Okkoa ja liikkeestä istahtamista

Tänään ekaksi harrastettiin ongelmakoirakoulutusta. Tai ei tietty nyt ekaksi koskaan harkata, vaan aina leikitään ensin. Leluilla ja juosten. Leikki on molemmille liikuntaa, siis että en vain seiso ja anna koiran yksin leikkiä, vaan aina leikitään yhdessä. Liikunnasta tulee kiva tunnetila. Sitten oon oikeassa mielentilassa koulutuksiin.

Ongelman poiskoulutusta

Näin perjantaina että ohihuristava auto aiheuttaa Retrolle reagointia. Se reagoi iloisesti (niin silloin tulkitsin kun yksi auto meni ohi ja koira rynnisti sen perään taluttimen mitan).

Pentuna liikkuviin vehkeisiin totuteltiin joka aamu ja ruokatunti. Mentiin omassa pihassa lähelle tietä, jossa oli työmatkaliikennettä.

Kun mentiin eilen harkkaamaan autoihin oikein suhtautumista, äkkäsin että tuo vain näyttää innokkaalta, mutta oikeasti on pelkoa. Mistä lie yhtäkkiä tullut.

Siis menee tässä Koskenkorvantiellä liikennettä klo yhdeksän aamulla. Meidän pienessä kylässä! 200 metrin matkalla meinas makupalatkin loppua. Tuossa on tiheässä taloihin liitymiä, että pääsee niihin vetäytymään, että liikenne koetaan kauempaa.

Ekan makupalan saadakseen sen tarttee kattoa autoa (koska tietenkin kattoo kiinnostuksen kohdettaan). Silloin naks ja nami.  Auto = herkkua alkaa tulla.

Nyt se kattoo mua, pari sekuntia, uus herkku. Herkku tulee nyt siitä kun kattoo mua. Uus herkku taas ja niin auton ääni ja ohi suhahtaminen saa palkkansa.

Seuraavan kerran mennään läheiselle pyörä/kävelytielle, jossa autotie menee hiukan loitompana, niin ei tarvitse vetäytyä liittymiin.

Aina ilmettä ei pysty tunnistamaan äkkiä onko se pelkoa, innostusta tai jotakin muuta.

Kotiin palatessa taas leikittiin. Iso karvapupu on Retron suosikki kuten muutkin isot karvapehmot. Siis mahdollisimman vaikeasti taskuun tungettavat lelut, tarttis olla reppu harkoissa mukana. Yksi todella suuri lelu mistä tää tykkää, on kuorma-auton taakkaliina. Siis todella jykevä ja painava pitkä kuormansidontaliina, joka on poikennut ja sidottu solmulla. Eli ei käyttökelpoinen alkuperäiseen hommaansa. Myös lehtiharava on aivan ihana purtava.

Liikkeestä istuminen

Tänään nurmikolta löytyi pupu ja sen avulla otettiin liikkeestä istumisia. Ei ollut tarkoitus treenata mitään, mutta niin sitä vain löytää aina ittensä treenaamasta.

Liikkeestä istumisia en tarvitse niinkään tokoa silmälläpitäen, vaan agilityssä. Lähdöt ja ne hetket kun mun täytyy joko kuunnella ohjaajaa tai kuivaharjoitella jotakin kohtaa, on kätevää kun koiran saa iloisesti ja äkkiä istumaan.

Pupu kädessä juoksin tai kävelin, sanoin sit (eli istu). Koira saattoi ottaa muutamia askeleita ennen istahtamista. (Jos tokoa varten olisin harkannut, olisin ollut otsa rypyssä että näin ei saa tehdä ja harkasta olisi kehittynyt sen mukainen.)

Heti kun istahti, vapautussana ja lelun perään.

Lelulla tää onnistuu todella paljon helpommin kuin makupalaa tarjoamalla. 

Illalla kentällä meillä on harkkaseuraa, omanrotuista.