkaa toisaalle. Äänitotutusta.

Olemattomia kärpäsiäkin on lätkitty. Imuroitu on, mutta ei olemattomia roskia, ne on hyvin olevaisia.

Mun isoa jalkarullaa Retro kuskaa. Ja tuo on ihme että usein menee tasapainolaudalle ihan leikkimään. Se seisoo kaikilla jaloillaan ja pitää tasapainoa. Se menee etujaloilla siihen ja laittaa kyynärpäät myös laudalle ja kävelyttää takapäätään laudan ympäri. Se menee lattialle maata ja potkii lautaa alhaaltapäin. Kiva leikkikalu.

Peili on pennun tilan vakiovaruste. Se leikkii itsensä kanssa: ottaa lelun ja menee peilille, leikkii lelulla ja katsoo miltä hän näyttää. Harkattu on kaikenlaista, mutta eniten kuitenkin sitä, että Retrolla on rauhallista  ja sitä että se leikkii itsekseen.

 

Eilen matkustettiin kaupunkiin. No, eipä koirat kaupungista paljon saaneet osaansa, ne olivat autossa omissa laatikoissaan kun kauppoja kierreltiin. Ensin oltiin kylässä tyttären luona. Siellä oli jänskät hajut: kaksi isoa koiraa, joita ei tavattu, mutta kuultiin oven läpi. Eläinhuoneessa tavattiin marsut ja hiiret. Vikku haluaisi leikkiä marsujen kanssa, hiiret sitä ei kiinnosta. Retro katseli vain ja oli itse huoneesta enemmän kiinnostunut kuin eläimistä joiden luo ei päässyt.

Ensin oltiin tupakeittiössä pitkät ajat. Kun lähdettiin eläinhuoneeseen kahden oven kautta, niin Retroa pelotti: en mene tuosta oviaukosta. Siirsin oviaukolle ison koiranalustan minkä päällä pentu oli leikkinyt, niin hetihän huoneesta tuli tuttu. Sama asia toistui eläinhuoneen ovella. Kun alusta siirtyi eläinhuoneeseen, pentu meni perässä.

Pari tuntia kyläilyä, pari tuntia kaupoissa ja tunti kotimatkaa. Kumpikaan ei kirahtanutkaan autossa. Kun kotiin päästiin, Vikku nukkui kuin tukki. Retro ei, se touhasi omiaan vielä pari tuntia.