Agilityä ja tokoa

Puomiharkkaa

Puomiharkoissa olemme edenneet siihen että lähdetään oikean puomin kontaktipinnalta alaspäin. Puomin osa on kuitenkin otettu maahan ja sen yläpää on koholla.

Lähetän koiran kiertämään minut (vielä ei toimi kuin niin että itse käännyin ohjaten koiraa. Kirjoitin tuon eilen, tänään se osasi jo kiertää.) ja hyppäämään puomille. Siitä lähtien harkat ovatkin pennulle jo tuttuja ja se menee ohitseni ja tekee itsenäisesti oikean asennon. Palkitsen mahdollisimman alas (mutta en laita makupalaa maahan, ettei nurmikkoon jää haju). Eilistä oli tuo. Tänään otin jo kuonokosketusalustan, sillä osaa pysähtyä hienosti. Nyt vain pitää saada ajatus alaspäin, pää alaspäin.

Retro pysyy puomilla kyllä siinä asennossa vaikka mitä tekisin: menen paljon taaemmas, kävelen eteenpäin, hypähtelen. Ei meinaa saada edes ”saat men” käskylläkään tätä lähtemään. Tarttee palkata tuon vapautuskäskysana pallolla, että saa nopean lähdön. Ainakin silloin tällöin. Pitää olla balanssissa se että tykkää jäädä asentoon ja se että tykkää lähteä siitä käskystä.

Ensin piti panna puomin tuolle puolen esteitä, ettei Retro hyppää puomin yli. Piti panna myös loppuosaan estettä, ettei se pudota vahingossa takajalkaansa maahan.

Tässä Retrolla on hieno kuonokosketus alustaan.

Josta se palkataan.

 Kuvissa koira tekee sekä pienempää palaa että oikean puomin alastuloa. 

Tulisko sitä palkkaa?

Palkitsen usein koiran toiselta puolelta, ettei se kenota minuun päin.

Keppien aloitusta

Uutena harkataan keppien aloitusta. Se tapahtuu kahdella kepillä, joista tulee ikään kuin portti. Otan harjoitukset aina niin, että koira itse oivaltaa mistä se kulkee. Koira on mun vasemmalla puolella ja menee portista, jolloin palkkaan kun se kääntyy minuun päin. No, ei tämä ollut Retrolle aivan uutta, sillä olemme ottaneet tätä keväällä.

Tänä päivänä otin porttia kuin se olisi keppien aloitus, siis että itse seison menosuunnassa ja koira tulee siihen myös keppien ja mun väliin ja sitten itsenäisesti lähtee portista ja palkkaan. Olin sivusuunnassa ehkä puolisen metriä ja saman verran etusuunnassa.

 

Tässä vielä ollaan helpotetussa muodossa.

Sana "hyvä" sai koiran kääntämään päätään ja mut tuomaan namikäden näkyviin.

Ja palkka hakemaan.

Jaakotus

Tämä on hauska ohjaustekniikka. Ylipäätään kaikki ohjauskuviot on hauskoja. Niitä on mukava opettaa ja oppia itsekin paremmaksi. Mikä ihaninta, vielä ei tarvitse juosta!

Tämä on jotakin sukua tokon saksalaiselle täyskäännökselle. Koiran on tarkoitus kääntyä edessä olevalta esteeltä takaisin eli täyskäännöksen. Se menee sen siivekkeen kautta jolla puolella minä olen. Koira lähtee esteelle, käännyn koiraan ja rimaan päin, teen täyskäännöksen, peruutan siivekettä kohti ja koira kiertää siivekkeen ja tulee saman käden puolelle kuin mikä äsken lähetti.

Toivottavasti selostus meni oikein. Kuvista saa hiukka lisäinfoa. Kuvanottohetkellä asiaa on harkattu eka kertaa, joten se on alkutekijöissään. Tai toka kertaa, sillä eka oli sunnuntain pentuagilitykurssilla.

Nyt sitten tänään kolmannella kerralla Retro teki juttua kumminkin päin ihan kuin aina olisi tehnyt.

 

Käsi ja rintamasuunta ohjaa eteenpäin, jalat on jo kääntymässä.

Koira mietti että outoja käännöksiä tuo nyt tekee, mutta käsi näyttää että tänne.

Kyllä vain, makupala tästäkin hommasta tuli.

Hiukka tokoa

Tokoa sai tehdä Vikku, sillä koe on viikon päästä. Tää on enemmänkin semmosta leikkimistä kuin vakavamielistä harkkaa. Tosin teen tarkasti eräät jutut, ettei koira saa väärää mallia päähänsä. Esimerkiksi kauko-ohjauksen istumaan nousemisen palkkaan sivulle mentyäni. En siis nakkaa hyvä sanan jälkeen makupalaa, sillä se aiheuttaa helposti sellaisen opin että het nouse seisomaan kun oot istunut, sillä pitää ottaa koppi makupalasta.

Luoksetulo kyllä onnaa. Pysähtyminen on mahtava tuosta vauhdista. Mutta Vikku luultavasti lähtee pysäytyksestä omia aikojaan.

Vikku on ottanut nyt muutaman piilopaikallaolonkin pitkän tauon jälkeen. Aivan kotipihassa erittäin helpoissa olosuhteissa. Eka kerralla pari viikkoa sitten se nousi istumaan minuutin kohdalla. Pääsin korjaamaan tämän jutun, joten se ei sitä nyttemmin sitten ole tehnyt. Kokeessa se on piilopaikallaolossa aina noussut istumaan. Se kokeen stressissä (mamma kaukana, koira vieraitten koirien luona) on kitissyt ja noussut istumaan ja läähättänyt.

Tänään olin puolitoista minuuttia ekassa piilossa jonne koira varmaankin näki minua hiukan sillä minäkin näin puskan lomasta sen korvan. Tarkkailin ettei korva nouse kymmentä senttiä korkeammalle eli ettei koira nouse istumaan. Sitten siirryin koiran nähden toisen puskan taakse ja toinen puolitoista minuuttia. Vikku pysyi hyvin, mutta se läähätti kun tulin vierelle. Sai makuuasentoonsa todella hyvän herkkuannoksen.

Toi paikallaolo joko menee nollille tai siitä saa jotakin. Yhtään ei voi tietää miten tosikoitoksessa käy. Paitsi sen tietää että kymppiä ei tule.