tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lainattua




Agilityssä voi käyttää lainakoiraa, niin mikä etten voisi tässä nyt käyttää myös lainatekstiä.


Janita Leinonen sanoo sivuillaan (kelpokoira.fi):


Agilitykoiran koulutusta voidaan verrata talonrakennukseen.
Maapohja, jolle aletaan rakentaa on ohjaajan suhde koiraan, motivaation luominen agilityn tekemiseen ja esteiden opettaminen koiralle. Mitä huonommin joku näistä osa-alueita toimii, sitä savisemmalle pohjalle alamme taloamme rakentaa. Kun esteet opetetaan niin, että koira suorittaa esteen virheettömästi ohjaajan tehdessä mitä tahansa, on paalutus kunnossa ja talomme pystyy pystyssä pitkään.

Talomme kivijalkana toimivat erilaiset ohjaustekniikat. Tekniikoiden myötä ohjaaja oppii tuntemaan kuinka oma koira reagoi erilaisiin ohjauksiin ja koira oppii lukemaan paremmin ohjaajan ohjauksia, kun se on koulutettu monipuolisesti. Tekniikat ovat samalla työkalupakkimme. Mitä useampia työkaluja on käytössä, sitä helpommin saamme eri työvaiheet tehtyä ja sitä helpompi meidän on suoritua kaikenlaisista radoista.

Itse talo on radanlukutaitomme. Kuinka hyvin osaamme lukea rataa ja käyttää hyväksemme koiran estevarmuutta ja opittuja tekniikoita. Pyörösahan omistamisesta ei ole hyötyä, jos ei sitä osaa käyttää... Tekniikoiden osaamisestakaan ei ole hyötyä, jos niitä ei osaa käyttää oikeassa paikassa.

Säkillä ei valoa saada sisään kannettua, joten taloomme tarvitaan myös ovi ja ikkunoita. Ne avaavat uuden valoisan maailman talon ulkopuolelle. Talo ilman ovea ja ikkunoita tarkoittaa agilityssä sulkeutumista omaan mukavuusalueeseensa, tehdään sitä mikä tuntuu helpolta ja varmalta.

Enää talostamme puuttuu katto. Ja tämä onkin herkin alue vaurioitumaan tuulessa ja tuiskussa. Olen työskennellyt kymmenien huippuagilitaajien kanssa ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kaikkien kattoa saa korjailla vähän väliä, kun pellit lentelevät. Katto on siis oma päänuppimme ja henkinen vahvuutemme. Vaikka kerran saisi katon kuntoon, sitä pitää säännöllisesti paikkailla ja siitä täytyy pitää jatkuvasti huolta, ettei vesi ja ajatusmadot pääsisi tulemaan katon läpi.

Leinonen kertoo:
Teklasta tuli kuuro 6-vuotiaana ja jouduin opettelemaan agilityn kokonaan uudelleen. Ilman Teklan kuuroutumista, en tietäisi puoliakaan siitä mitä tiedän tänä päivänä koiran näkökulmasta, toiminnasta ja reagoinnista agilityssä.

Alla olevassa linkissä on Janita Leinosen ja Jaakko Suoknuutin menoa koiriensa kanssa videoituna. Aluksi siinä on metsän hyväksikäyttöä agilityssä. Heti perään jatkuu sama radoilla:

Heiltä saa ostaa DVD:tä Pennusta mestariksi.

Annin kommentti:
Jos yksikin asia tuli opituksi tuosta, se on parempi kuin kymmenen tuntia treeniä. (Oppiminen = asia näkyy koirakon toiminnassa.)
 

Ei kommentteja: