Agilityssä
voi käyttää lainakoiraa, niin mikä etten voisi tässä nyt käyttää myös
lainatekstiä.
Agilitykoiran
koulutusta voidaan verrata talonrakennukseen.
Maapohja,
jolle aletaan rakentaa on ohjaajan suhde koiraan, motivaation luominen agilityn
tekemiseen ja esteiden opettaminen koiralle. Mitä huonommin joku näistä
osa-alueita toimii, sitä savisemmalle pohjalle alamme taloamme rakentaa. Kun
esteet opetetaan niin, että koira suorittaa esteen virheettömästi ohjaajan
tehdessä mitä tahansa, on paalutus kunnossa ja talomme pystyy pystyssä pitkään.
Talomme
kivijalkana toimivat erilaiset ohjaustekniikat. Tekniikoiden myötä ohjaaja
oppii tuntemaan kuinka oma koira reagoi erilaisiin ohjauksiin ja koira oppii
lukemaan paremmin ohjaajan ohjauksia, kun se on koulutettu monipuolisesti.
Tekniikat ovat samalla työkalupakkimme. Mitä useampia työkaluja on käytössä,
sitä helpommin saamme eri työvaiheet tehtyä ja sitä helpompi meidän on suoritua
kaikenlaisista radoista.
Itse
talo on radanlukutaitomme. Kuinka hyvin osaamme lukea rataa ja käyttää
hyväksemme koiran estevarmuutta ja opittuja tekniikoita. Pyörösahan
omistamisesta ei ole hyötyä, jos ei sitä osaa käyttää... Tekniikoiden
osaamisestakaan ei ole hyötyä, jos niitä ei osaa käyttää oikeassa paikassa.
Säkillä
ei valoa saada sisään kannettua, joten taloomme tarvitaan myös ovi ja
ikkunoita. Ne avaavat uuden valoisan maailman talon ulkopuolelle. Talo ilman
ovea ja ikkunoita tarkoittaa agilityssä sulkeutumista omaan
mukavuusalueeseensa, tehdään sitä mikä tuntuu helpolta ja varmalta.
Enää
talostamme puuttuu katto. Ja tämä onkin herkin alue vaurioitumaan tuulessa ja
tuiskussa. Olen työskennellyt kymmenien huippuagilitaajien kanssa ja muutamaa
poikkeusta lukuunottamatta, kaikkien kattoa saa korjailla vähän väliä, kun
pellit lentelevät. Katto on siis oma päänuppimme ja henkinen vahvuutemme.
Vaikka kerran saisi katon kuntoon, sitä pitää säännöllisesti paikkailla ja
siitä täytyy pitää jatkuvasti huolta, ettei vesi ja ajatusmadot pääsisi
tulemaan katon läpi.
Leinonen kertoo:
Teklasta
tuli kuuro 6-vuotiaana ja jouduin opettelemaan agilityn kokonaan uudelleen.
Ilman Teklan kuuroutumista, en tietäisi puoliakaan siitä mitä tiedän tänä päivänä
koiran näkökulmasta, toiminnasta ja reagoinnista agilityssä.
Alla
olevassa linkissä on Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin menoa koiriensa
kanssa videoituna. Aluksi siinä on metsän hyväksikäyttöä agilityssä. Heti
perään jatkuu sama radoilla:
Heiltä
saa ostaa DVD:tä Pennusta mestariksi.
Annin kommentti:
Jos yksikin asia tuli opituksi tuosta, se on parempi kuin kymmenen tuntia treeniä. (Oppiminen = asia näkyy koirakon toiminnassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti