Retron elämän eka ja
vimppa puettaminen on koettu. Piti sovittaa Nöösän pukua, kun se nyt siinä oli.
Karvakoiralle ei mitään toppahaalareita.
Joka päivä pentu on pienen
tuokion kiinni pihalla, kun haen puut. Odota siinä –merkkiä harkataan. Joka päivä käydään jo tielläkin kävelyllä.
Mustanaamio huomaa koska tullaan uudelle alueell. Se pysähtyy ja katselee
ympärilleen. Se saa päättää koska jatketaan matkaa, koska tuntuu siltä että ei
tässä vissiin mitenkään käy.
Kettuterrieri Sulon kanssa
on kerran ulkoiltu meidän pihassa. Kumpikin taluttimessa, peräkanaa
käveltiin. Paavo ei piittaa leikkiä
riiviöpennun kanssa. (kuva alla)
Leluja on ilmestynyt aina
uusia. Niitä lainaillaan pikku-Väinön lelukopasta. Yksi joululahjakin saatiin.
Tigrun kynsiin on
hakeuduttu ja niitä väistelty. Että pentua leikittää kissa ja kissaa kiinnostaa
myös. Mutta leikki ei mene aivan Retron haluamalla tavalla.
Korvia on tehty painavammiksi,
koska ne on kevyeksi huomattu. Selttimäinen ilme on pakko säilyttää. Pienenä on
vitsa väännettävä silläkin saralla, muuten peli on menetetty. Liimasin
korvankärkikarvoja korvanjuurikarvoihin, mutta eivät pysyneet. Sitten huomasin
että korva pysyy siitä huolimatta taittuneena, koska liima on sen verran
painavaa.
Kynsiä leikattu, turkkia
kammattu ja tassukkoja saksittu pyöreiksi. Hampaihin on tutustuttu. Etupäässä
tuntoaistilla, mutta olen minä niitä tarkastellutkin.
Ja ulkoiltu on monet
kerrat päivässä pakkasesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti