Tänään ekaksi
harrastettiin ongelmakoirakoulutusta. Tai ei tietty nyt ekaksi koskaan harkata,
vaan aina leikitään ensin. Leluilla ja juosten. Leikki on molemmille liikuntaa,
siis että en vain seiso ja anna koiran yksin leikkiä, vaan aina leikitään yhdessä.
Liikunnasta tulee kiva tunnetila. Sitten oon oikeassa mielentilassa
koulutuksiin.
Ongelman poiskoulutusta
Näin
perjantaina että ohihuristava auto aiheuttaa Retrolle reagointia. Se reagoi
iloisesti (niin silloin tulkitsin kun yksi auto meni ohi ja koira rynnisti sen
perään taluttimen mitan).
Pentuna
liikkuviin vehkeisiin totuteltiin joka aamu ja ruokatunti. Mentiin omassa
pihassa lähelle tietä, jossa oli työmatkaliikennettä.
Kun mentiin
eilen harkkaamaan autoihin oikein suhtautumista, äkkäsin että tuo vain näyttää
innokkaalta, mutta oikeasti on pelkoa. Mistä lie yhtäkkiä tullut.
Siis menee
tässä Koskenkorvantiellä liikennettä klo yhdeksän aamulla. Meidän pienessä
kylässä! 200 metrin matkalla meinas makupalatkin loppua. Tuossa on tiheässä
taloihin liitymiä, että pääsee niihin vetäytymään, että liikenne koetaan
kauempaa.
Ekan makupalan
saadakseen sen tarttee kattoa autoa (koska tietenkin kattoo kiinnostuksen
kohdettaan). Silloin naks ja nami. Auto
= herkkua alkaa tulla.
Nyt se kattoo
mua, pari sekuntia, uus herkku. Herkku tulee nyt siitä kun kattoo mua. Uus herkku
taas ja niin auton ääni ja ohi suhahtaminen saa palkkansa.
Seuraavan kerran
mennään läheiselle pyörä/kävelytielle, jossa autotie menee hiukan loitompana, niin
ei tarvitse vetäytyä liittymiin.
Aina ilmettä ei pysty tunnistamaan äkkiä onko se pelkoa, innostusta tai jotakin muuta. |
Kotiin palatessa
taas leikittiin. Iso karvapupu on Retron suosikki kuten muutkin isot karvapehmot.
Siis mahdollisimman vaikeasti taskuun tungettavat lelut, tarttis olla reppu harkoissa
mukana. Yksi todella suuri lelu mistä tää tykkää, on kuorma-auton taakkaliina. Siis todella
jykevä ja painava pitkä kuormansidontaliina, joka on poikennut ja sidottu solmulla.
Eli ei käyttökelpoinen alkuperäiseen hommaansa. Myös lehtiharava on aivan ihana purtava.
Liikkeestä istuminen
Tänään nurmikolta
löytyi pupu ja sen avulla otettiin liikkeestä istumisia. Ei ollut tarkoitus treenata
mitään, mutta niin sitä vain löytää aina ittensä treenaamasta.
Liikkeestä istumisia
en tarvitse niinkään tokoa silmälläpitäen, vaan agilityssä. Lähdöt ja ne hetket
kun mun täytyy joko kuunnella ohjaajaa tai kuivaharjoitella jotakin kohtaa, on kätevää
kun koiran saa iloisesti ja äkkiä istumaan.
Pupu kädessä juoksin
tai kävelin, sanoin sit (eli istu). Koira saattoi ottaa muutamia askeleita ennen istahtamista.
(Jos tokoa varten olisin harkannut, olisin ollut otsa rypyssä että näin ei saa tehdä
ja harkasta olisi kehittynyt sen mukainen.)
Heti kun istahti,
vapautussana ja lelun perään.
Lelulla tää onnistuu todella paljon helpommin kuin makupalaa tarjoamalla.
Illalla kentällä meillä on harkkaseuraa, omanrotuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti