Nenästävetoa ja tuuppausta

Paljon on taas edetty, mutta niistä ei ole kuiskittu täällä. Olis mukava kirjoitella aina tännekin asti harkkoja, mutta kun kuvaaja puuttuu, niin on hankala selostaa.

Nenästäveto

Tänään kuvasin harkkojen jälkeen pelkkiä esteitä.

Retro harkkasi tänä aamuna ekana nenästävetoa. Siinä kuljetin vastaisella kädellä koiraa kuin nenästä pitäen. Tällä ohjauksella vältettiin kuvassa näkyvä putki. Koira tuli hypyn (jota ei näy tuossa) ja sitten aloin ohjata vastaisella kädellä hypyt. Retro meni lempiesteelleen putkeen, mutta vain suulle. Se huomasi että tuo tekee nyt jotakin tavatonta ja palasi nenästävetoon, mistä tuli herkku toka esteen takana. Sittenhän muilla kerroilla enää ei ollutkaan ongelmaa. Kiskoin putken ihan lähelle eikä se vetänyt, vaan käsi. Koira tiesi että käteen ilmestyy makupala kunhan vain juoksee sen perässä.

Vain hypyt suoritettiin, putki jätettiin huomiotta.

Tuuppaus

Siinä vedettiin, seuraavassa harkassa tuupattiin. Kaksi hyppyä suorassa linjassa ja kolmas L-kirjaimen alaosana. Alakuvassa Vikku näyttää paikkaa missä Retro istui lähdössä. Minä seisoin viimeisen esteen sivussa. Kutsuin, koira lähti, tuuppasin voimakkaasti ohjaavalla kädellä koiraa tokalle esteelle, ettei se tule linnuntietä luokseni, vaan esteitä pitkin. Onnistui suurimman osan kerroista.

Kuvan koira ei kuulu juttuun.

Ja aina välillä leikittiin, leikittiin.

Tämä koira kuuluu juttuun.

 

Pakkovalssi

Pakkovalssia on otettu aikaisemmin niin, että koira tulee putkesta. Nyt se tuli hypyltä, joka näkyy kuvassa takana. Minä seisoin valkoisen makupalakipon luona siivekkeellä ja merkkasin kohdan minne koiran kannattaa tulla. Kipossa oli makupala, joten sain siirtyä eteenpäin kun koira lähestyi kohdetta. Palkka tuli myös pakkovalssin loppuosankin suorittamisesta.

Kuvittele että koira tulee kohti etummaista hyppyä, mutta sen pitääkin kiertää se takaa. Ohjaaja odottaa siivekkeen luona, merkkaa kohdan mistä koira juoksee, pudottaa kuppiin makupalan, kääntyy ja lähtee oikealle kun koira on lukinnut esteen.

Keppikujaa

Kujakeppejä otettiin muutama kerta. Ensin verkkokujaa, jossa on riittävä määrä keppejä. Siksak-kepit on maan mainio keksintö, sillä saa kujan aina helposti.

Laitoin rinnalle myös keppikujan ilman verkkoja, lyhyenä. Näin koira ei kiinnity verkkokujaan liikaa, vaan pystyy menemään kujaa ilman ohjureitakin.

Ihmettelin että mikä nyt on kun koira kiersi verkon ja tuli luokseni suoraan. No joo, dementikko kun kouluttaa, niin kaikkea sattuu. En koskaan ole kutsunut sitä kujaan, vaan aina lähettänyt koiran takaa.

Kun siirryin koiran taakse, alkoi sujumaan.

Verkottoman kujan ohjasin eka kerralla tarkasti, mutta koira sanoi: joo joo, kyllä mä nyt tämän muistan.

Harvemmin tulee keppejä harkattua, sillä puomi on ollut nyt teemana ja sitä ennen keinu. Ja tänään haen A-esteen miniältä.

Keppikujalla koiralle opetetaan vauhti ja itsenäinen eteneminen kepeillä riippumatta ohjaajan sijainnista ja tekemisistä.